Palsta on aika pinnallinen,räksyttämistä aisoista, jotka liittyvät VL:n ilmiasuun. Turha niistä on ulkopuolisten räksyttää, koska VL tarvitsee ilmiasunsa, muuten se katoaisi pikkuhiljaa kartalta. Samoin kuin on käymässä esimerkiksi herännäisyydelle, joka sulatuu kovaa vauhtia valtakirkkoon. Jos haluaa profiloitua, tarvitaan erilaista oppia, se on viestin tarkoitus ulospäin.
Sisäänpäinkin liikkeessä profiililla on merkityksensä, se on tarkoitettu lähinnä nuorille ja uskossaan epävarmoille tarkoituksella peloitella heidät pysymään joukossa. Voima lasketaan pääluvulla sielläkin.
Suuri enemmistö VL-ihmisistäkin venyttää uskoansa oman tarpeensa mukaan, eikä ole siitä moksiskaan. Miksi me ulkopuoliset olisimme?
Esimerkki tosipaikasta, jossa jokainen tuntemani VL on hylännyt ja/tai hylkää liikkeensä perusopin on oman lapsen erkaantuminen liikkeestä ja ääritapauksessa kuoleminen epäuskossa. Usko muuttuu kaikessa hiljaisuudessa pelastuksen avain on saarnamiehellä -uskosta rukous- ja armouskoksi: menettänyt isä ja äiti turvautuu rukoukseen ja uskoo, että sillä pystyy lapsensa kuolemankin jälkeen pelastamaan. Ja lähiympäristökin muuttuu, ei se tule mainostamaan kuolleen äidille tai isälle, että nytpä se tuo sinun tyttäresi/poikasi meni saatanalle että heilahti.
Eihän sitä muutosta kukaan julkisesti mainosta, ja harvoin menetyksen hetkellä haastaa VL:n virallista oppia. Mutta tosiasiassa kuitenkin hylkää lakiopin. Niinkuin olla pitääkin - kyllä äidinrakkauden pitää vahvempi ollakin kuin saarnamiesten pelottelun uskominen.
Kovaan ristiriitaanhan sellainen tilanne toki VL-perheen saattaa. En pahasti erehtyne ajatellessani, että palavimmat rukoukset nousevat taivaaseen siitä, että oma perhe nyt pysyisi uskossa. Eli ei ajaisi vanhempia ja sisaruksia ristiriitaan. Siloisessa maailmassa kun on mukavampi elää kuin elämän perimmäisten ristiriitojen kanssa.
Pitäköön SRK profiilinsa vain, ei siitä kannata liikaa ahdistua!
Sisäänpäinkin liikkeessä profiililla on merkityksensä, se on tarkoitettu lähinnä nuorille ja uskossaan epävarmoille tarkoituksella peloitella heidät pysymään joukossa. Voima lasketaan pääluvulla sielläkin.
Suuri enemmistö VL-ihmisistäkin venyttää uskoansa oman tarpeensa mukaan, eikä ole siitä moksiskaan. Miksi me ulkopuoliset olisimme?
Esimerkki tosipaikasta, jossa jokainen tuntemani VL on hylännyt ja/tai hylkää liikkeensä perusopin on oman lapsen erkaantuminen liikkeestä ja ääritapauksessa kuoleminen epäuskossa. Usko muuttuu kaikessa hiljaisuudessa pelastuksen avain on saarnamiehellä -uskosta rukous- ja armouskoksi: menettänyt isä ja äiti turvautuu rukoukseen ja uskoo, että sillä pystyy lapsensa kuolemankin jälkeen pelastamaan. Ja lähiympäristökin muuttuu, ei se tule mainostamaan kuolleen äidille tai isälle, että nytpä se tuo sinun tyttäresi/poikasi meni saatanalle että heilahti.
Eihän sitä muutosta kukaan julkisesti mainosta, ja harvoin menetyksen hetkellä haastaa VL:n virallista oppia. Mutta tosiasiassa kuitenkin hylkää lakiopin. Niinkuin olla pitääkin - kyllä äidinrakkauden pitää vahvempi ollakin kuin saarnamiesten pelottelun uskominen.
