Tämä palsta on aikas ahdistavaa luettavaa. Erosin itse exästäni 4 kk:tta sitten.Lapsemme on 5 vuotias. Isä ei ole sen jälkeen tavannut lastaan,koska ei muka ole aikaa. Käy töissä,mutta asuu saman tien varrella kuin me,että kyllä hän ehtisi jos tahtoisi. Pyysin lapsen vuoksi,että jos edes silloin tällöin hakisi Mäkkäriin tms.,koska lapsi varmasti olisi jo siitäkin innoissaan,mutta ei.Lapsen on ollut vaikea ymmärtää miten isä vaan lähti,eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt. Hänelle on annettu aikoja tapaamisoikeus ja elatussopimuksia varten soskuun,mutta hän ei ole paikalle mennyt,eikä aikoja edes perunut.Siitä yllätyin,koska hän on kuitenkin 36-vuotias,eikä mikään lapsi,paitsi mieleltään näköjään.Paitsi kyllä omatkin lapseni ovat vastuuntuntoisempia jo nyt. Lapsen syntymäpäivänä hän soitti tulevansa,mutta ei tullut ja seuraavalla viikolla taas soitti tuovansa lahjan,mutta ei tullutkaan. En ollut lapselle sanonut millään kertaa,että isä tulee. Onneksi en,koska pettymys olisi ollut suuri. Exäni on nykyiselleen valehdellut etten anna tavata,vaikka olisin myöntynyt lapsen vuoksi vaikka minkälaisiin tapaamisiin. Kyllä me jaksetaan,mutta sattuu sisimpään,että miten joku voi hylätä oman lapsen. Toivon voimia kaikille ja varsinkin saman kokeville!
Isä ei halua tavata
niin surullista
422652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Joo se on surullinen asia että etävanhemmalla ei ole velvollisuutta tavata lapsiaan jos ei itse halua.
Ei sitä etää voi pakottaakkaan tapaamisiin.Niin se asia vain on Suomessa.
Kyllä siinä lapset varmaan kärsivät kun ikävöivät isäänsä.
sen kummempaa! Anna olla moisen luuserin!
Selitä lapselle että joskus aikuisten asiat on vaikeita ....ja että ei aina aikuisetkaan.... ja että ehkä eräänä päivänä sitten....
elä soittele enää,anna olla...ehkä aikanaan havahtuu!
Kiitos myötätunnosta teille! En ole ensimmäisen kuukauden jälkeen ottanutkaan itse yhteyttä isään. Järkeilin kyllä asian itsekin,että ei välttämättä tekisi lapselle hyvää jos isä pöllähtäisi kerran kuussa jos sittenkään ja mitä lapsi voi saada tunneköyhältä isältään. Pystyn antamaan yksin lapselle tasapainoisen elämän,missä hän tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi. Joskus tämä asia vaan raastaa sisintä,että miten joku voi olla noin julma,mutta hän kuitenkin lopussa on itse se joka on menettänyt jotain mahtavaa!
Kaikki eivät vaan kestä lapsensa menettämistä ja siinä ei sitten pysty kohtamaan "entistä" lastaan. Toivottavasti isä pääsee surustaan yli ja pystyy aikanaan kohtaamaan lapsensa.
mitä sä hourit? Eihän tässäkään tapauksessa isä ole menettänyt lastaan. Miten omasta lapsesta tulee entinen?Ei kuule mitenkään....tää on vaan kostoa äidille. Miehet on niin lapsellisia ja välinpitämättömiä!
Jos ei enää saa elää lapsensa kanssa, kasvattaa ja huolehtia - ainoastaan tavata joskus jos ex-puoliso armollisesti sen suo niin kyllähän se menettämiseltä tuntuu. Voimia isälle pääsemään toipumisen tielle ...
käsittänyt? Ei äiti estele ollenkaan,isä otti pitkät ja häipyi ihan ite! EIkä ihan ite halua tavata! Lueppa uudelleen.
Isä ei saa enää olla isä, ainoastaan tavata lastaan - jos äiti näin suo. Kuka haluaisi sellaista elämää että ainoa keino nähdä lapsesi on pyytää lupaa rähisevältä ex-puolisolta - ja ainoa mitä mahdollisesti saat on jotain lyhyitä tapaamisia.
