Olen Itse Kummajainen, anteeksi jos esittelyni vei liikaa aikaanne. Joskus sitä vaan toivoo, että löytäisi toisen edes lähes samanlaisen kummajaisen, edes virtuaalisesti. No, eihän tässä mitään psykiatria todellakaan heti tarvita. Sitä vaan tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi ihan kaikessa. Ja ulkonaisesti näyttää vielä kaikki niin porvarillisen täydelliseltä, kunnes tunnustaa, että hameessa viihtyy paremmin kuin housuissa. Katastrofi!
Onko transihmisiä edes olemassa?
Itse Kummajainen
91787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et ole ainut voisimme tutustua vaikka netin kautta olen itsekkin arka käsittelemään kyseistä aihetta. Olisi ihanaa keskustella asiasta sun kanssasi.
No, tässä mailiosoitteeni: [email protected],
että siis odottelen viestiäsi.
.....vai feikkis vai mikäs se tuollainen yahoo pääte on?
Sitä sitten nimitellään jo kansalaisuudenkin perusteella!
Eiköhän Yahoo-tunnuksen voi hankkia ihan mistä maasta tahansa, vaikka olisikin suomalainen.
Osoitteeni on se, mikä on, ei se mikään vitsi ole.
on useammin miehestä naiseksi kuin naisesta mieheksi
"
miksi mediassa
transut 8.12.2007 klo 01.05
on useammin miehestä naiseksi kuin naisesta mieheksi"
Koska se aiheuttaa yleisössä voimakkaamman reaktion. Toisinpäin se ei ole niin kiinnostavaa.
Mikäpä muu siinä voisi olla takana.
Tavis on tavis ja sillä siisti.
Ei ole helppoa olla syntynyt ns. väärään ruumiiseen ja siksi monet eivät asioista puhukaan ja ovat piilossa. Itsekin syyllistyn tähän, mutta se on elämän realiteetti. Ulkopuolisuuden tunne, yksinäisyys, itseinho ja masennus tuli itsellekin tutuksi kun yritin esittää sitä mitä en ollut. Silloin tuntuu siltä etten ainakaan suomesta löytäisi kaltaisiani ja elämäkin tuntui mahdottomalta, kuitenkin loppupeleissä kaikki on kääntynyt parempaan suuntaan vaikka se onkin myös vaatinut paljon. Vaikeinta on silloin kun tiedostaa tilansa ei vielä mene ns. "läpi" ja pahimmassa tapauksessa ei saa edes hormooneita mistään. Pahimmillaan se voi ajaa todellakin epätoivoisiin ratkaisuun ja jopa sekoamiseen. Toisaalta se läpimenokin on eräänlainen käyrä joka yleensä tasaisesti alkaa nousemaan kun saa hormoneita ja jaksaa pitää edes minimaalista huolta ulkonäöstään. Jaksamista kuitenkin kyllä asiat kääntyy paremmin. Toivoa ja rohkeutta nämä asiat kyllä vaativat ehkä liikaakin, mutta kyllä sen kestää jos vaan jaksaa. Tämä palsta on ehkä hiukan huono näitten asioiden käsittelyyn koska netistä löytyy sen enempää mainostamatta parempiakin mitkä saattavat tulla tutuksi. Vaikeahan se on mitään elämänohjetta antaa, mutta tee niikuin itsestä hyvältä tuntuu vaikka se voisi järjellä ajateltuna ollakin hulluutta. Se on omien ja ystävieni kokemuksieni mukaan ainut tapa saavuttaa henkinen tasapaino ja onnellisuus. Kerran sitä vaan eletään joten parempi elää täysillä ja niikuin tahtoo. Pätee myös muillekin kuin transihmisille. Toki sekin on totta, että eri ihmisillä on eri tunetumukset, päämäärät ja halut. Joillekin se pukeutuminen riittää, jotkut kuten esim. minä taas eivät ole ollenkaan kotonaan miesruumiissa ja roolissa. Toisaalta totuus on se, että se sukupuolirooli on aika naurettava käsite ja lähinnä sosiaalinen konstruktio, mutta sukupuolitunne ei ole mikään konstruktio vaan oikea todella syvältä kumpuava usein aika alitajuinenkin tunne jota kannattaa kuunnella.