Palstalla kysytään, miksi olet yksinäinen?
Siksi, etten osaa muodostaa tyydyttäviä ihmissuhteita. En tiedä miten olisi pitänyt toimia, että olisin tavoittanut elämänkumppanin. Oon satavarma, että mulla on tuo F60.6, mikä tuossa alhaalla on selitetty. Jo yläasteajoilta saakka olen ollut itseäni häpeävä ja arka ihminen, muodostaakseni tyydyttäviä ihmissuhteita, eli parisuhdetta. Luulin pitkään olevani vain jotenkin ujo tai viallinen, mutta kiitos Googlen, löysin sairaudelleni nimen. En vielä tiedä psykiatrini kantaa häiriöön, mutta uskon että hänkin lopulta huomaa mistä masennukseni ja ahdistuneisuuteni johtuu. Miksi haluan, että papereihini lisätään F60.6? -No siksi, että ongelmaa kyettäisiin hoitamaan paremmin, löytämällä sen aiheuttaja. Eihän siinä ole mitään järkeä, että aiheuttajaa ei haluta nähdä ja oireet vain peitetään mielialalääkkeillä. Mutta miksi lääkäri ei ole epäillyt (tai kertonut minulle) minulla tällaista persoonallisuushäiriötä? Onko se jotenkin niin raskasta antaa potilaalle em. diagnoosi? Ehkä minun on hieman vihjattava ja sitten tämä asiantuntija oivaltaa? Ehkä näissä mielensairauksissa pätevät samat asiat kuin fyysisellä puolellakin. Potilaalla on usein itsellään hyvä kyky kuvailla oireita, jolloin lääkäri helposti osaa yhdistää palaset toisiinsa.
Masennusta voi aiheuttaa monet syyt. Ehkä joku masentuu, kun puolisosta jättää aika tai tulee ero, työttömyys jne. Yhtälailla se aiheuttaa ahdistuneisuutta, jos kaipaa hyväksyntää ja rakkautta, mutta käyttäytyy persoonallisuushäiriön vuoksi estyneesti.
Ja siksikin on tärkeää löytää todellinen aiheuttaja, että lääkitys ja terapian tarve saadaan ajantasalle. Onko ihan tyhjänpäiväistä käyttää välittäjäaineita sääteleviä masennuslääkkeitä, vai olisiko apu vaikkapa rauhoittavissa tai jossakin psyykenlääkkeessä, joka latistaa herkkyyden ja liiallisen tietoisuuden? En tiedä psyykenlääkkeistä/terapiasta, mutta ei tässä ole mitään mieltä, koska tilanteeni ei varmasti korjaannu, ellei masennukselle ja ahdistukselle löydy aiheuttajaa. Mihinkähän tätä vertaisin? No, vaikka lapsettomuushoitoon. Pariskunta menee lääkäriin ja kertovat pettyneinä, ettei munasolua saada hedelmöittymään vuosien yrityksestä huolimatta. Lääkäri vastaa heille: "Yhtykää useammin ja tunteella. Tarvittaessa otatte rauhoittavia. Seuraava käynti on 6 kk:n kuluttua".
"Estynyt persoonallisuushäiriö oireilee voimakkaana pelkona torjutuksi tulemisesta, mikä saattaa estää ihmissuhteiden solmimisen. Estynyt henkilö kuitenkin kaipaa seuraa ja kokee olevansa onneton, mutta käyttäytyy vetäytyvästi ja torjuvasti toisten seurassa. Masennus on tavallista."
LÄHDE: http://www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn_9.html
Siksi, etten osaa muodostaa tyydyttäviä ihmissuhteita. En tiedä miten olisi pitänyt toimia, että olisin tavoittanut elämänkumppanin. Oon satavarma, että mulla on tuo F60.6, mikä tuossa alhaalla on selitetty. Jo yläasteajoilta saakka olen ollut itseäni häpeävä ja arka ihminen, muodostaakseni tyydyttäviä ihmissuhteita, eli parisuhdetta. Luulin pitkään olevani vain jotenkin ujo tai viallinen, mutta kiitos Googlen, löysin sairaudelleni nimen. En vielä tiedä psykiatrini kantaa häiriöön, mutta uskon että hänkin lopulta huomaa mistä masennukseni ja ahdistuneisuuteni johtuu. Miksi haluan, että papereihini lisätään F60.6? -No siksi, että ongelmaa kyettäisiin hoitamaan paremmin, löytämällä sen aiheuttaja. Eihän siinä ole mitään järkeä, että aiheuttajaa ei haluta nähdä ja oireet vain peitetään mielialalääkkeillä. Mutta miksi lääkäri ei ole epäillyt (tai kertonut minulle) minulla tällaista persoonallisuushäiriötä? Onko se jotenkin niin raskasta antaa potilaalle em. diagnoosi? Ehkä minun on hieman vihjattava ja sitten tämä asiantuntija oivaltaa? Ehkä näissä mielensairauksissa pätevät samat asiat kuin fyysisellä puolellakin. Potilaalla on usein itsellään hyvä kyky kuvailla oireita, jolloin lääkäri helposti osaa yhdistää palaset toisiinsa.
