nilkkamurtuma leikattu

Minulta murtui nilkka suurin piirtein vuosi sitten, trimalleolaarimurtuma sinnekin tuli. Syndesmoosiruuvia minulle ei tarvinnut laittaa. Kipsi minulla oli 6 viikkoa, josta 5 viikkoa meni hipaisuvarauksella ja viimeisen viikon aikana täyteen painoon.

Nilkka oli ensimmäiset 5kk kipsin poiston jälkeen outo: liikeradat olivat varsinkin alussa tosi pienet, ääriasennot olivat tosi kivuliaita. Mutta sitten kun hampaat irvessä niitä liikeratoja levittelin, niin kyllä se liike palautuu. Jumppaa, jumppaa ja vielä kerran jumppaa. Ja paljon liikettä kivun rajoissa. Särkylääkettä tarpeen mukaan. En voi olla painottamatta liikunnan merkitystä: kävelyä, venyttelyä ja melkein mitä vaan mitä se nilkka kestää. Suurin piirtein 3kk murtumasta kokeilin jo hiihtämistäkin (ei siitä tullut juuri mitään ja kipeäksi nilkka tuli!).

Mutta kivusta huolimatta nilkka kestää liikettä. Ei se enää murru, kun 6vk:n kipsausaika on ohi. En voi olla painottamatta sitä, että jalka ei parane jos sitä ei käytä. Noudatat vain lääkärin ohjeita. Jos kipu ei pysy käyttämälläsi lääkkeellä kurissa, käy keskustelemassa lääkärin kanssa. Mikään kipulääke ei vie tässä tilanteessa kaikkea kipua pois, mutta jos pahimmat piikit ja jatkuvat kivut saat pois niin lääkitys taitaa olla kohdallaan.

Nyt kun tosiaan vuosi on takana, nilkka tulee aika harvoin kipeäksi. Ainoastaan juoksu- ja hiihtolenkkien jälkeen voi olla seuraavana päivänä jomotusta, mutta menee itsekseen ohi. KEsällä kävin vaelluksellakin, ja 5pv rankkaa kivikkotunturirääkkiäkin se jalka kesti, tosin kipua oli. Nykyään se tahtoo myös lonksuakin ja rutista, kipua on harvoin. Mutta kaipa siitä tuli "toiminnallisesti ihan siedettävä".

Alussa kipsin poiston jälkeen jalka oli aivan voimaton, noin viikon-pari verran meni että jalkaan tuli niin paljon voimaa että kävely onnistui edes joten kuten. Hermovammaa tuskin olet saanut, se ilmenisi siten, että jalkaterän nosto taivasta kohden ei onnistuisi ("jalka läpsyy"). Taitaa johtua voimattomuudesta tuo ettet saa nilkkaa liikkeelle.

Sinun murtumasi on ollut sieltä pahimmasta päästä, kun syndesmoosiruuvikin on asennettu. Tällaisessa tilanteessa sääri- ja pohjeluiden välinen luukalvokin on revennyt/venynyt. Ruuvin avulla nuo luut lukitaan yhteen sellaiseen asentoon, että kalvo saa kasvaa takaisin ja ottaa takaisin oman tehtävänsä nilkkahaarukan stabiloijana. Jos taas luukalvo olisi pysynyt ehjänä, todennäköisesti pohjeluusi olisi yläosastaan murtunut. Näin kävi minulla. Pohjeluun yläosan murtumaahan ei korjata, sillä pohjeluu ei kannata ihmisen painosta kuin max 15%, eikä sillä ole vaikutusta nilkan toimintaan, jos nilkka itsessään on ruuveilla ja/tai levyllä korjattu.

Ruuvinpoisto tehdään juuri siten kuin voit kuvitellakin: Ruuvin kannan sijainti paikallistetaan röntgenvalaistuksessa, iho avataan ruuvin kannan kohdalta ja sitten ruuvi poistetaan samalla tavoin kuin laudastakin. Lopuksi iho suljetaan. Muut ruuvit jäävät kehoon, ja niitä ei poisteta elleivät aiheuta myöhemmin ongelmia. Eivät piippaa lentokentillä eivätkä estä magneetti-, tietokone- taikka röntgenkuvausta.

