oman paniikiivuoteni tänne ni teillä ei o mitään siihen verrattuna kun te viä kaikki nii kovin nuoria,) toki se on karmee sairaus ,ja jokainen kokee sen todella kuolettavalta en sitä sano,mutta minä olen nyt,48 vuotias ja 20 vuotta ollut paniikki tosin 15 vuotta jo oireetota aikaa,,kiitos siitä että olen siitä helvetistä selvinnyt hengissä ja mun perhe;9 voi kirjoitta jos joku sitä viitti lukee,minäolen jopa sitä kirjan kirjoittanut elämästänisilloin,,karmeeta luettavaa ,,sitä ei yhdessä illassa tänne kirjoiteta,,osina kyllä mut sekin voi auttaa jotakuta selviämään elmään,,)
jos
kertoisin
10739
0Äänestä
Vastaukset 10
Vanhimmat
ikää katso kuinka karmee paniikkihäiriö sulla on...Jos kurkkaat en mäkään mikään eilisen teerenpyykoppelo ;) ole ja olen kamppaillut sairauteni kanssa 15 vuotta. Meillä vaan se ero, että sulla on oireetonta aikaa toi 15 vuotta, mulla ei :(
Ilmeisesti sulla on lääkitys kohdallaan? Mulle sitä ei oo tähän päivään asti saatu kohdilleen, taas uusi lääke kokeilussa toista viikkoa. Että semmosta, tuli vaan pakottava tarve kirjottaa ettet sä oo ainutlaatuinen paniikkisi kanssa, meitä on monta, monta, siis tosi monta.
todella monta,,en todella vähettele sitä "tautii" se o nii rajoitava että ei mitää rajaa,,mul saatii kai lääkitys heti paikoilleen ,enkä olen antanut sitä muutta,eikä lääkäri sitä muuttas kun on toiminut hyvin,,,
pähkinäkuores luetteloo...mitä mul tapahtu,,,,
en käynyt vuoteen pihalla,, oli pien vastasyntynyt vauva siinä, se laukasi kai sen paniikkihäiriön sen jälkeen kaikki helvetti alkoi , vihasin sitä vauvaa välillä, mutta suuresti sitä ihmettä rakastin,,
meinasin jopa pudottaa sen sängystä otin viime hetkellä kiinni ,,,ja itkin..
itkin puolet vrk yöt nukuin kun vauvakin onneksi,,se oli aina mun armahdus kun tuli yö...
menin vauvan kanssa "hullujenhuoneel" jotta pääsen hoitoon ,eivät ottaneet mua sinne kun ite menin,,vaan sain lähetteen terapiaan , sitä kesti 2 vuotta hyvä niin,,
enne tepariaa meinasin tai ukasin miehelleni polttaa kodin kun kaikki nukkuu ,mulla oli nii suuri tuska päällä ,,,,mulla oli siinä vielä 9 vuotias tytär,en muista miten häntä hoisin ,en mitenkää varmaan,,,,,,lopulta se vei mun kävelykyvyn kokonaan en pystynyt käveleen en askeltakaan,,olin pyörätuolis,3kk,,lääkäri määräsi mulle kodinhoitajan,,kotiin kun mies oli töissä jopa vrk ;kin..
siinä vaihees sain lääkkeet,,,joita tänä päivänä syön,,,
terapiaan kun ekaa kertaa menin ,mieheni vie mun sinne,,nii en tiedä oliko tukka kammattu ,oliko vaatteet oikein päin päällä ,,oliko kenkii ollenkaan ,en muista,,mutta sen tiedän että 5 eka käyntii vain itkin puhumatta sanaakaa siä...
siitä se pikkuhiljaa kai alkoi kk päästä valostuu se elämä,,,mä kävin siä kuten sanoin 2 vuotta,,se teki mulle ihmeitä,,kai kun tässä olen ns, terveenä ihme kyllä..)) ja koti ei palanut,,
en hoitanut kotia sen teki kodinhoitaja,,vauvan hoidin,ja neuvolan mukaan hyvin,se oli pakko kun hän oli avuton viaton vauva,,raivosin ja huusin kaikki silmät korvat täyteen..paniikissa hypein ns seinille,
siinä kai osa,,)
nyt olen virassa ja hyvin pidetty sellainen jopa vastuu henkilö tietää taustani ,kerroin kaiken .
nuoremmalle kerroin kaiken,,kun tuli aikuiseksi ,pyytelin miljoona kertaa anteeksi että hällä oli nii huonoo äiti 2vuotta,,hän rakstaa minua nyt suuresti,on 18 vee,,ja vanhin on 27 vee itekkin jo äiti, hän ei kuitekaa ite paljon muista .vaan sen että itkin aina,,kerroin myös hälle,kaiken.
olen nytkin töissä vaan on hiljasta,jopa olen kotikaupunkiini perustanut paniikkikerhon joka on toiminut 13 vuotta jo,,,,
että näin tällee äkkiseltään..
mutta, muistakaa kun tätä luette nii paniikki ilmenee kaikilla eri tavalla ,tämä oli mun kokemus helvetistä,kaikille ei tule se näin kovalla koetuksella,
sydämestäni iloinen, että oot saanu lääkityksen toimimaan, ois voinut tosissaan koitua aikas kohtalokkaaksi.
Ja hyvä toi paniikkiryhmä, jo 13 vuotta.
käteen mietittyse oli vain yksi uhkaus,,ja en varmaan ois pystyn sitä tekee,mut oli vain nii karmee olla,, mut onneksi ei mitään tapahtunut, toivon sydämestäni että sinäkin saisit oman lääkityksen oikean, tai sopivan,) voimia sulle,)
että olisit tehnytkään sitä, se vaan tuntui siltä, kun kaikki kaatuu päälle. Kiitti sulle, voimia tässä tosiaan tarvitaa :)
apua,,piankin,,tulee epätoivoiseksi kun ei mikään lääke auta sulla eikös,? ;))
se menee....
yli 30v, sitä paljonko edessä on, sitä en tiedä..
Terapiaa yhteensä n. 15 vuotta, ei toki yhtäjaksoista, erilaisten lääkitysten kokeilua ym.
Läheskään kaikki eivät saa lääkityksestä terapiasta apua.
Yksi kolmannes ei parane koskaan ja alttiushan sairauteen säilyy läpi elämän.
Mikä on paniikkikerho??
Paniikkihäiriöyhdistyksen alaosastot ovat enemmän kuin tuttuja, mutten ole koskaan kuullut paniikikerhosta.
Alaosastoissa on tullut vierailtua luennoitsijana, mm.
on elinikäinen seuralainen vaikka onkin oireet kurissa oikeella lääkityksel,,mulle kyllä ekana löydettiin oikeet ihme kyllä ,,,voimia sullekin,,)