Eksyn tälle palstalle erittäin harvoin. Nyt eksyin ja silmiini sattui tuo taistelukenttä "hyvä äiti, huono äiti".
Minusta hyvän äitiyden mittari ei ole se,
käykö äiti töissä vai onko kotona. Ei se, käykö äiti baarissa vai ei.
Onko lapsi syntynyt heti vai vuosien odottelun jälkeen.
Oma poikani on pian 17v, asuu isänsä luona. Avoliitto lapsen isän kanssa oli maailman suurin virhe, mutta rakastan poikaani eniten maailmassa.
Kävin baarissa lapsen ollessa pieni. Olin kotona lapsen kanssa useamman vuoden. Olin 19 v, kun sain poikani. Kaduttaa ne illat, mitkä baarissa kävimme, mutta aikaa ei saa takaisin.Mutta, kai tuokin aika oli elettävä omassa elämässä.
Poikani on pian 17v ja vieläkin sanoo ääneen, että "äiti, rakastan sinua". Meidän välit on erittäin hyvät ja lämpimät.. Poikani sanoo, että olen hyvä äiti ja uskon itsekin niin. Poika asuu isänsä luona (hyvä isä, mutta huono aviomies), eikä tuo järjestely ole pilannut äiti-poika suhdetta.
Asumme lähekkäin, joten osallistun poikani elämään ja näemme hyvin usein.
Tiedän monta nuorta, joiden suhde vanhempaan ei ole likellekään noin hyvä. Pystymme puhumaan riitelemättä opiskelun tärkeydestä ja niin monesta muusta asiasta. Emme korota ääntä toisillemme, emmekä loukkaa toisiamme.
Poika on seurustellut jo yli vuoden, eikä todellakaan ole mikään ongelma nuori, vaan sosiaalinen ystävällinen reipas ahkera rehellinen poika. Poika opiskelee ja lomat on töissä.. kultainen poika.
Poika syntyi ilman kuukausien odottamista, on silti erittäin Rakas poika.
Nyt käyn IVF-hoidossa ja haluan vauvan. Muutaman keskenmenon jälkeen alkaa vauvahaave katoamaan... mutta edelleen yritystä on. Baarissa käymiset on jääneet vähiin ja en edes kotona juo saunakaljoja tai muitakaan alkoholijuomia. Nykyinen liitto on hyvä tasa-arvoinen ilman riitoja.
Jos saan vauvan, aion mennä töihin heti äitiysloman päätyttyä. Olen joka toisen viikon vapaalla, joten aikaa kotona olemiseen jää.
En silti koe, että olisin huono äiti, vaan tiedän, että olen hyvä äiti.
Miksi menen töihin? Rahatilanteen takia. Maksan oman autoni kulut autolainaa. Maksan yhtiövastiketta 250e elatusmaksun. Maksan pojan puhelinlaskun annan käyttörahaa... lisäksi ostan kaikenlaista, kuten talvitakin, piilarit, rahaa jolla poika voi ostaa lahjan tyttöystävälle jne.
Pelkällä kotihoidon tuella eläminen olisi tiukkaa, enkä halua miettiä kaupassa että onko rahaa pihviin vai ei.
Mies on töissä ja tienaa ihan hyvin, mutta en halua elää hänen rahoilla. Mies maksaa oman auton kulut asuntolainaa autolainaa.
Kun molemmilla on omat rahat ja molemmat hoitaa omat raha-asiat, ei raha-asioista tule ongelmia (niin kuin ex-suhteessa). Eipähän tule raha-asioissa katkeruutta vuosienkaan jälkeen.
Minusta jokainen sydämessään tietää, onko hyvä äiti vai huono äiti. Tuollainen turha syyllistäminen saisi loppua, koska jokaisella on oma elämä, omat arvot... jotka iän mukana voi muuttua. Jokaisella on omat kokemukset, jotka ovat meitä muokanneet.
Tiedän aikuisia ihmisiä, joilla suhde omiin vanhempiin tai omaan vanhempaan on huono. Tiedän aikuisia, joilla suhde omiin vanhempiin on hyvä.
Minä arvostan omia vanhempiani, kunnioitan heitä. Äiti ei juonut, oli aina kotona, ei huutanut. Isä joi kun olin pieni (nyt ei ole juonut moneen vuoteen), menetti herkästi hermonsa ja ei aina ollut kotona. Silti pidän molempia hyvinä vanhempina, arvostan heitä. Myös sisarukseni kunnioittavat ja arvostavat heitä... meistä he ovat maailman parhaat vanhemmat, joilla on maailman suurimmat sydämet. Lastenlapset arvostavat heitä "maailman paras mummu/ukki". Kuka ulkopuolinen voi sanoa, että isä on huono isä tai äiti on huono äiti, kun se meistä lapsista on toisin?