Vielä kipsinjälkeisajasta: Nilkka jatkoi turvotteluaan sellaiset 8-9kk leikkauksen jälkeen, mutta pikkuhiljaa sekin on lieventynyt. Nykyään turvotusta hädin tuskin pystyy tuntemaan. Turvotusta voi hoitaa hieronnalla ja tietty nostamalla jalka ylös.

Laskimotukos jos huolettaa turvottelun syynä, niin hyvä konsti on puristella pohkeita: jos siellä olisi kunnon tukos, niin pohje olisi todnäk pinkeä, tosi kipeä ja lähes kosketusarka. Sitä paitsi jos olet kävellyt niin tukosta tuskin syntyy.

Anna nilkallesi aikaa toipua. Se kestää aikansa, ja paranee pikku hiljaa. Parikin vuotta voi mennä. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Käytä jalkaasi! Ja ota hyvä kirja kaveriksi!
Tsemppiä! :)

Mulla murtui myös nilkka kolmesta kohtaa, kohta tulee vuosi siitä. Mulle laitettiin oikealle puolelle nilkkaa rautalevy ja vasemmalle 7 ruuvia, niitä ei poisteta. Vasta pari kk sitten se alko pelittää paremmin. Olen himo lenkkeilijä, mutta jalka petti aina kävellessä, kipeytyi ja turposi. Nyt sietää jo yli tunnin lenkit, tykkää enempi pehmeämmästä alustasta.
Joka päivä kuitenkin se muistuttaa jotenkin. Mutta hyvä näinkin. Miten sulla murtui se? Ja minkä ikäinen oot?

Hei!

Ja kaikki sympatiat Sinulle.

Itse liukastuin vasemman nilkkani ympäri 24.11. kotipihalla kädet täynnä ostoskasseja ja kotiavain kädessä, vain n. 3 m ulko-ovelta. Ambulanssti tuli 6 minuutissa, mutta tuntui ikuisuudelta siinä selällään maaten, ylös kun ei päässyt millään. Ensihoitaja/ambulanssilääkäri totesi,että leikattava on, samaa sanottiin päivystyspolilla röntgenin jälkeen. Diagnoosi: fractura malleoli lateralis sin (L.Weber), eli ei kuulemm "tosi paha"....siis vain yhden luun murtuma, toisin kuin sinullla. Yöksi osastolle ja seuraavana aamuna reponointi (###) ja kipsaus, taas röntgen ja kahden lääkärin lausunnon mukaan ei tarvinnut leikata. Kipsi jalassa siis kotiin ja reilun viikon päästä kontrolli. Nyt jälkeenpäin ajatellen se (turha)reilu viikko kotona olikin luksuslomaa...ei kipua ja irti töiden oravanpyörästä. Kontrollin röntgen näytti, että asento huonontunut ja siispä leikkaukseen seuraavana aamuna. Titaanilevy ja kuusi ruuvia...ja niillä nyt 2 viikkoa tänään sinnitelty kotosalla sauvojen kanssa tai sohvalla jalka pystyssä. Turvotus kyllä laskenut, ja varpaat heiluu hienosti. Mutta katsotaan keskiviikko-aamun
kontrollissa, onko luut/ruuvit pysyneet paikallaan...koko paketti kyllä tuntuu niin aralta, että katsotaan miten käy...tsemppiä sinulle!

Terkuin toinen kodin vanki (jääpähän jouluryysikset väliin !)