Kiitos sulle puolustamisestamme,en ymmärrä tätä isän puolustajaa nyt oikein.. Ilmoitin hänen lähtemisensä jälkeen että hän saa milloin vaan tavata lastaan. Siis aina,kun hänelle itselleen käy ja olkoon se yhteinen aika sitten tunti tai vk.loppu tai vaikka viikko! En ole rähjäävä exä ja sanoin hänelle,että jos ei halua olla kanssani tekemisissä,niin ilmoittaa hakemisensa vaikka tekstiviestillä ja laitan lapsen valmiiksi ja ottaa sen ovelta ja palauttaa siihen. Ei minun kanssani tarvitse keskustella enää mistään,eikä edes sopia näistä hauista,koska olin valmis mihin vain ja milloin vain,koska koin sen ensin olevan parhaimmaksi lapselle! Ja ei lapsi ole missään vaiheessa "entinen" vaan se on oleva aina! Tuskin se on exä mikä tässä kärsii,koska hänellä on aina ollut mahdollisuus olla lapsensa kanssa kuinka paljon vain,mutta ei ole 3 kuukauteen näkynyt. Jos katoavat isät johtuu siitä etteivät saisi olla isiä tarpeeksi,niin mikseivät hae huoltajuutta!
Ilmoitit siis että hän saa tavata - siis kerroit hänelle että tästä lähtien hänen tarvitsee sinulta lupaa jos haluaa olla lapsensa kanssa - ja että tästä lähtien hän saa ainostaan tavata, ei enää siis olla isä lapselleen. On kai aika ymmärrettävää että tuollainen aikamoinen isku ja toipumiseen menee aikaa.
Nappi kouluun takaisin. Opetteles lukemaan. Ja ymmärtämään lukemasi. Säälittävä olet.
ja mene nukkumaan!
Taidat olla ukkeli, kukaan nainen ei sanoisi lasta entiseksilapseksi.
"Rakastan lastani niin paljon, etten voi nähdä häntä, koska kaikki vanhat, hyvät muistot palaavat mieleen"?
Sulla ei ole kaikki kotona.
Etkö säkään tavannut sun lapsiasi eron jälkeen, kun olit niiiiiiiiiiiiin surullinen?
TOSIMIES ei hylkää lastansa, jumalauta!
Moni etävanhempi kokee että lapsi on "entinen" johtuen siitä ettei enää saa olla isä (tai äiti) lapselleen. Etävanhemman rooli on ainoastaan vähän tavata lasta - ja ensin pitää nöyrästi anoa exältä lupaa siihen. Mikä vanhemmuus se sellainen on?
Tietysti se on väärin toimittu mutta ihminen toimii usein kriisitilanteessa järjettömästi. Empatiat isälle ja toivottavasti hän vielä löytää ilon elämässään.
Hei Jaana! Kyllä etävanhemman rooliin kuuluu ihannetilanteessa enemmän kuin vähän tavata lastaan. On päiväkodin vanhempainiltoja, lääkärikäyntejä, synttärit, joulut, juhlat, sukulaiset, koulun tapaamiset ja vaikka mitä joihin etävanhempi voi jopa osallistua ilman toisen vanhemman lupaa, jos vain on kiinnostunut ja haluaa osallistua lapsen elämään. KYLLÄ AIKUINEN IHMINEN OSAA OLLA AKTIIVINEN HALUTESSAAN. Tosiasia vaan on että kaikista miehistä ei ole isiksi henkisesti. Tai äidiksi...Kumminpäin vaan, joskus lapset kasvatetaan kokonaan muualla kuin omien biologisten vanhempien kanssa, koska heistä ei ole ollut aikuisiksi...Ei vanhemmuus, lapsen saaminen ole temppu eikä mikään, lapsen kasvatusta ei opeteta koulussa joten vanhemmaksi ikävä kyllä ryhtyy moni, vaikkei siihen hommaan rahkeet riitäkään. Taitaa olla monella miehellä mieluista vaan se tekotapa, tai naisella...
