vauvani on nyt 3 kk:n ikäinen ja hän poti mahavaivoja jokin aika sitten ja sylissä pitäminen ja kanniskalu luonnollisesti auttoi.
Mahakivut eivät ilmeisesti vaivaa enää, mutta nyt ei kelpaa nukkumapaikaksi ym. oleiluun enää muu kuin syli. Poika nukkuu ihme kyllä "ensimmäiset" yö unensa (klo 22-05) sängyssään kun sen oikein varovasti sinne laittaa ettei heräisi.No sehän on hyvä kun yöt nukkuu, mutta kun päivällä ei nukuta juuri ollenkaan ja jos nukutaan niin vain sylissä (heti kun laittaa pois alkaa huuto)Eihän tämä sinänsä ongelma varmaan ole , mutta kun äiti ei voi pestä pyykkiä, siivota, laittaa isille ruokaa kun tulee töistä koska tämä kaikki niin hankalaa vauva sylissä. Itse sentään kerkeän juuri ja juuri käymään vessassa ja haukkaamaan jotain mikä nostaa verensokeria kun vauva malttaa istua sitterissä. Äitiltä leviää kohta pää kun ei voi lähteä edes rattaitten kanssa kävelylle näinä harvoina kauniina kesäpäivinä kun huuto on niin kamalaa että se kuulostaa siltä kuin vauvaa rääkättäisiin ja rappukäytävässä vielä hirveemmältä.Mitähän ne naapurin mummot ajattelee..
Rintareppu ei kelpaa oleilu paikaksi.
Tiedän että itse tämän varmaan olen aiheuttanut kun se on siihen sylissä olemiseen oppinut mutta nyt tarvitsin neuvoja!!
Auttaako mikään enää?
Saanko kannella sylissä tätä lasta nyt "koko loppu elämäni"?
Vaatiikohan se kohta että sen pitää nukkua yölläkin sylissä ja että sitä kannellaan?
Onko tämä ihan normaalia vai onko tässä takana jotain esim. että vauvaa vaivaa jokin?
Sitten vielä yksi kysymys!
Jos äiti haluaa käydä kaverin luona tai jossain "tuulettumassa" ilman vauvaa. voiko isä antaa vauvalle sillä aikaa äidin maidon korviketta? Vai onko pakko lypsää? onko siitä mitään haittaa jos sitä tuttelia antaa vain noin silloin tällöin? Voiko tulla maha vaivoja? Kiitos vastauksista jo etukäteen Kysymykset on varmaan osa tyhmiä mutta ei voi tietää kun on kyseessä esikoinen ja ei oikein ketään keltä kysyä näistä asioista.
T. toivoton
Mahakivut eivät ilmeisesti vaivaa enää, mutta nyt ei kelpaa nukkumapaikaksi ym. oleiluun enää muu kuin syli. Poika nukkuu ihme kyllä "ensimmäiset" yö unensa (klo 22-05) sängyssään kun sen oikein varovasti sinne laittaa ettei heräisi.No sehän on hyvä kun yöt nukkuu, mutta kun päivällä ei nukuta juuri ollenkaan ja jos nukutaan niin vain sylissä (heti kun laittaa pois alkaa huuto)Eihän tämä sinänsä ongelma varmaan ole , mutta kun äiti ei voi pestä pyykkiä, siivota, laittaa isille ruokaa kun tulee töistä koska tämä kaikki niin hankalaa vauva sylissä. Itse sentään kerkeän juuri ja juuri käymään vessassa ja haukkaamaan jotain mikä nostaa verensokeria kun vauva malttaa istua sitterissä. Äitiltä leviää kohta pää kun ei voi lähteä edes rattaitten kanssa kävelylle näinä harvoina kauniina kesäpäivinä kun huuto on niin kamalaa että se kuulostaa siltä kuin vauvaa rääkättäisiin ja rappukäytävässä vielä hirveemmältä.Mitähän ne naapurin mummot ajattelee..
Rintareppu ei kelpaa oleilu paikaksi.
Tiedän että itse tämän varmaan olen aiheuttanut kun se on siihen sylissä olemiseen oppinut mutta nyt tarvitsin neuvoja!!
Auttaako mikään enää?
Saanko kannella sylissä tätä lasta nyt "koko loppu elämäni"?
