Kyllä nyt v...ttaa ja pahasti! Kyseessä on entinen koulukaveri Anna (nimi muutettu),johon aikoinaan tutustuin ja tuolloin sovittiin,että pidetään valmistumisen jälkeenki yhteyttä,mutta kuinkas kävi? ensinäkin kun tänään yritin kysyä,voitaisko nähdä kahvin tsm. merkeissä,niin Anna vaan totesi,että hänellä on muuta menoa. Sitten kysyin,entäs huomenna...siihenki Anna sanoi,että ei käy,on muuta menoa,samaten ensi viikolla jne....ihan niin kuin sitä aikaa ei tuntuis löytyvän häneltä. Sitten kysyin,haluatko olla enää tekemisissä kanssasi,ja että sanois suoraan,jos ei halua....Anna vaan sanoi,en nyt oikein tiedä. Hänellä sitä menoa tuntuu aina olevan. Tätä on jatkunut kesästä saakka ja tänään ajattelin,että en enää soittele Annalle,kun hän ei ole se oikea ystävä,jollaista haen. Suoraan sanottuna hän ei halua olla tekemisissä kanssani,mutta hän ei vaan kehtaa myöntää sitä. Elikkäs nyt sitä ollaan sitten yksinäisiä. Annan kanssa piti suunnitella Pärnun matkaakin,mutta eipä hänen kanssa kannata lähteä,kun hän ei tunnu välittävän minusta. Jotta tämä yksinäisyys helpottais edes vähänse,niin mä kaipaan ystäviä,joiden kanssa jutella niitä näitä,käydä elokuvissa,syömässä,uimassa ja joskus tehdä jokunen reissu johonkin.
Tänäänkään en oo kummosempia tehnyt. Vanhempien luona olin päivällä monta tuntia. Söimme yhdessä kalakeittoa ja juteltiin niitä näitä. Samalla pidin kissaa sylissä,joita heillä on kaksi. Se helpotti oloani vähänse,kun se kehräs ja puski. Illalla sitten saunoin,katoin telkkua ja nyt oon koneen ääressä,vieläkin vaikka kello on paljon. Mutta tämmöstä se yksinäisen elämä on. Tulee vaan mieleen,onko minussa jotain vikaa,kun ystävien saatikka oman kullan saanti on niin vaikeeta? olen rehti,suoraselkäinen,rehellinen,luotettava ihminen,harrastuksiakin on,mutta silti ei ole yhtään ystävää....kai mut on sitten luotu yksinäiseks. Onneks on vanhemmat vielä elossa,ja muutaman sadan metrin päässä asuvat. Heidän luona vietänki kaikki viikonloput,toisinaan olen jopa yötä heillä,kun en kehtaa olla omassa kodissa yksin. Mitenkähän sitten käy,kun vanhemmista aika jättää? sitten sitä vasta yksin ollaan.
Kertokaa kokemuksianne,miltä tuntuu olla yksinäinen. Mun oli vaan pakko purkaa johonkin pahaa oloani,niin siks kirjoitin tänne.
Tänäänkään en oo kummosempia tehnyt. Vanhempien luona olin päivällä monta tuntia. Söimme yhdessä kalakeittoa ja juteltiin niitä näitä. Samalla pidin kissaa sylissä,joita heillä on kaksi. Se helpotti oloani vähänse,kun se kehräs ja puski. Illalla sitten saunoin,katoin telkkua ja nyt oon koneen ääressä,vieläkin vaikka kello on paljon. Mutta tämmöstä se yksinäisen elämä on. Tulee vaan mieleen,onko minussa jotain vikaa,kun ystävien saatikka oman kullan saanti on niin vaikeeta? olen rehti,suoraselkäinen,rehellinen,luotettava ihminen,harrastuksiakin on,mutta silti ei ole yhtään ystävää....kai mut on sitten luotu yksinäiseks. Onneks on vanhemmat vielä elossa,ja muutaman sadan metrin päässä asuvat. Heidän luona vietänki kaikki viikonloput,toisinaan olen jopa yötä heillä,kun en kehtaa olla omassa kodissa yksin. Mitenkähän sitten käy,kun vanhemmista aika jättää? sitten sitä vasta yksin ollaan.
Kertokaa kokemuksianne,miltä tuntuu olla yksinäinen. Mun oli vaan pakko purkaa johonkin pahaa oloani,niin siks kirjoitin tänne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oma yksinäisyyteni vaikuttaisi aika pitkälti samanlaiselta kuin omasi. Päivän saan kyllä menemään nopeasti... teen ruokaa, käyn kaupungilla kiertelemässä, kuuntelen musiikkia, luen kirjaa, surffaan netissä, pelaan konsolia, saatan käydä vuokraamassa elokuvan, käyn lenkillä, katson televisiota ja niin edelleen.
Täytyy kyllä tunnustaa, että kauheasti en ole vaivaa ystävän löytämiseksi tehnyt. En harrasta mitään lajia jossa voisin tavata ihmisiä eikä tule käytyä baareissa. Sähköposteja en ole lähetellyt pitkään aikaan sillä tuntuu, että ihmiset etsii sitä kautta muutakin kuin ystävää. Itse kaipaisin vain ystävää elokuviin, syömään ja seuraa henkilöstä jolla olisi samat mielenkiinnonkohteet. Omaa kultaa en vierelleni niinkään kaipaa sillä pidän elämästäni vaikka yksinäinen olenkin ja pelottaa, että siihen tulisi suuria muutoksia. Luultavasti johtuu vain ihmisen omasta itsesuojeluvaistosta.
melkein kuin omasta päästäni. Varsinkin tuo kohta miten vanhemmat ovat tärkeitä ja pelottaa koska heistä aika jättää.