Miespapit saivat Hyvinkäällä sakkoja teonkuvaukseltaan "huomaavaisuuden puutteesta" naispappia kohtaan, joka rikosnimikkeeltään yksilöitiin syrjinnäksi. Tapaus herättää pari kysymystä rikosoikeudellisesta näkökulmasta ja yhden, sanottaisiinko nyt sitten vaikka yleisinhimillisestä uteliaisuudesta.
1. Miten Hyvinkään kihlakunnansyyttäjä ja käräjäoikeus täsmentävät naispapin "vastentahtoisen poistumisen" menettelynä, joka toteuttaa jonkun toisen henkilön rikosoikeudellisen vastuun tapahtuneesta? Ainoa johtopäätös on se, että kun miespappi on ilmoittanut toimivansa tapauksessa mielipiteensä (ts. vakaumuksensa) mukaisesti ja naispappi on pahastunut miespapin mielipiteestä ja lähtenyt pois, miespapin on mielipiteensä ilmaisemalla katsottu tahallisesti syyllistyneen rikokseen.
2. Edelliseen liittyen, miten tapauksessa olisi voitu luopua rikoksen yrityksestä tai katua tehokkaasti termien rikosoikeudellisessa merkityksessä syyllistymättä johonkin muuhun rikokseen? Mieleen tulee tilanne, jossa poistumista ja siten rikoksen tapahtumista olisi yritetty aktiivisilla toimenpiteillä estää. Tällöin käsittääkseni tilanne olisi luisunut pakottamisen ja "jonkun muun rikoksen" tunnusmerkistön mukaiseksi teoksi.
3. Kokonaiskuvaa saattaisi hyvinkin täsmentää tieto siitä, olivatko syyttäjä ja/tai oikeuden puheenjohtaja mahdollisesti naisia.
1. Miten Hyvinkään kihlakunnansyyttäjä ja käräjäoikeus täsmentävät naispapin "vastentahtoisen poistumisen" menettelynä, joka toteuttaa jonkun toisen henkilön rikosoikeudellisen vastuun tapahtuneesta? Ainoa johtopäätös on se, että kun miespappi on ilmoittanut toimivansa tapauksessa mielipiteensä (ts. vakaumuksensa) mukaisesti ja naispappi on pahastunut miespapin mielipiteestä ja lähtenyt pois, miespapin on mielipiteensä ilmaisemalla katsottu tahallisesti syyllistyneen rikokseen.
2. Edelliseen liittyen, miten tapauksessa olisi voitu luopua rikoksen yrityksestä tai katua tehokkaasti termien rikosoikeudellisessa merkityksessä syyllistymättä johonkin muuhun rikokseen? Mieleen tulee tilanne, jossa poistumista ja siten rikoksen tapahtumista olisi yritetty aktiivisilla toimenpiteillä estää. Tällöin käsittääkseni tilanne olisi luisunut pakottamisen ja "jonkun muun rikoksen" tunnusmerkistön mukaiseksi teoksi.
3. Kokonaiskuvaa saattaisi hyvinkin täsmentää tieto siitä, olivatko syyttäjä ja/tai oikeuden puheenjohtaja mahdollisesti naisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai tuossa siitä poistumisesta ollut kyse, vaan siitä, että miespappi ei suostunut tekemään virkatehtäviänsä naispapin työparina. Jos hiuksia ryhdytään halkomaan, niin naispappikin lienee syyllistynyt jonkinasteiseen tehtävien laiminlyöntiin poistumalla paikalta. Kyseessä oli kuitenkin "joko tai"-tilanne, "joko" miespappi suostui hoitamaan virkatehtävänsä ilman naista "tai" sitten miespappi olisi jättänyt hommansa tekemättä, jolloin toimitus olisi tehty pelkästään naispapin voimin. Vaikka mielestäni oikea toimintatapa olisikin ollut se, että naispappi olisi sitkeästi pitänyt kiinni oikeudestaan tehdä työtään, lopputulos olisi saattanut olla se, että esimerkiksi saarna olisi jäänyt pitämättä. Kuulijakunnan kannalta tilaisuus olisi jäänyt tyngäksi, sillä saarnan pitäminen käytännössä edellyttää valmistautumista. Eikä se tainnut sitäpaitse edes olla kyseisen naispapin tehtävä sillä kerralla.
Vakaumus ei saa olla ristiriidassa lain kanssa.
Kirkkoherran olisi heti pitänyt tehdä syrjijäpapille selväksi, ettei tuollainen käy. Hän ei tehnyt sitä selväksi, jolloin hän alisti alaisensa syrjinnälle. Esimies ei saa syrjintätapauksessa olla passiivinen.
... alisti alaisensa syrjinnälle? Toisin sanoen vt. kirkkoherran olisi tullut ottaa huomioon seuraavat asiat:
1. Naispappi vetää tilanteesta niin pahasti herneet nenään että lähtee oma-aloitteisesti pois ja
2. sekä syyttäjä että käräjäoikeus katsoo tällaisen rikokseksi.
Siinä olisi ollut kristallipallo tarpeen!