Hellurei vain..Kun tassa itse satun olemaan nilkka pashana EDELLEEN..nini kodin vankina taalla ajattelin katella josko taalta jotain loytyisi..
Mulla meni oikee nilkka 21.12.2006..kaikki luut jalkapoydan luut..leikattiin 28.12.2006..ja sit sairaalassa aina tuonne tammikuun puoleen valiin 2007.. siita sit kotona olin pelkan tukisiteen kanssa ja kepeilla liikuin.On normaalia,etta alussa ei liiku.Mun jalkaan rupesin varpaille varaamaan toosi vahan painoa vasta maaliskuussa.Ja sit hylkasin toisen kepin toukokuussa..Kesakuussa jo kykeni nilkaamaan ilmankin.Ja tosi turvoksis ja mustana ollu koko ajan.Nyt sitten kun on taas menny TOSI kipeaks,nini odottelen kovasti uutta leikkausta.(siis en asu suomessa).Eli on aika outoa miten toimii hommat taalla.Mulla on ulkopuolella laatta ja 8 ruuvia,joista ainakin 2alkanu tyontya ulos.tuntuu niin pahalle.ja sit janteet ei ole parantunu kunnolleen.En tieda,ei voi varata enaa lainkaan painoa..etc..Kun satun perussuomalainen olemaan..ihan helpolla ja AJOISSA tule mentya lekurille...Mut sitten kun menee niin ei taalla pain ainakaan kukaan tosisaan ota.En tieda onko muillakin jaany leikkauksen jalkeen ihoon outo kosketus arkuus.tai periaatteessa ihossa ei ole tuntoa,mutta paikoin kun koskee,niin tuntuu todella ilkeelta?mulla menny se ilkeyden tuntokin.enaa ei ole kun pelkka puujalka =/.
Jos nilkka ei tunnu taipuvan,niin pienen liinan kanssa vaan kiskot sita ylospain..ym..sattuu.mutta ei auta muu..Ite tein niita,ja ihan ok...paitsi tallahetkella ei kovin..niksahtelee ja rutisee mitenpain tahtoo..rautojen kanssa viel enemman kun mita aiemmin ilman niita!
mutta juuh.toivon oikein pikaisia parantumisia teille muille!!!koitetaan linkkailla paiva kerrallan eteenpain!=)

Nyt tästä löysinkin oikeamman palstan (JA KOKEMUKSIA!), kun kävin tänään kirjoittamassa jo johonkin TÄMÄN seuraavan huoleni toisesta, nuorehkosta ihmisestä.

Siirsin kopioimalla oman tekstini tähän väärältä "osastola":
- Onko ajatusta, miten ihminen voi toipua siitä, että ensin kaatuessaan on saanut murtumat nilkkaan-sääreen (tarkemmin en tiedä, onko molemmat murtuma-nimisesti menneet). ?!Ensin "katseltiin", sitten on leikattu ja laitettu '2 ruuvia ja levy'. Sitten viikkojen varauskielto.

Minulle rakas ihminen toisessa maassa, jolle tämä tapahtui, mutta hän ei kai halua kertoa, miten nyt voi, ja minä suren sitten - itsekseni, ja aika tietämättömänä.

Tämä on suht. nuori aikuinen ja paljosti ylipainoinen, joten siksikin suren! Miten toinen jalka-lonkka ja olkapäätkin kestävät tuota konkkaamista kainalosauvoilla?

En ole saanut häneltä vastausta, joko nyt saa varata maahan, ja että miten menee ja että onko kipuja kovastikin. ?? Liukastuminen tapahtui marraskuun lopulla. Pelkään nii-iin! (mutta onneksi hän ei tiedä sitä :-( .

Kysyn vielä, että kun tämmöiset varaosat (ruuvit ja levy) on laitettu, niin otetaanko ne joskus pois ? Miten sitten sen jälkeen?

Apua! Mikä tässä hänellä mahtaa olla ennuste ?!

Tiedän, että nyt viimeistään hänen on luovuttava painostaan (suklaa- yms. addiktiosta) eli siinä kohdin parannuttava. Sekin tuska vielä. Sitten vielä minua surettaa, kun runsaasti hänellä on jo laskimovaivojakin (suonikohjuja) ollut ! Käsittäisin, että tässä hässäkässä kaikkea (leikkaus-varaosat-kipsaus-kuntoutuminen) vaikeuttaa jalkojen muutoinkin rasittunut ja huonohko kunto.