Kovaan ristiriitaanhan sellainen tilanne toki VL-perheen saattaa. En pahasti erehtyne ajatellessani, että palavimmat rukoukset nousevat taivaaseen siitä, että oma perhe nyt pysyisi uskossa. Eli ei ajaisi vanhempia ja sisaruksia ristiriitaan. Siloisessa maailmassa kun on mukavampi elää kuin elämän perimmäisten ristiriitojen kanssa.
Pitäköön SRK profiilinsa vain, ei siitä kannata liikaa ahdistua!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos nyt oikein ymmärsin, mielestäni tuosta välittyy hyvä ajatus sitä, että jokaisen aatteen / opin on kehityttävä äärimmäiseen loppuun asti omaassa ominaislaadussaan. Jokin toinen aate kehittyy vastaavasti omaan ääripisteeseensä. - Tästä seuraa, että ihmisten ei pidä yrittää muuttaa aatetta / oppia, vaan antaa niiden elää omaa elämäänsä.
Sen sijaan ihmisten on syytä päättää oma asemansa ja suhtautumisensa aatteeseen / oppiin. Se tuntuu terveeltä ajatukselta, sillä siitä seuraa vapaus, katkeruuden ja vihan katoaminen. Siis pääsee elämään omaa elämää!
Raamatun sanoman uudelleen tulkitseminen on todettu välttämättömäksi kautta aikojen, sillä Raamatun kirjoja ei koottu meidän ajan ihmisiä varten. Maailma ja ihminen ovat nyt toisenlaiset kuin 2000 vuotta sitten.
tuleekin olla suuri; eikö paimenkin jättänyt laumansa ja lähti etsimään kadonnutta. Edelleen, miksi joku naapuri tai tuttu/ystävä menisi lyömään jo lyötyä, jos esim epäuskoinen lapsi kuolee - eikö vanhemmilla ole jo surua itsellään tarpeeksi. Menetkö Sinä aloittaja sanomaan esim omankäden kautta kuolleen vanhemmille, että nyt lapsesi meni kadotukseen vai miten lohdutat heitä? Koskettelet asioita, jotka jokainen järkevä ihminen tajuaa toisin!
Niin, en minä todellakaan menisi.
Mutta pointtini oli muualla, ei lyödyn lyömisessä. Pointtini oli siinä, että SRK:n virallisen kannan mukaan niin pitäisi tehdä. Koska epäuskossa kuollut menee helvettiin että heilahtaa. Oma lapsikin, tai sisar tai vaikka äiti.
Halusin vain sanoa, että kovan retoriikan takana VL-väkikin on ihmisiä. Ihmisiä, joille armo on lopulta tärkeämpi kuin laki. Ja siksi meidän muidenkaan ei pidä sitä lakia aivan täydestä ottaa, vaan erottaa retoriikka todellisuudesta.
Sen halusin sanoa.
"SRK:n virallisen kannan mukaan niin pitäisi tehdä. Koska epäuskossa kuollut menee helvettiin että heilahtaa. Oma lapsikin, tai sisar tai vaikka äiti."
srk:n virallisen kannan mukaan ilkkuminen kuolleen iankaikkisuusosasta jälkeen jääneille ei ole suotavaa. saarnattakoon evankeliumia eläville. kuolleille se on myöhäistä. kaikki menevät kerran oikeudenmukaisen tuomarin eteen. vl:tkin toivovat, että jumala kuolemassa voisi armahtaa nekin jotka eivät uskoneet, mutta se ei ole raamatun sanan mukaista.
Olen kanssasi hyvin pitkälle samoilla linjoilla, että oppi on oppia ja elämä on elämää.
Minä ihmettelenkin vain sitä, että miksi opin ja ilmiasun pitää olla vieläkin niin kovia, kuin miksi ne 60-70-luvuilla valtataistelun tiimellyksessä muotoutuivat. Ilmiasun ja opin kovuus tänä päivänä, kun sille ei ole mitään näkyvää syytäkään, vieroittaa ihmisiä yhteisöstä enemmän kuin kutsuu sisälle. Nykyaikana demokratiaan tottuneita ihmisiä kun ei enää oikein voi pelolla halita.
Jos nyt yhden esimerkin voisi antaa, niin minusta moppilaiset ovat tämän asian oivaltaneet, mutta aivan silminnähden kärsivät tästä tilanteesta.