Olen kohta ekaluokkalaisen tytön äiti ja tyttö on hiljainen ja aika arka kun on enemmän lapsia mukana.Hän aina antaa kaiken periksi(ei kyllä sisaruksilleen tai nuoremmille).Sosiaalisesti hän ei oikein uskalla (sanoo ettei halua) leikkiä muiden kanssa esim.pihalla.
Äitinä tietysti pelottaa mitä mahtaa tullakaan vielä vastaan...joten kertokaapas mitä äitinä ja vanhempana voin tehdä lapseni hyväksi?Kysyn nyt teiltä nuoret,mutta kun tehän tässä koulumaailmassa elätte...
Äitinä tietysti pelottaa mitä mahtaa tullakaan vielä vastaan...joten kertokaapas mitä äitinä ja vanhempana voin tehdä lapseni hyväksi?Kysyn nyt teiltä nuoret,mutta kun tehän tässä koulumaailmassa elätte...
Vastaukset 11
Vanhimmat
joku leikkii äitiä!!
eiköhän se sun lapsi siitä kasvaessaan vahvistu, itekki olin ekalla ja tokalla heikko ja heiveröinen, sitte iän myötä sitä vahvistu ja oppi puolustamaan itseään..ja tietty oo tukena lapselles jos se tarvii sitä, ja jos koulukiusausta esiintyy ni kandee puuttua asiaan. älä anna lapsen kärsiä.
no poikana voin vaan antaa vihjeitä...yritä vähä kasvattaa siitä kovempaa..
menin vuotta myöhemmin skoleen..mua sit ekalla tai tokalla kiusattiin lihavuudesta vähä..tuli sit annettua niitä selkään...eikä sen koomin mitää kuulunu
oon ny 17v ja pääsin ysiltä...tiedän...oon vähä väärillä raiteilla..joka viikoloppu kännit...mut semmosta se on..mut yritä pärjätä...ja jos jotai haluut kysyä...laita tälle sivulle mailis..
Miksei mun elämään pärähdä koskaan tollasia poikia. Myönnät että olet menossa väärään suuntaan ja haluat vielä auttaa. En mä mitään nössöpaskaa oo koskaan halunnutkaan, vaikuttaa vaan että olet "kova" poika jolla on sydän ja aivot. Mieletön yhdistelmä:)
Jotkut lapset ovat luonnostaan arempia kuin toiset. Tällöin heitä pitää koettaa kaikin tavoin vahvistaa, etteivät joutuisi ylikävellyiksi myöhemmässä elämässä.
Kehotankin miettimään, miten olet lapsesi kasvattanut. Tarkoitus ei tosiaankaan ole osoitella sormella, mutta se on ensimmäinen asia mihin tulee kiinnittää huomiota. Olethan opettanut tytöllesi, että hänellä on oikeuksia. Olethan antanut hänelle oikeuksia. Olethan katsonut, että sosiaaliset oikeudet toteutuvat myös muiden kanssa oltaessa. Pidäthän itse huoli, ettei sinua ylikävellä (esimerkin voima on sanoinkuvaammaton). Olethan aina rohkaiseva, "tietysti sinä pystyt", sen sijaan että kuvailisit tytärtäsi hänen kuullen araksi (Isäni sanoi minua kerran epäkäytännölliseksi. Olin 6. Uskoin siihen 17-vuotiaaksi asti. Lapsi USKOO sen mitä vanhemmat sanovat, hyvässä ja pahassa). Ethän pidä lastasi kiinni itsessäsi antamalla hänen aina paeta helmoihisi. Sanothan lapsellesi rauhallisesti mutta päättäväisesti, että sinä olet yhtä hyvä kuin muutkin. Kehuthan ja palkitsethan häntä aina sosiaalisista onnistumisista. Juttelethan sinä hänelle kuin vertaisellesi (ei samoista asioista kuin vertaiselle vaan samaan sävyyn) että hän oppii itsekin tekemään niin.