Olisiko Teissä, jotka tämän, miltei hätähuutoni näkevät, joku joka on kokenut tällaista, tai ollet ammatti-ihminen näissä ? En tiedä nyt mistä muualta kysyä... terv. Surusilmä lähimmäinen, joka miltei lohduton tuon potilaan puolesta!

heippa olisin kysynyt että kauvanko menee kun pystyy kävelemään minulta murrui nilkka ja on leikattu 22.3 laitettiin ruuvia ja rauta sain kipsin pois 3.5.

jos näitä vielä joku lukee ja asiasta jotain tietää niin kiitollinen olen.Nilkasta murtui 2kk sitten sääri-ja pohjeluu.Jalka kipissä 6vk,2 2 2 ohjeilla.
Nilkassa toisella puolella 4 ruuvia ja levy,toisella puolen yksi ruuvi.
Kipuja ei lainkaan missään vaiheessa,kipsin poiston jälkeen seuravaana päivänä kävely suhteellisen normia mutta hidasta.
Nyt kipsi ollut pois 3vk,saikulla edelleen koska seisomatyö,kävely onnistuu vaikkakin meno hidasta,mutta: kyykkyyn ei pääse,nilkka ei taivu niin suoraksi niinkuin terve nilkka...mitäköhän pitäs tehdä kun lääkärikin sanoi vain et kävele vain.
Ei lähetettä fyssaan,olen omasta pussista maksanut lymfassa käynnit ja jumpannut ja venytellyt,mutta kyykkyyn meno ei onnistu-tai saattaa onnistua mutta varmaan menee sääriluu poikki-..:/

Mulla murtui vasen nilkka 14.1.2010, jolloin murtui ulkokehränen ja oikea nilkka 5.2.2012 ja olin yhteensä 5 kk:tta saikulla ja sen jälkeen kuukauden osapäivätöissä ja nyt sit kolmatta kuukautta kokoaikaisena töissä. Mulla siis trimalleolaarimurtuma, jossa murtui sääri- ja pohjeluu sekä sisäkehränen. Levy 6 pikkuruuveineen löytyy oikealta puolelta ja 2 pitkää ruuvia löytyy vasemmalta puolelta nilkkaa. Nilkka turpoili pari kuukautta kipsin jälkeen ja on edelleen sisäkehränen ja nilkan takaosa turpvoksissa, aamuisin vähemmän ja iltain enemmän.
Täytyy sanoo, et jalkaa täytyy käyttää, käyttää ja käyttää, jotta se vahvistuu. Uiminen tekee todella hyvää vaikka aluksi nilkka tuntuu oudolta.
Vieläkin jalka kipuilee ja nyt siirryin alueelle, jossa paljon portaikkojen nousua ja laskua niin akillesjänne on ottanut nokkiinsa jotenkin.

"Alentunut D-vitamiinipitoisuus on keskeinen riskitekijä rasitusmurtumissa. Asia selviää Tampereen yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta, jossa selvitettiin varusmiesten D-vitamiinivajeen yleisyyttä ja vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan riski saada rasitusmurtuma kasvaa jopa nelinkertaiseksi, kun D-vitamiinipitoisuus on alhainen. Tutkimukseen osallistui 756 tervettä varusmiestä, joiden rasitusmurtumat kirjattiin kolmen kuukauden aikana. Tutkimuksessa ilmeni myös, että D-vitamiinin vajeesta kärsivillä varusmiehillä on tilastollisesti merkittävästi enemmän hengitystieinfektioista johtuvia poissaoloja. Tutkimuksen mukaan D-vitamiinivalmisteen käyttö saattaa vähentää hengitystieinfektioita."
http://www.aamulehti.fi/Terveys/1194746825083/artikkeli/suurin riskitekija tama vitamiini ehkaisee rasitusmurtumissa.html

