Tämmösen selostuksen pistin siitä:
Analyyttinen elokuvalöytö
Kelpo kuva miesrooleista
Tommi Korpelan ”miehen työ”
Miehen työ, DVD, Finnkino 2007
Tommi Korpela tekee ”miehen työn” vaikeassa roolissaan työttömäksi jääneen miehen, Juhan ajautumisessa rattopojaksi ja naisten huolien kuuntelijaksi. Vaimo tuskailee perheen kanssa ja kun mies tuo kotiin uuden auton ja pyykinpesukoneen, se on jo
välirauhan paikka.
Aleksi Salmenperän ohjaus korostaa filmin analyyttisia ulottuvuuksia ja erilaisten henkilöroolien karrikointia. Petettyjen ja yksinäisten naisten yksinäisyys tulee esille kouriintuntuvasti ja kulminoituu tilanteessa, jossa päähenkilö ei voi mitään hysteerisen itkunkohtauksen keskeyttäessä ”keikan” kun hän joutuu lukemaan iltasatua pienelle pojalle äidin tiuskiessa pienimmille, että saataisiin lapset nukkumaan ja päästäisiin ”asiaan”. Myös kohtauksessa kehitysvammaisen tytön kanssa on jotakin viiltävää.
Juha kamppailee kaksoisroolissaan. Hän näyttelee töitä paiskivaa perheenisää ja hoitaa hommat omalla tavallaan niin, että laskupino tulee maksettua. Vaimo on kotona puurtava äiti, joka joutuu turvautumaan masennuslääkkeisiin. Kun mies ottaa satunnaisen asiakkaan vessassa valmistautuessaan viagraa, napsii vaimo kotona rauhoittavia.
Kuva on tragikoominen kertomus siitä, mihin mies on valmis säilyttääkseen kasvonsa perheen isänä. Kun naamioiden poistamisen aika tulee, ei äitikään osoittaudu enkeliksi. Salmenperä jättää kuvan katsojan miettimään omia sidonnaisuuksiaan ja roolejaan elämässä. Sehän on hyvän elokuvan tunnusmerkki, katsojassa herätetty henkinen käymistila ja analyysin hakemineen omaan elämään.
Analyyttinen elokuvalöytö
Kelpo kuva miesrooleista
Tommi Korpelan ”miehen työ”
Miehen työ, DVD, Finnkino 2007
Tommi Korpela tekee ”miehen työn” vaikeassa roolissaan työttömäksi jääneen miehen, Juhan ajautumisessa rattopojaksi ja naisten huolien kuuntelijaksi. Vaimo tuskailee perheen kanssa ja kun mies tuo kotiin uuden auton ja pyykinpesukoneen, se on jo
välirauhan paikka.
Aleksi Salmenperän ohjaus korostaa filmin analyyttisia ulottuvuuksia ja erilaisten henkilöroolien karrikointia. Petettyjen ja yksinäisten naisten yksinäisyys tulee esille kouriintuntuvasti ja kulminoituu tilanteessa, jossa päähenkilö ei voi mitään hysteerisen itkunkohtauksen keskeyttäessä ”keikan” kun hän joutuu lukemaan iltasatua pienelle pojalle äidin tiuskiessa pienimmille, että saataisiin lapset nukkumaan ja päästäisiin ”asiaan”. Myös kohtauksessa kehitysvammaisen tytön kanssa on jotakin viiltävää.
Juha kamppailee kaksoisroolissaan. Hän näyttelee töitä paiskivaa perheenisää ja hoitaa hommat omalla tavallaan niin, että laskupino tulee maksettua. Vaimo on kotona puurtava äiti, joka joutuu turvautumaan masennuslääkkeisiin. Kun mies ottaa satunnaisen asiakkaan vessassa valmistautuessaan viagraa, napsii vaimo kotona rauhoittavia.
Kuva on tragikoominen kertomus siitä, mihin mies on valmis säilyttääkseen kasvonsa perheen isänä. Kun naamioiden poistamisen aika tulee, ei äitikään osoittaudu enkeliksi. Salmenperä jättää kuvan katsojan miettimään omia sidonnaisuuksiaan ja roolejaan elämässä. Sehän on hyvän elokuvan tunnusmerkki, katsojassa herätetty henkinen käymistila ja analyysin hakemineen omaan elämään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse pitäisin paremman elämisen mallin esittämisestä, kuin mitä tuosta käy selville. En ole kylläkään nähnyt filmiä.
Hyvän elokuvan takana on hyvä tarina, näinhän sanoi muutama päivä sitten myös Renny Harlinimme. (Ihmettelen, miksei hän itse ole noudattanut sitä ohjetta.)
Onnellisesta ja tasapainoisesta elämästä harvoin syntyy hyvää kirjaa tai elokuvaa. En ole tuota avaajan kuvailemaa elokuvaa nähnyt, mutta selvästikin siinä on tarina, joka kuulostaa mielenkiintoiselta. Jos tilaisuuden saan, käyn sen katsomassa, ilman muuta.