Se on totta että etävanhempi voi olla vanhempi siinä missä lähivanhempikin - mutta valitettavasti puhutaan vaan että etävanhemman pitää (luvan kanssa) niitä lapsia tavata. Se antaa sellaista mielikuvaa että on menettänyt lapsensa ja tästä lähtien lapsi käy vaan kyläilemässä. En taida tuntea yhtään etävanhempaa joka tapaisi lapsiaan - tuntemani etävanhemmat elävät lastensa kanssa ja kasvattavat heitä siinä missä lähivanhemmatkin. Mutta monille (ja erityisetsi naisille) on niin tärkeä omia niitä lapsia - ja sitten jaetaan vähän armopaloja exälle ("saat nyt vähän tavata") ja ihmetellään ettei toinen heiluta häntää onnellisena.
sinua soimaa? Jos sinä oletkin semmoinen 'uusioäiti', joka ei halua että nykyinen miehesi käy tapaamassa lastaan entisestä suhteesta? Teet kaikkesi, että myöskin miehesi 'ymmärtää' miten alentavaa ja nöyryyttävää on olla yhteistyössä lapsen/lasten äidin kanssa, ja että äidin tarkoitus ei ole mitään muuta kuin naljailla ja hankaloittaa miehen elämää? Hmmm... Arvatenkin oma suhteesi exään toimii hyvin ja lasten tapaamiset sujuvat ongelmitta? Kun oma exä heiluttaa kiitollisena häntäänsä antamistasi armopaloista... Vai miten?
ainakaan "omasta kokemuksesta".
Ei miehen/isän rooli lopu siihen hetkeen kun hän eroaa puolisostaan/tai muuttaa yhteisestä kodista pois.
Isyys on asia joka ei ole vain rasti paperissa isä-
nimikkeen kohdalla..se rooli on ja vaatii paljon enemmän.
Kaikille se rooli ei ole luontaista..jotkut eivät sopeudu siihen rooliin koskaan.
Jos isä ikävöi lastaan, ja hän myös saa tavata lastaan(eli ei ole ilkeilevä ex taustalla,joka pompottaa miestä raivon partaalle asti..jolloin mies ei kykene edes lapsiaan tapaamaan,kun tuska luopumisesta on niin suuri)..niin kyllä se mies silloin lastaan tapaa!
Kyllä etävanhemman rooli on yhtä lailla olla "vanhempi/huoltaja" lapselleen,asuipa sitten lapsensa kanssa yhdessä/tai näkisikö lastaan hieman harvemmin.
Ei ero vähennä lapsen ja isän välistä suhdetta, jos aikuinen pitää itse tapaamisista huolen.
Eron jälkeen lapsen kanssa yhdessä oleminen on todellakin kokonaisvaltaista läsnäoloa,etenkin kun lasta ei joka päivä arjessa nää.
Millä tavalla erositte?
Jätitkö sinä vai hän? jne.
eli mikä tai mitkä ovat eron syyt, ei aikuinen menetä vastuutaan käyttäytyä aikuisen tavoin, minun mielestäni.
Mielestäni oikeuden tavata lastaan valvomatta tai ylipäätään menettää vain, mikäli lapsen kehitys- ja turvallisuus on jollain tavoin uhattuana, vaarassa. Esim. insesti, väkivaltainen vanhempi tms. voi olla esteenä. Sehän ei liittynyt mitenkään aloittajan huoleen.
Mitä siis teet tiedolla, mikä johti eroon? Sosiaalipornoko kiinostaa, tai auttaisi aloittajaa.
Aloittajalle sanoisin, että jaksamista sinulle ja eteenkin lapsellesi. Meille kävi samoin. Nyt lapset kohta kolmekymppisiä, eipä enää auta isipapan lähestymisyritykset, sillä pelkkä biologisuus kun ei tunnu olevan peruste isäsuhteen syntymiselle. Ei vaikka itse toivoisin asian olevan toisin, sillä omat kokemukset omasta isästäni ja isän tarpeellisuudesta elämässäni ovat edelleen läheiset ja normaalit.
Mutta kaikkea ei tunnu voivan saada, ei edes hyvää isää lapsille, oli alussa vaikka kuinka olosuhteet ja mahdollisuudet toisenlaiset, elämä on todella minosärmäistä ja yllätyksiä täynnä.