Masennusta voi aiheuttaa monet syyt. Ehkä joku masentuu, kun puolisosta jättää aika tai tulee ero, työttömyys jne. Yhtälailla se aiheuttaa ahdistuneisuutta, jos kaipaa hyväksyntää ja rakkautta, mutta käyttäytyy persoonallisuushäiriön vuoksi estyneesti.
Ja siksikin on tärkeää löytää todellinen aiheuttaja, että lääkitys ja terapian tarve saadaan ajantasalle. Onko ihan tyhjänpäiväistä käyttää välittäjäaineita sääteleviä masennuslääkkeitä, vai olisiko apu vaikkapa rauhoittavissa tai jossakin psyykenlääkkeessä, joka latistaa herkkyyden ja liiallisen tietoisuuden? En tiedä psyykenlääkkeistä/terapiasta, mutta ei tässä ole mitään mieltä, koska tilanteeni ei varmasti korjaannu, ellei masennukselle ja ahdistukselle löydy aiheuttajaa. Mihinkähän tätä vertaisin? No, vaikka lapsettomuushoitoon. Pariskunta menee lääkäriin ja kertovat pettyneinä, ettei munasolua saada hedelmöittymään vuosien yrityksestä huolimatta. Lääkäri vastaa heille: "Yhtykää useammin ja tunteella. Tarvittaessa otatte rauhoittavia. Seuraava käynti on 6 kk:n kuluttua".
"Estynyt persoonallisuushäiriö oireilee voimakkaana pelkona torjutuksi tulemisesta, mikä saattaa estää ihmissuhteiden solmimisen. Estynyt henkilö kuitenkin kaipaa seuraa ja kokee olevansa onneton, mutta käyttäytyy vetäytyvästi ja torjuvasti toisten seurassa. Masennus on tavallista."
LÄHDE: http://www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn_9.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Siksi, etten osaa muodostaa tyydyttäviä ihmissuhteita. En tiedä miten olisi pitänyt toimia, että olisin tavoittanut elämänkumppanin."
Sitä varten teillä on elämä edessä.
"Miksi haluan, että papereihini lisätään F60.6?"
Jotta saisitte vahvemman lääkityksen. Sitä ei tule, koska teidän aivoissanne ei ole mitään vikaa, te vain ette uskalla tulla mukavuusalueeltanne aikuisten maailmaan.
"Masennusta voi aiheuttaa monet syyt. Ehkä joku masentuu, kun puolisosta jättää aika tai tulee ero, työttömyys jne."
Masennus johtuu hermoista. Kun on hermot kireällä, kaikki asiat kaatuvat päälle. Silloin henkilö takertuu pikkuseikkaan mikä ei ole kokonaiskuvan kannalta olennaista.
Mietinkin, että minne se mies on hävinnyt kun ei ole pahemmin kuulunut. Nyt alkoi mirzapiini lamaannuttaa...
Minä itse menen tutkimuksiin joissa saadaan selville mikä lääkitys olisi minulle se paras. Ehkä jo ensi vuonna saan uljaan arsenaalin lääkkeitä eikä minulla ole huolen häivää enää ikinä.