Vaatiikohan se kohta että sen pitää nukkua yölläkin sylissä ja että sitä kannellaan?
Onko tämä ihan normaalia vai onko tässä takana jotain esim. että vauvaa vaivaa jokin?
Sitten vielä yksi kysymys!
Jos äiti haluaa käydä kaverin luona tai jossain "tuulettumassa" ilman vauvaa. voiko isä antaa vauvalle sillä aikaa äidin maidon korviketta? Vai onko pakko lypsää? onko siitä mitään haittaa jos sitä tuttelia antaa vain noin silloin tällöin? Voiko tulla maha vaivoja? Kiitos vastauksista jo etukäteen Kysymykset on varmaan osa tyhmiä mutta ei voi tietää kun on kyseessä esikoinen ja ei oikein ketään keltä kysyä näistä asioista.
T. toivoton
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoit kokeilleesi rintareppua, mutta se ei kelvannut. Kokeilepa jotain kantoliinaa (hae netistä kantoliina-hakusanalla...) siinä vauva saa olla aivan äidissä kiinni ja sinulla vapautuvat molemmat kädet. Ensi alkuun ota ihan mikä tahansa pidempi liina, jolla saat sidottua lapsesi "afrikkalaiseen tyyliin".
Oma lapseni ei viihtynyt pitkään aikaan itsekseen, ei sitterissä tai vaunuissa tai sängyssä. Joten kannoin ja toimi todella hyvin. Samoin hän nukkui ja nukkuu edelleen (3v) meidän vieressä samassa sängyssä.
Pieni vauva ei koe vielä itseään erillisenä olentona, vaan osana äitiä (tai isä...). Vauvaa eikä lasta voi hemmotella pilalle läheisyydellä -päinvastoin, kun on aina varma turvallinen syli siitä on helppo lähteä seikkailemaan...
Korvikkeesta -jos meinaat jatkaa imetystä niin älä anna vauvalle tuttipulloa, mutta katso lisää netistä imetystuki ry:n sivuilta.
Voimia, rakkautta, luovuutta ja uskoa siihen, että sinä tiedät parhaiten mikä on lapsellesi parasta...
Kiitos neuvoista ne piristivät todella, aloin jo olla toivoton. Anoppini ym. jotkin muut sukulaiset eivät oikein "hyväksy" että vauva on alvariinsa sylissä ja siksi tarvitsin juuri noita sanoja luottaakseni itseeni. Olin ajatellut itsekin tuota kantoliinaa mut, sitten ajattelin ettei se siellä viihdy kun ei repussakaan.Mutta nyt kokeilen sitä heti!!
Se tuli vielä mieleen että voiko sen kantoliinan kanssa käydä kävelyllä tarvitsen nimittäin kipeästi raikasta ilmaa!! Miten suojata vauvan pää auringolta? Kiitän ja kumarran!
Ihanaa jos edellisistä sanoistani oli apua.
Toki voi ulkoilla oikein hyvin. Joko taittelee liinaa myös pään suojaksi tai laittaa vaikka jonkun lierihatun...
Itseasiassa ulkoilu on ihanaa kun lapsi on liinassa ihan lähellä. Voi kuljeskella metiköissä, te näette samat asiat, voit kumartua tarkastelemaan jotain yksityiskohtaa niin, että lapsikin näkee sen ja katse- sekä keskustelu- yhteys säilyy kokoajan...
Ja omat voimat kasvaa kun vaan jaksaa kantaa, kannoin omaa lastani liinassa reppuselässä vielä 2,5 vuotiaana, eikä ole mikään ihan kevyt kaveri -lähemmäksi 15kg painoi tuolloin, enkä itse ole mikään iso tyyppi. Tosin tuon ikäinen haluaa jo enimmäkseen juoksennella itsekseen...
Tiedän, että voi olla tosi rankkaa jos eka lapsi on keskimääräistä vaativampi. Odotan nyt toista eikä ole mitään turhia luuloja enään ja toisaalta on itsetunto kasvanut niin, että uskaltaa luottaa omiin visioihin ja tuntemuksiinsa paremmin, toivottavasti...
Ihmisillä voi olla yllättävän jyrkkiä mielipiteitä lapsen kantelemisesta, varsinkin vähän vanhemmilla. Suomalaisesta kasvatuksesta on käsittääkseni varsinkin aikaisemmin puuttunut fyysinen "hempeily" lasten ja vanhempien välillä.