Olet aloittaja vastuussa omista tekemisistäsi ja tekemättä jättämisistäsi, älä suostu kantamaan ja syyllistymään exäsi vikavalinnoista. Elä tässä ja nyt, lapsesi ja hänen tarpeensa ovat etusijalla, vielä saat itse hänen suustaan kiitoksen valinnasta olla Äiti, isolla ÄÄ:lla.
Tiedän pystyväni antamaan lapselleni tasapainoisen ja rakastavan ympäristön isättäkin,kuten aiemmin sanoin. En todellakaan usko,että minunkaan lapseni aikuisena enää kiinnostuu täysin tuntemattomasti ihmisestä,vaikka en pahasti puhukkaan hänestä tietenkään lapselleni. Äiti sana on kyllä kaunis! Lapseni puhuu isästään päivittäin ja kuuntelen. Nyt ollaan vaan "isä" sana korvattu hänen etunimellään,koska minun mielestäni isä-sana on saatu ja ansaittu ja isyydestään huolimatta lapsensa hylkääjät eivät ole sen arvoisia. Kiitos sanoistasi!
Vittuakos se sulle kuuluu? Sulta en kysyny yhtään mitään!!!
Ja ihan siksi kysyin, että ero yleensä selittää miehen käytöstä...
Jos on jätetty niin miehellä tosiaan ehkä voi olla se, että hänelle on raskasta, että häneltä on viety perhe, ilman että hän sitä edes olisi halunnut. No joo mutta enpä jauha tästä kun YSTÄVÄLLISESTI KYSYIN MIKSI EROSIVAT JA KYSYIN ETTÄ SAAKO KYSYÄ EIKÄ NYT ENÄÄ HEVON VITTUA KIINNOSTA AUTTAA ALKUPERÄISTÄ KUN JOKU LEHMÄ RUPES HETI AUKOMAAN PÄÄTÄÄN!!!!!
lehmi-pojat ei tälläsissä jutuissa osaa auttaa!
Ette lasten kanssa käytä sanaa ISÄ enää ...huoh :(
Nyt katsomaan peiliin ja miettimään miksi isä ei pidä yhteyttä !
Lapsi sanoo isi,mutta käyttää myös hänen etunimeään. Siitäkö johtuisi muka ettei isä tapaa lastaan? Eihän se edes tiedä miten häntä nykyään kutsutaan,koska ei ole näkynyt. Eron syynä oli uskottomuus hänen puoleltaan.
uskottomuuteenkin on yleensä syy -mikä hänet ajoi siihen ratkaisuun .Minusta tuntuu että hän haluaa sinusta eroon -kokonaan .Mikä sitten ikävä kyllä erottaa hänet myös lapsestaan .
Turhaan haukut täällä isää . Laita lapsi soittamaan isälleen että saanko isi tulla käymään ? Yritä sinä kaikkesi jotta tapaamiset järjestyisi .
Teidän erosta on niin vähän aikaa että eiköhän alun jälkeen tapaamiset ala sujua .Jos teet niinkuin puhut -annat runsaat tapaamsiet ja joustat etkä puhu pahaa jne ...
Varmaan halusi eroon juu ja sitten pääsikin. On myös kysellyt päästä takaisin,vaikka seurustelee tälläkin hetkellä. Olen kerran takaisin pettämisen jälkeen ottanut,mutta nyt se toistui,joten en ota enää. Sovussa kuitenkin erosimme ja kuten sanoin,niin olisin ollut valmis tapaamisten kohdalla aivan mihin vain ja milloin vain,täysin hänen ehdoillaan. Isää ei ole aikomuskaan haukkua. On vain vaikeaa ymmärtää miten joku voi olla niin välinpitämätön ja satuttaa omaa lastaan.
päätellen alatyylisestä kirjoituksesta,jossa naisen alapäätä kuvaava sana toistui useitakin kertoja...ilmeisesti hän on myös kiivasluontinen ja suhtautuu kanssa sisariinsa heitä alentavasti nimittelemällä heitä "lehmiksi"...ilmeisesti kyseinen henkilö on myös kiinnostunut hevosien anatomiasta...huh,huh..aikas kinky;)
Siin kuinka monen eri miehen kanssa sinulla on lapsia? Asuvatko kaikki exät samalla kadulla kanssasi?
mutta kiitos nauruista. Ne oli makeat.
lapsistaan monikossa. Et ole itse kovin tarkkaavainen lukija.
siinä koko ajan puhuttiin. 5v ikäinen.