Tarkoitatko mirtatsapiinia? Se on pirullinen lääke, käytin sitä joskus. Onneksi pärjään nykyään ilmankin.
kuin muutkaan?Et pystyisi muuten kirjoittamaan niin selkeitä selontekojakaan asioista.Sinussa voi piillä ujoutta,joka selittäisi vetäytymistäsi muiden seurasta? Taikka sen lisäksi tai ilman,voi olla että seurasi ei ole ollut sen tasoista,joka olisi saannut sinut kiinnostumaan mukaan paremmin?On paikkoja joissa ilmapiiri on niin yksinkertaisen kuivaa,ettei minuakaan haluta mennä mukaan.Erillaisissa ihmisissä on erillaisia signaaleja joita he lähettävät ja ottavat vastaan eri tavoin,ja niistä voi joitakin herättää mielenkiinnon ja ihastuksen erinnäisiin yhteisiin toiveisiin ja järjen-anteihin molemmillakin? Yhteiset ihanteet voivat kohdata eri ihmisillä,yhtähyvin kuin jotkut hohtavat jo kaukaa vastenmielisyyttä.Heillä on taas kaltaistaan seuraa,kuten muillakin ihmis-asteilla.En antautuisi pelkästään lääketiteen uhriksi,ja analysoitavaksi heidän järjillään? Monesta on tullut eräänlaisia eläviä laitostuneita robotteja,jotka eivät kykene enää mihinkään ilman lääkkeitä ja toisten ohjausta.Jokaisella on ollut enemmän tai vähemmän yksinäisyyden hetkiä ja ovat kuitenkin päässeet niistä ulos,elämänmuttosten myötä.Lääkkeet ovat vain välttämättömyyksiin ja mieluummin jos mahdollista ilman joutumatta riippuvaiseksi niistä.Elämästä sinäänsä löytyy paljon lääkkeitä mihinkin.Jos jo on lääkkeihin joutunut riippuvaiseksi,pitää tulla toimeen niiden kanssa elämässään peilaten itseään hieman suoritus kyvyiltään jne.Kannattaa pitää mieli valoisana ja odotella taas jo kevättä jolloin lumi sulaa ja kaikki vihreä alkaa nousemaan puissa ja maassa.Kyllä tuo vetäytyminenkin muiden seurassa varmaan muuttuu positiivisemmakasi? Ei kaikki halua kerätäkkään mitään seuroja ympärilleemn,vaan kunnioittavat enemmän yksityistä elämäänsä ja omaa määräysvaltaansa.Kuka sitten tarvitsee kuinkakin paljon seuraa ympärilleen,se on yksilöllistä? Joku voi kokea vaikka tulleensa takaisin alakouluun,jossain järjestetyssä ryhmässä? Toisen leuat käy taas vilkkaasti ja kasvot loistavat kuin aurinko vastaavassa seurassa,kuka missäkin viihtyy.Elämä tietenkin myös vaihtelee päivittäin,ei se sitä samaa aina ole.Toivottavasti hyvä haltijatar loihtii polullesi jotain käänteentekevää elämällesi jotta pääset yli ongelmien.
Minulla on aika hyvä kyky kuvailla tuntemuksiani, mutta eikai se sulje pois em. persoonallisuushäiriötä? Toisaalta en tiedä, onko diagnoosin saanut henkilö TODELLA estynyt ja minä olen vain ujouden takia epävarma...
F60.6 ei ole syy eikä aiheuttaja, vaan kuvaus. Kuvauskin on sopimuksenvarainen. Ovat sopineet, että häiriöitä luokitetaan ja tietyntyyppisiä ihmisiä ja käyttäytymismalleja nimetään tietyillä nimillä ja numeroilla.
Syy on muualla, "pään sisällä", sisäisissä ristiriidoissa tai mitä lienevätkään. Aiheuttaja on kai lähinnä kaikenlaiset vaikeudet, mitä ihminen on kehityksessään joutunut kokemaan.
K.o. luokituksessakin puhutaan käyttäytymismalleista. Mallit ovat opittuja ja niitä voi myös poisoppia. Mallit ovat tietysti lujaan juuttuneita, mikä on välttämätöntä hengissäsäilymisen kannalta. Mitä elämästä tulisi, jos yhtäkkiä unohtaisi esim. miten kävellään? Hankalatkin opitut asiat ovat lujassa ja niistä poisoppiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Siteeraus tuosta luokituksesta: "... käyttäytymismalleja, jotka ilmentävät yksilön luonteenomaista elämäntapaa sekä suhtautumista itseensä ja muihin. Jotkut niistä ilmaantuvat varhaisessa yksilönkehityksen vaiheessa rakennetekijöiden ja sosiaalisten kokemusten tuloksena, kun taas toiset kehittyvät myöhemmällä iällä."