Tuulee niin.
Puita riepottelee.
Kalisuttaa hammasta.
On pimeää.
Kohisee vain harju.
Kuljen yössä.
Pihapiirissä hamuan.
Kynttilät kieppuu oksilla.
Loistaa valoa.
Voi niin kaunista.
Kohotan jälleen katseeni.
Kohti horisontiin.
Kaukaisuuteen.
Ja rukoilen hiljaa mielessä.
Rakas.
Tiedäthän.
Tunteeseen humallun.
Kun kuulen äänesi sun.
Korvissain.
Kun ajatus näin.
Mieleni valtaa.
Sydän pompottaa.
Jotain toivoo ja odottaa.
Rakkautta.
Ja sysimusta yö ympärillä.
Puita riepottelee.
Kalisuttaa hammasta.
On pimeää.
Kohisee vain harju.
Kuljen yössä.
Pihapiirissä hamuan.
Kynttilät kieppuu oksilla.
Loistaa valoa.
Voi niin kaunista.
Kohotan jälleen katseeni.
Kohti horisontiin.
Kaukaisuuteen.
Ja rukoilen hiljaa mielessä.
Rakas.
Tiedäthän.
Tunteeseen humallun.
Kun kuulen äänesi sun.
Korvissain.
Kun ajatus näin.
Mieleni valtaa.
Sydän pompottaa.
Jotain toivoo ja odottaa.
Rakkautta.
Ja sysimusta yö ympärillä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
unelman tuolla jossain
se meitä aina odottaa..
ja pidän noista luontoelementeistä, jotka olet
siihen jälleen sovittanut hyvin.
Silti se rakkaus on saatu siihen mukaan,
pompottavine sydämineen.
Ihana runo Margitta.