Mäkin oikein nyt näiden viestien jälkeen luin uudestaan, että mitenkä ihmeessä siitä tekstistä saadaan käsitys monesta lapsesta. Oiskohan se ollut se kohta, jossa mainitaan, että "exä asuu saman kadun varrella kuin me" Ehkä tuo "me" on käsitetty moneksi lapseksi, mutta todennäköisemmin siinä varmaankin takoitetaan äitiä ja lasta, kun ei kukaan lapsi nyt itsekseen asu.
Toinen lapseni on jo vanhempi ja aiemmasta avioliitosta. Hänen isänsä menehtyi onnettomuudessa 9 vuotta sitten. Turhaa tietenkin tuota oli mainita,kun monen mielestä yksinhuoltajat ovat itse syypäitä isättömiin perheisiinsä. En varmaankaan palaa lukemaan enää näitä kannanottoja,vaikka osa oli lämmittäviä,kannustavia ja minä kiitän niistä. Suurinosa satutti liikaa,mutta en siltikään syytä perheeni tilanteesta kuitenkaan itseäni,enkä edes exää,vaikka ei halua lastaan nähdä koskaan. Lopuksihan hän on se mikä tässä eniten menetti. Oli yllättävää saada niin paljon negatiivista palautetta.. Hyvää Joulun odotusta niille joilla on vielä lämpöä ja ymmärrystä sydämessään!
Koulut käymättä sullakin? Onko lukutaidottomuus jo todella näin yleistä? Tai sitten lukemisen ymmärtämisen kanssa vaikeuksia. No, sama asia loppujen lopuksi.
Ei ole ihme, että erityisopetukseen joudutaan syytämään miljoonia nykyään, kun vanhemmatkin ovat samassa kastissa.
Mulla kävi samoin joskus muinoin. Annoin kaikki ohjat isälle ja pyysin ja anelin tapaamaan ikävöivää lasta vaan olipa isi kiireinen.
Ohjien antamisella tarkoitan, että olisin ollut valmis millaisiin tapaamisiin mikä vain isälle olisi sopinut. Yritin 50/5o systeemiä, jolloin molemmat olisi ollut kuukaudesta yhtä paljon lapsen kanssa. Olisin luopunut elareista, jotta isä olisi tavannut lastaan. (Siis kun väitti, ettei maksa ja tapaa samalla).
Mikään ei käynyt. Uusi tyttöystävä sitten kännipäissään soitti mulle ja haukkui, kuinka tunteeton olen, kun olen vienyt lapset isältä ja tajuanko kuinka paljon isä kaipaa lastaan.
On tosi kurjaa, jos lapsen isä ei halua tavata lastaan. Syyllistä täällä on ihan turha alkaa ruotimaan, ero kuitenkin on olemassa oleva tosiasia, johti siihen sitten mitkä syyt tahansa.
On aika epäkypsää käytöstä lapsen isältä, jos pakoilee vastuutaan, eikä mene sopimaan sossuun elatus- ja tapaamisasioita. "Kunnilla on lakisääteiset perheasiain sovittelijat, jotka ovat erikoistuneet tällaisten ongelmien selvittelyyn. Heiltä saa apua maksutta ilman tuomioistuimen määräystäkin."
Vie asiat lastenvalvojan (sosiaalitoimen) kautta oikeuteen, niin saat edes jonkinlaisen ratkaisun asioihin. "Elatussopimus voidaan tehdä heti kun lapsi ja vanhempi asuvat virallisesti eri osoitteissa. Elatussopimus on joko VAHVISTETTAVA oikeudessa tai sosiaalitoimessa, minkä jälkeen se on toimeenpantavissa eli jos maksaja ei maksa, niin maksu voidaan periä ulosmittaamalla. Ellei sopua synny, jommankumman vanhemman on haettava ratkaisua tuomioistuimesta."
