Kertokaa, mikä neuvoksi.
Keski-ikäinen mieheni on kärsinyt vakavista unihäiriöistä jo parikymmentä vuotta. Uni tulee miten sattuu. Hän menee sänkyyn suunnilleen ihmisten ajoissa (ennen puoltayötä) ja nukahtaa aika pian. Jonkin ajan päästä hän kuitenkin herää, käy tupakalla tai jääkaapilla tai istuu tv:n ääreen. Hän palaa sänkyyn, ja saa joko unen päästä kiinni tai sitten ei.
Tämä toistuu noin puolenkymmentä kertaa per yö, joten siinä ei paljoa jää aikaa yhtäjaksoiselle nukkumiselle. Elintärkeään syvään uneen hän pääsee erittäin harvoin.
Hän on saanut erilaisia lääkkeitä, kuten Zopinoxia, joka ei toimi lainkaan tai sitten laittaa ukkoparan meuhkaamaan, puhumaan ja kävelemään unissaan ja myös mielialalääkkeitä, jotka oli kuulemma vielä hirveämpiä.
On hirveää katsella kun toinen ei saa lepoa käytännössä lainkaan ja tekee kuitenkin raskasta ja pitkää työpäivää.
Asumme yksiössä, joten tv:n katselu, röökillä ramppaaminen ja keittiössä teutarointi keskellä yötä häiritsee väkisinkin minuakin, ja aiheuttaa turhia riitoja vaikka unenlahjani ovat muuten normaalit.
Yösyöminen on luku sinänsä. Hän vetää ruokaa öisin neljän ihmisen edestä, ja jokainen kattila jota ei ole pantu piiloon, on aamulla takuuvarmasti tyhjä. Tämä ärsyttää häntä itseäänkin, minua se lähinnä pelottaa.
Kohtalotoverit, miten saada apu tähän tilanteeseen? Lääkärille hän ei mielellään menisi koska sieltä päin autetaan vain kemikaalein. Lisäksi hän on jollain tapaa jo tottunut kukkumiseensa, onhan se jatkunut niin pitkään. Hän kompensoi univajettaan lyhyin päiväunin ja juomalla töissä miljoona kuppia kahvia, mutta antaisi (kuten myös minäkin) varmasti etuhampaansakin siitä että saisi nukkua yhden yön kunnolla.
Keski-ikäinen mieheni on kärsinyt vakavista unihäiriöistä jo parikymmentä vuotta. Uni tulee miten sattuu. Hän menee sänkyyn suunnilleen ihmisten ajoissa (ennen puoltayötä) ja nukahtaa aika pian. Jonkin ajan päästä hän kuitenkin herää, käy tupakalla tai jääkaapilla tai istuu tv:n ääreen. Hän palaa sänkyyn, ja saa joko unen päästä kiinni tai sitten ei.
Tämä toistuu noin puolenkymmentä kertaa per yö, joten siinä ei paljoa jää aikaa yhtäjaksoiselle nukkumiselle. Elintärkeään syvään uneen hän pääsee erittäin harvoin.
Hän on saanut erilaisia lääkkeitä, kuten Zopinoxia, joka ei toimi lainkaan tai sitten laittaa ukkoparan meuhkaamaan, puhumaan ja kävelemään unissaan ja myös mielialalääkkeitä, jotka oli kuulemma vielä hirveämpiä.
On hirveää katsella kun toinen ei saa lepoa käytännössä lainkaan ja tekee kuitenkin raskasta ja pitkää työpäivää.
Asumme yksiössä, joten tv:n katselu, röökillä ramppaaminen ja keittiössä teutarointi keskellä yötä häiritsee väkisinkin minuakin, ja aiheuttaa turhia riitoja vaikka unenlahjani ovat muuten normaalit.
Yösyöminen on luku sinänsä. Hän vetää ruokaa öisin neljän ihmisen edestä, ja jokainen kattila jota ei ole pantu piiloon, on aamulla takuuvarmasti tyhjä. Tämä ärsyttää häntä itseäänkin, minua se lähinnä pelottaa.
Kohtalotoverit, miten saada apu tähän tilanteeseen? Lääkärille hän ei mielellään menisi koska sieltä päin autetaan vain kemikaalein. Lisäksi hän on jollain tapaa jo tottunut kukkumiseensa, onhan se jatkunut niin pitkään. Hän kompensoi univajettaan lyhyin päiväunin ja juomalla töissä miljoona kuppia kahvia, mutta antaisi (kuten myös minäkin) varmasti etuhampaansakin siitä että saisi nukkua yhden yön kunnolla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jostain aikuisten unitepariaklinikasta olla apua,voitteko tiedustella asiaa vaikka paikallisen tervysaseman kautta?
Kuulostaa tutulta. Itsekin nukun vähän miten sattuu ja yöllä tulee syötyäkin aika paljon:) Päivät menee armottoman väsymyksen kourissa. Viikonloppuisin ehtii sitten ottamaan useammatkin päivätorkut, se vähän parantaa tilannetta. Minäkin olen jo tottunut tilanteeseen, enkä jaksasiitä stressata. Kaikki terapiat ja lääkkeet ovat oikeastaan huuhaata, ei niistä tällaisille tosi 'häiriinryneille' ole apua. Erillinen makuuhuone on kyllä ainakin meillä ehdoton, itse nukuskelen ja vietän yöt monesti eri huoneessa kuin kumppanini.