olen hyvin yksinäinen parisuhteessa. Puoliso ei ymmärrä tai ei halua välittää mistään mitään.
Tämä yksinäisyys tekee minut hulluksi. Ei ole ystäviä, ei ketään jonka kanssa jutella.
Nytkin valvon ihan yksin, toinen nukkuu ja ei ole kelle puhella.
Onko muita jotka tuntee samoin?
Tämä yksinäisyys tekee minut hulluksi. Ei ole ystäviä, ei ketään jonka kanssa jutella.
Nytkin valvon ihan yksin, toinen nukkuu ja ei ole kelle puhella.
Onko muita jotka tuntee samoin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kelpaako juttuseura
voisin olla ikäni puolesta äitisi, joten luulen ettei onnistu. Kiitos kuitenkin sinulle myötätunnosta ja kivasta asenteesta. :)
sinä, saatika sitten moni muukaan huonosta parisuhteesta kärsivä, mitä tarkoittaa sana "parisuhde"? Se tarkoittaa ihmissuhdetta, jossa tiimityöskennelleen kahdestaan. Ollaan siis "me kaksi" eikä "me yksi"!
Jos kumppanisi on henkisesti sinut hylännyt, sinulla on täysi oikeus tuntea epätoivoa, lannistuneisuutta, surua jne. Mutta juttu ei jää vielä siihen.. Noiden tuntemuksiesi lisäksi sinun oletetaan toimivan. Se kuuluu luonnollisena osana tämmöiseen "yksin parisuhteessa" -kuvioon. Kun havaitsee, ettei oma kumppani pysty olemaan kumppani, on jatkettava matkaa siitä lähtien erillään. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Kyse on aina viime kädessä jokaisen henkilön omista päätöksistä. Jos toinen osapuoli päättää olla pistämättä tikkua ristiin parisuhteessa, se päätös on oivallettava -vielä selkeämmin kuin mitä tähän mennessä (ihminen usein kaunistelee ja pehmentää asioita saadakseen hyvän mielen itselleen).
Ota askel kohti uutta kumppania. Eri asia on, jos olette olleet yhdessä kuusi vuotta ja nyt vain on jokin hankala vaihe meneillään. Ok, sellaisen vaiheen ylitse voidaan ehkäpä päästä. Mutta jos olette tunteneet puolivuotta viiva puolitoista vuotta, on tilanne ihan eri. Alussa on ollut helppoa, mutta nyt kun pitäisi kantaa vastuuta ja toisesta aidosti huolehtia -niin parisuhteen laatu laskee miltein nolliin. Tuollaiset vastuuntunnottomat ihmiset, jotka eivät osaa antaa millekään muulle arvoa kuin uusille mukaville asioille, eivät ole sopivia parisuhteeseen. Kumppanisi on seistävä rinnallasi niin kauan kuin olette yhdessä! Jos ei hän tee niin, on luovuttava "parisuhteesta". On monia ihmisiä maailmassa, jotka luopuvat huonosta parisuhteesta vaikkei ole kavereita, ystäviä, yhtikäs ketään. Se on upea päätös. Ja järkevä!
Mieti, mitä ansaitset. Jos olet valmis omistautumaan kumppanillesi, muttei hän sinulle, on tilanne epäoikeudenmukainen.
Pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. On tärkeää, että hankit uusia ystäviä, jolloin koet olosi vähemmän yksinäiseksi. Yksinäisen yksinäisen on vähän vaikea ymmärtää parisuhdeyksinäisyyttä, mutta luulen sen olevan vaikeaa. Toinen on lähellä, mutta häneen ei saakaan riittävää yhteyttä.
Tuntuu, että ei ole enää mitään henkistä yhteyttä meillä (avomiehen kanssa siis).... en ole tähän päivään mennessä tajunnut mitä "erilleen kasvaminen" on, mutta nyt taidan tajuta.
Mun keskusteluyritykset tyrehtyy alkuunsa....mies sanoo aina, kun yritän jutella "mä luen nyt", "mä katon nyt telkkaria", "mulla on kiire".... ihan oikeasti kaikki lukemiset sun muut on tärkeämpää kuin kanssani juttelu. Eikä hän tunnu huomaavan kuinka pettynyt olen, vaikka olen sen hänelle sanonutkin. Jatkaa vain lukemistaan......
Oletko mistä päin? olisipa kiva jos olisit vaikka samasta kaupungista (epätodennäköistä kyllä, tiedän)
ei ees huomioida mikä toista mättää, itte vaan on niin surkeena ja sitte etitää jo pettämis mahdollisuuksia ja kaikkee uuttaa ja jääköö vanha nuutumaa omaa pahaanoloonsa! välittämistä joo-o, ittestäs vaa välität ku et saa huomioo jos saisit oisit happyhappy XD XD, vaik kumppanin ois mikä. mitä välii kumppanin tunteil ku ne ei vaa sun elämää ja huomion saantii häiritse?
erilleen kasvaminen on hyvä sanonta kuvaamaan tätä tilannetta. Joskaan en ole pystynyt puhumaan siitä avomiehen kanssa. Kuulostaa, että olet samassa tilanteessa kuin minä. Itse olen n. 40 v. ja asustan pohjois-suomessa, en Lapissa.
te jotka vastasitte, minä täällä taas yöllä yksin kirjoitan ja pohdin asioita. Pitäis varmaan kohta mennä nukkuun, ei ihan vielä mutta...
hiljaista on... no niin, hyvää yötä teille ystäväni ympäri suomen maan. Öitä ja parempaa huomista
tunnen samoin,on kamala olo.mies on vieressä,mutta tunnen oloni niin helvetin yksinäiseksi.
joo, sitähän tämä on. En tiedä onko sulla ystäviä jotka auttais siihen yksinäisyyden tunteeseen. Mulla ei ole. Miehellä omat jutut ja ystävät...jne.
Koitetaanhan jaksaa...