"Vanhempien on turvattava lain mukaan lapsen oikeus myös siihen vanhempaan, joka ei asu lapsen kanssa. Vanhemmat laativat yleensä kirjallisen sopimuksen tapaamisista, jossa tämän lapsen oikeuden puitteet määritellään. Tapaamissopimus on syytä tehdä mahdollisimman yksityiskohtaisesti varsinkin silloin kun vanhepien välit ovat tulehtuneet. Vanhempien ja lasten eron jälkeinen elämä voidaan järjestää monin eri tavoin!
Laki lapsen huollosta ja tapaamisista määrittelee vain lapsen oikeuden tavata muualla asuvaa vanhempaansa, mitään tarkkoja säädöksiä asiasta ei ole.
Lain mukaan lähihuoltajan pitää aktiivisesti edesauttaa lapsen ja muualla asuvan vanhemman suhdetta. Käytännössä puhutaan yleensä tapaamisista ja niiden toteuttamisesta. Kummallakin vanhemmalla on OIKEUS JA VELVOLLISUUS ottaa vastuu omasta vanhemmuudestaan ja mahdollistaa toisen vanhemmuus. Vanhemmuus ei ole vain tapaamisia, se on kokonaisvaltaista vastuunkantoa lapsesta ja lapsen huomioimista. Tapaamisongelmia syntyy jos toinen vanhempi ei halua tavata lastaan tai jos toinen estää tapaamiset."
"Jos muualla asuva vanhempi ei tapaa lastaan vaikka lapsi haluaisi tapaamisia, ei tilanne ole välttämättä täysin toivoton. Apua kannattaa pyytää perheneuvolasta tai lastenvalvojalta, he voivat ottaa yhteyden lapsen toiseen vanhempaan ja pyytää häntä neuvotteluun elleivät vanhemmat kykene keskenään sopimaan asioista.
Monesti tapaamisongelmien taustalla on huonosti hoidettu ero - toinen on vaikkapa lähtenyt ovet paukkuen eikä ole kehdannut ottaa yhteyttä myöhemmin."
Voimia sinulle!
Ite toiminnallanne aiheutatte kyseiset tilanteet harjoittamalla fyysistä henkistä ja taloudellista väkivaltaa.ainoa kärsiä teidän tempuista on lapsi joka on syytön olemassa olevaan tilanteeseen.Sitten marisetta täällä palstoilla.Myönnän etten ole tavannut lapsiani viiteen vuoteen koska se on mahdotonta lasteni äidin taholta tapahtuneen toiminnan vuoksi.Ikävä kyllä en tunne lapsiani, en tiedä heistä mitään.Tiedän vain että he ovat jossakin.Paikkaakaan en tiedä koska he muuttavat jatkuvasti eri paikkakunnille lasten äidin hankkiessa aina uudenlaisia lausumia paikkakunnan sosialihuollosta että olen epäpätevä isäksi,vaikka sossut eivät ole koskaan
olleet missään tekemisissä kanssani.joten äläkää
nurisko akat ite ootte aiheuttaneet kyseisen tilanteen kärsiä on aina viaton lapsi.
Lasten isä maksattaa edelleen minulla yhteiset velat, harjoittaa lapsiin henkistä väkivaltaa soittelemalla että isi on kaverin luona, eikä suostu tapaamaan lapsiaan etten vain saisi aikaa hengähtää. Isän kaverit tänäänkin soittivat isälle kun olimme kaupungilla että täällä on sinun lapsesi kauppakeskuksessa, oli itse viereisessä rakennuksessa eikä vaivautunut paikalle...mulle se luulee tekevänsä kiusaa vaikka tosiasiassa uhri on sen oma lapsi.
Lasteni isä muuttui muutaman vuoden yhteiselon jälkeen alkoholistiksi ja väkivaltaiseksi, joi kaikki omat rahansa ja sitten vielä minunkin rahani ja pahoinpiteli vielä kiitokseksi. Onneksi hän ei lapsiin koskaan kajonnut, vaikka tietysti lapset siitä kärsivät, kun isä pahoinpiteli heidän äitiään ja joi kaikki perheemme rahat.
