Eemeli tuli seuroihin

Lupasin kertoa teille siitä, miten Eemeli Rautalammin kirkosta palattuaan myöhemmin suhtautui Jumalaan. Kerran vietettiin seuroja Eemelin lähinaapurissa. Äitini oli hyvä laulamaan ja johti laulutuokiota, jonka aikana seuraväki ehdotti lempivirtensä, jota sitten yhdessä laulettiin. Äitini tiedusteli, että oliko vielä jollakin lempivirsi? Eemeli nosti kätensä ja ehdotti "Käden alla Isän rakkaan varjon siunatun mä sain, linnan vahvan, kunniakkaan, tuen turvan tuskissain. Kiitos Isä, korpitiellä yksin en nyt kuljekaan, Paimen kanssani käy siellä, lepään sylissään mä vain..." Tulihan se Isä Eemeliäkin vastaan, eikö vain tullutkin? Hyvää adventtia teille kaikille.