Ja hei, kaiva jostain tulevien koulukaverien yhteystietoja! Kyläile etukäteen tytön kanssa muutaman tulevan koulukaverin luona! Tutustu itse vanhempiin ja tyttö voi tavata samalla tulevia ystäviä. Se tekee uuteen ryhmään menemisen PALJON helpommaksi kun on jo jotain pohjaa. Jos itse leikkiminen on tytöllesi noin vaikeaa, niin menkää uusien tuttavien kanssa vaikka huvipuistoon tai muualle missä on aktiviteettia. Löydät nimittäin varmasti tulevista ekaluokkalaisista toisenkin ujon tytön...jonkun tyttösi tulevan luokkakaverin äiti varmasti pohtii parhaillaan samaa kuin sinä.
Yst.terv.Karin
Mullakin oli ihan sama juttu ton ikäsenä.
Olis hyvä tehdä jotain mutta mä en kyllä tiedä mitä. Ehkä antaa sen tutustua muihin paremmin.
Kutsu vaikka sen kavereita teille ja pyydä sitä tutustumaan mahdollisimman moneen sen luokalta.
kommentoijille!Niinpä,olenkin miettinyt tuota kasvatus asiaa,jonka joku heitti tuossa esille.Kyläilykin on tosi hyvä vinkki,mutta kun en itsekään oikein tunne näitä vanhempia (no,taitas olla varmaan vielä parempi syy tutustua..tais olla tekosyy!heh..).Mutta toivottavasti esikoinen saa kavereita.Ulkoisesti on tosi nätti tyttö ja luonteeltaan niin luotettava kuin mikä..siksi sydäntä särkeekin kun joku sais tosi ystävän hänestä kun vain tyttö itse hieman tsemppais!
Mukavia lomailuja!
Minun mielestäni lapsesi on täysin terve..
aika moni lapsi viihtyy hyvin yksin ja hänellä on oma maailma jossa hän viihtyy..
Uskon että lapsesi saa kavereita kun menee kouluun. Eli ei syytä huoleen!!!
Mukavaa kesää!!!
vie sitä kaikkiin paikkoihin ja vierailkaa sukulaisilla opetat sille et ihmisten kanssa täytyy aina puhua!! ja pitää aina kiinnostua s3en jutuista koska jos se vaikka tulee näyttään läksyjänsä ja sä et suostu kattoon niitä ni ei se tuo niitä enää toista kertaa.. näytät sille esimerkkiä ja sano sille et älä muuta ittees sellasiks ku muut on vaan oo oma ittes.. ja että sen ei tarvi pelätä ihmisiä eikä sitä tarvi pelätä mitä sanoo mut ei saa kuitenkaa kiusata.. kun on ystävällinen muille niin muut on sulle.. ja että aikuiset ei oo aina oikeessa.. mut yleensä ja et kuuntele äitiä koska äiti on aina oikeessa ja se on totta.. tuli vähä sekavaa mut noita ohjeita mä olisin halunnu..
Mä olen nyt 16 vuotias ja menen lukion ekalle.
Minusta sinun täytyisi saada vahvistettua tyttösi omatuntoa jotenkin, koska jos ei osaa tai on liian hyvä/kiltti sanomaan ei! tulee siitä myöhemmin vaikeuksia...(itse konenut/edelleen)Kaikki käyttävät hyväksi, aletaan kiusaamaan, koska ei osaa puolustatua...Maailma on julma ja jokaisen on osattava pitää puolensa...valitettavasti minä huomasin sen liian myöhään. (nytkin lähden lukioon ilman yhtään ystävää, mutta osaan pitää puoleni.)
Tietysti tytöltäsi voi myöhemmin jäädä tämä ujous...
-ujo joskus itsekin-
Olen nyt 15 vuotta. Muistan kun tutustuin ensimmäisenä koulupäivänä erääseen tyttöön, joka oli todella arka ja hiljainen, minä taas hyvin ulospäinsuuntautunut. Meistä tuli heti parhaat kaverit, ja olemme edelleen.
Muistan kun näin kaverini ensimmäistä kertaa arkana seisomassa yksin välitunnilla, ja halusin heti mennä leikkimään sen kanssa. Useimmat rohkeammat lapset haluavat "suojella" ja rohkaista ujoimpia, joten varmasti sinunkin tyttäresi saa ystävän koulusta, joka rohkaisee häntä.