Hänen juomisensa takia rahat eivät riittäneet edes normaaliin elämiseen, joten laskutkin jäivät maksamatta. Eromme jälkeen hänet todettiin kyvyttömäksi huolehtimaan lapsistaan, silti annoin hänen tavata lapsiaan sosiaalitoimen kanssa sovitun muutaman tunnin kerrallaan, silloin, kun hän oli selvinpäin.
Elatusmaksuja hän ei koskaan maksanut, mutta en senkään takia estänyt häntä tapaamasta lapsiaan. Eron jälkeen hain ja pääsin velkajärjestelyyn ja maksoin 5 vuotta velkoja, jotka olivat siis hänen aiheuttamiaan. Lopulta hän kuoli ja jätti jälkeensä pelkkää velkaa. Onneksi minun ei enää niitä tarvinnut maksaa, eikä onneksi lastenikaan.
Kuka aiheutti fyysistä, henkistä ja taloudellista kärsimystä ja kenelle? En silti ryhdy miksikään marttyyriksi, vaan olen onnellinen siitä, että olen selvinnyt ja saanut omat ja lasteni asiat kuntoon!
tiedän, ja muistan tuon tunteen..kun jäin itse aikoinaan 5.n lapsen yksinhuoltajaksi.
Olo oli kovin tyhjä,voimatonkin..mutta lasten takia oli selviydyttävä.
En oppinut koskaan ymmärtämään sitä miksi tuo "uusi ihmissuhde" sai mieheni hylkäämään omat lapset?
Olin katkera, vihainenkin hälle..kun näin miten lapset olivat
ihmeissään ja suruissaan kun isä ei heitä enää halunnutkaan tavata.Ei edes lasten puheluihin,tai teksteihin vastata.
Nyt tuosta kaikesta on kulunut yli 4 vuotta.
Nykyisin lasten isä "jaksaa" tavata heitä sentään kerran tai kaksi 4-6. den viikon välein,viikonloppuna.
Edelleenkään hän ei soita minulle, tai vastaa lasta koskeviin tekstiviesteihin..joita välillä hälle laitan.
Kun on yhteiset lapset,on toisinaan "tiedotettava"lasten tulevista koulutapahtumista, vanhempainilloista jne.
Vaikka tiedän ettei hän niihin ikinä ilmesty..sitä toivon kuitenkin, lasten takia.
Olen hyväksynyt sen ettei isä lapsiaan tapaa,sopimuksen mukaisesti joka toinen viikonloppu...Mutta kun ei tapaa sovitusti niin ei tapaa.Enää en energiaa kuluta asian turhaan
pohtimiseen, koska siihen asiaan en pysty mitenkään vaikuttamaan.
Lapsetkin ovat sopeutuneet..eivät kuitenkaan hyväksyneet.
Monen monta ihmiskohtaloa ja onnetonta tarinaa. Minun tarinassani on kuitenkin onnellinen loppu ja sitä toivon sinullekin. Voimia arjen pyörittämiseen ja selviämiseen niin sinulle, kuin kaikille muillekin.
"Suojassa maan kämmenellä
Muistatko vielä, kun olit tuulenpoika,
kun olit pilvi, kun olit elämänhuuto, joka herätti
meidät näkemään miten pienestä se rakkaus kasvaa
ja miten vahvat ja herkät kädet tarvitaan tätä lahjaa,
tätä ihmettä kantamaan, ja miten se jo nyt
hyräilee omaa lauluaan?
Me voimme olla mukana pienen hetken, yhden elämän.
Täällä jokainen vuorollaan täyttää oman tehtävän.
Olla suojeleva terälehti tai puu, jonka läpi käy
hemmotteleva helle, tuhannet tuulet ja tuiskut.
Ja näitä kaikkia tarvitaan - ja meitä kaikkia.
Sillä me olemme mukana sukupolvien ketjussa.
Me olemme lapsia, vanhempia, me olemme aikuisia.
Me olemme nuppuja kaikki, täyteen kukkaan heräämässä,
ihmisten joukossa, suojassa maan kämmenellä."
Jaana Pajun lainattu runo
Hyvää joulunalusaikaa ja iloista joulua!!