Mutta emmehän me voi koskaan antaa tai saada liikaa rakkautta, muodossa tai toisessa -tai kaikissa...
ajattelin kirjoittaa vaikka olihan noihin kysymyksiisi jo vastattukin.
kyllä lapselle voi antaa tuttuipullosta maitoa, jos itse lähtee käymään jossain. mielellään tietenkin jos saat itse lypsettyä maitoa, niin ei ainakaan tule mahavaivoja. jos korviketta antaa, ei kerralla koko annosta, vaan osa äidinmaitoa. pulloihin hyvin paljon erimallisia tuttiosia, kaikki ei syö kaikenlaisia. jos jonkun kerran antaa pullosta, ei maailma siihen kaadu tai tee sinusta huonompaa äitiä. tärkeintä on, että äiti voi hyvin, silloin jaksaa hoitaa vauvaansakin.
ulkoilu-asioissa mietin, että onko vauvallasi vaunuissa kuuma? yleensä lapset nukkuvat huonosti jos niillä liikaa vaatetta. vaunuihinhan ei tuuli yleensä pääse. kokeile unia vaunuissa myös, helpottaa omaa olemista jos suinkin tottuisi olemaan sielläkin. laita vauva vaunuun silloin kun koet että se on väsynyt, ja silloin lähdet ulos. jos syö tuttia, kokeilee laittaa sitä suuhun itkuun.
jaksamista! jotkut vauvat vaativat enemmän kuin toiset.
poikani ovat jo teini-ikäisiä, itsevarmoja hyvin ihmisten kanssa toimeen tulevia nuoria.
Olen aivan varma, että heidän hyvinvointinsa johtuu siitä, ettei heidän koskaan tarvinnut vauvanakaan itkeä yksikseen vaan hoidimme heidän tarpeensa niin pian kuin pystyimme. Alle vuoden vanhalle turvallisuus - syli, ruoka, lämpö - on elinehto.
Myös meillä sukulaiset "tiesivät" kaiken paremmin, syöttää en olisi saanut 35 viikkoisena syntynyttä lastakaan kuin neljän tunnein välein enkä pitää tietenkään sylissäkään! Vastasin vain, ettei eläimetkään työnnä poikasiaan naapuriluolaan yksikseen vaan ruokkivat ne kun ne ovat nälissään ja nukkuvat poikasiensa kanssa.
Nuoremmalla pojallani oli vatsavaivoja ihan pienenä ja siitä johtuvaa itkusisuutta ja sylissä pitelemistä juuri niinkuin teilläkin. Vatsavaivojen aiheuttajiksi ilmenivät d-vitamiini tipat ja niitä löytyi sitten vesiliukoisakin, jotka kävivät hänellekkin. Jouduin lisäksi imetysaikana lopettamaan maidon juonnin, suklaan, mansikoiden ja herneiden syönnin. Niistä aiheutui vatsa- ja ihovaivoja. Pyykinkin jouduin pesemään allergisille kehitellyillä aineilla.
Vaipoillakin on eroja, nekin voivat aiheuttaa rauhattomuutta jonka syytä voi olla vaikea saada selville.
Vauvan kasvaminen tekee myös sitä että maitoa ei välillä tuntunut tulevan tarpeeksi, mutta kun jaksaa syöttää niinä aikoina vaikka puolen tunnin välein niin johan taas kohta riittää. Tai antaa sitten lisäksi korviketa, jos vauvan masu sen kestää.
Meidän pojat eivät myöskään viihtyneet sitterissä juuri ollenkaan ja ostin sellaisen pyörällisen korisängyn jonka sain ihan viereeni vaikka tiskatessa. Siinä viihtyivät hyvin keittiöhommia tehdessäni. Sitterissä noin pieni valuu helposti "mykkyrälle", jollei ole kunnollista kovapohjaista säädettävää vehjettä.
Et yksinekertaisesti voi pitää vauvaa liikaa sylissä, kyllä hän haluaa tutkimaan maailmaa kun on valmis siihen.
Iloista kesää perheellenne!
Luota rohkeasti omaan "mutu" tunteeseen, käytä maalaisjärkeä ja sulje sukulaiset pois mielestäsi!
Näillä eväillä olemme itse selvinneet jo kahden vuoden ikään.
Onnea ja menestystä perheellesi!