Suomessa arvioidaan olevan n. 500 000 osteoporoosia sairastavaa potilasta, osteoporoottisia murtumia Suomessa syntyy n. 40 000 vuosittain, näistä lonkkamurtumia on n. 8000. Lisäksi toiset 500 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa, osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa D-vitamiinin puutteen johdosta. D-vitamiinin puute näkyy erityisesti lasten luunmurtuma tilastoissa: viimeisen 20 vuoden aikana lasten kyynärvarren murtumat ovat lisääntyneet 31 prosenttia ja olkavarren murtumat 39 prosenttia. Muita osatekijöitä ovat kalsiumin ja liikunnan puute. Iltalehti uutisoi äskettäin, että suomalaislapsilla on todettu murtumia ja jopa osteoporoosia, jotka ovat vältettävissä D-vitamiinia lisäämällä. Helsingin alueella tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 99 prosenttia helsinkiläisistä koululaisista kärsii D-vitamiinin puutteesta. Iltalehdessä haastateltu ylilääkäri Raimo Rintala suosittelee 50 mikrogramman D-vitamiinilisää myös lapsille.
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf

Tässä talviaikaan tehdyssä tutkimuksessa 18-21 -vuotiaiden miesten veren D-vitamiinitaso. Tammikuussa 2001 nuorten miesten 25OHD taso oli siis vain 24 nmol/l.
http://jcem.endojournals.org/cgi/content/full/89/1/76

Sen jälkeen kun maitoon ja joihinkin muihin elintarvikkeisiin oli alettu lisätä pieniä määriä D-vitamiinia, tehtiin jatkotutkimus. Tammikuussa 2004 siis 73.8%:lla nuorista miehistä 25OHD oli alle 37.5 nmol/l!
Vitamin D fortification of milk products does not resolve hypovitaminosis D in young Finnish men (2007).
http://www.nature.com/ejcn/journal/v61/n4/abs/1602550a.html

Ei liene mitään syytä olettaa, että koko väestöllä keskimäärin tilanne olisi parempi kuin nuorilla miehillä, pikemminkin päinvastoin. Normaalina pidetään sitä, mitä auringosta saa ja se on yli 100 nmol/l. Tähän tarvitaan keskimäärin 100µg D-vitamiinia päivässä. Nykypäivän lääkärin pitäisi mielestäni ymmärtää, että kalsidiolipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin. Luultavasti osa lääkäreistä osaakin jo toimia näin.

Lääkäri Hannu Vierolan mielestä suomalaisten D-vitamiinin puute alkaa olla hälyttävällä tasolla. Ruokavaliosta tai auringosta kesällä saatu vitamiinimäärä ei riitä syksyllä edes isänpäivään saakka. Iisalmelaislääkäri Hannu Vierola on työnsä kautta päätynyt tutkimaan potilaidensa D-vitamiinin määriä. Tulokset ovat olleet hälyttäviä, esimerkiksi 15-vuotiaista tytöistä joka viides on lähestulkoon riisitaudin partaalla. D-vitamiinin vajaus koskee kuitenkin myös kaikkia muita ikäluokkia ja molempia sukupuolia. Kriisiryhmiä ovat nuoret ja vanhukset sekä laktoosi-intoleranssia ja keliakiaa potevat. D-vitamiinin puute aiheuttaa lukuisia puutostiloja. Matala D-vitamiini lisää Vierolan mukaan mm. syöpäriskiä, luun haurastumista, diabetesta, verenpainetautia, MS-tautia ja influenssaa.Vitamiinin lisääminen ruokavalioon vähentää nivel- ja lihassärkyjä, kohentaa lihasvoimaa, mielialaa ja karkoittaa väsymystä. Pelkästään ruokavaliolla D-vitamiinin puutetta ei voi saada tasapainoon, esimerkiksi maitoa tulisi tällöin juoda jopa neljä litraa päivässä. Lääkärikunnassa ihmetellään Suomen alhaisia vitamiinisuosituksia.
http://yle.fi/uutiset/iisalmelaislaakari_kauhistelee_suomalaisten_vitamiinivajetta/1138545

Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm

"""C-vitamiinilla on myös merkittäviä luustohyötyä. Se on yhdistetty useissa tutkimuksissa parempaan luuntiheyteen, ja pitkässä 17 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa C-vitamiinilisän käyttö yhdistyi 70 prosenttia pienempään murtumariskiin."""
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22492364?dopt=Abstract