Onko se huono suhdekaan aina vanhemmasta kiinni? Yhdestä lapsesta voi kasvaa rikollinen, suhde kaikkiin voi olla huono, vaikka vanhemmat tekee kaikkensa tasapuolisesti lastensa eteen.
Onko sekään hyvä, että äiti kuvittelee olevana huono äiti, vaikka lapset rakastaa äitiään? Miksi turhaan syyllistää?
Minusta hyvän äitiyden mittari ei ole se,
käykö äiti töissä vai onko kotona. Ei se, käykö äiti baarissa vai ei.
Onko lapsi syntynyt heti vai vuosien odottelun jälkeen.
Oma poikani on pian 17v, asuu isänsä luona. Avoliitto lapsen isän kanssa oli maailman suurin virhe, mutta rakastan poikaani eniten maailmassa.
Kävin baarissa lapsen ollessa pieni. Olin kotona lapsen kanssa useamman vuoden. Olin 19 v, kun sain poikani. Kaduttaa ne illat, mitkä baarissa kävimme, mutta aikaa ei saa takaisin.Mutta, kai tuokin aika oli elettävä omassa elämässä.
Poikani on pian 17v ja vieläkin sanoo ääneen, että "äiti, rakastan sinua". Meidän välit on erittäin hyvät ja lämpimät.. Poikani sanoo, että olen hyvä äiti ja uskon itsekin niin. Poika asuu isänsä luona (hyvä isä, mutta huono aviomies), eikä tuo järjestely ole pilannut äiti-poika suhdetta.
Asumme lähekkäin, joten osallistun poikani elämään ja näemme hyvin usein.
Tiedän monta nuorta, joiden suhde vanhempaan ei ole likellekään noin hyvä. Pystymme puhumaan riitelemättä opiskelun tärkeydestä ja niin monesta muusta asiasta. Emme korota ääntä toisillemme, emmekä loukkaa toisiamme.
Poika on seurustellut jo yli vuoden, eikä todellakaan ole mikään ongelma nuori, vaan sosiaalinen ystävällinen reipas ahkera rehellinen poika. Poika opiskelee ja lomat on töissä.. kultainen poika.
Poika syntyi ilman kuukausien odottamista, on silti erittäin Rakas poika.
Nyt käyn IVF-hoidossa ja haluan vauvan. Muutaman keskenmenon jälkeen alkaa vauvahaave katoamaan... mutta edelleen yritystä on. Baarissa käymiset on jääneet vähiin ja en edes kotona juo saunakaljoja tai muitakaan alkoholijuomia. Nykyinen liitto on hyvä tasa-arvoinen ilman riitoja.
Jos saan vauvan, aion mennä töihin heti äitiysloman päätyttyä. Olen joka toisen viikon vapaalla, joten aikaa kotona olemiseen jää.
En silti koe, että olisin huono äiti, vaan tiedän, että olen hyvä äiti.
Miksi menen töihin? Rahatilanteen takia. Maksan oman autoni kulut autolainaa. Maksan yhtiövastiketta 250e elatusmaksun. Maksan pojan puhelinlaskun annan käyttörahaa... lisäksi ostan kaikenlaista, kuten talvitakin, piilarit, rahaa jolla poika voi ostaa lahjan tyttöystävälle jne.
Pelkällä kotihoidon tuella eläminen olisi tiukkaa, enkä halua miettiä kaupassa että onko rahaa pihviin vai ei.
Mies on töissä ja tienaa ihan hyvin, mutta en halua elää hänen rahoilla. Mies maksaa oman auton kulut asuntolainaa autolainaa.
Kun molemmilla on omat rahat ja molemmat hoitaa omat raha-asiat, ei raha-asioista tule ongelmia (niin kuin ex-suhteessa). Eipähän tule raha-asioissa katkeruutta vuosienkaan jälkeen.
Minusta jokainen sydämessään tietää, onko hyvä äiti vai huono äiti. Tuollainen turha syyllistäminen saisi loppua, koska jokaisella on oma elämä, omat arvot... jotka iän mukana voi muuttua. Jokaisella on omat kokemukset, jotka ovat meitä muokanneet.
Tiedän aikuisia ihmisiä, joilla suhde omiin vanhempiin tai omaan vanhempaan on huono. Tiedän aikuisia, joilla suhde omiin vanhempiin on hyvä.
Minä arvostan omia vanhempiani, kunnioitan heitä. Äiti ei juonut, oli aina kotona, ei huutanut. Isä joi kun olin pieni (nyt ei ole juonut moneen vuoteen), menetti herkästi hermonsa ja ei aina ollut kotona. Silti pidän molempia hyvinä vanhempina, arvostan heitä. Myös sisarukseni kunnioittavat ja arvostavat heitä... meistä he ovat maailman parhaat vanhemmat, joilla on maailman suurimmat sydämet. Lastenlapset arvostavat heitä "maailman paras mummu/ukki". Kuka ulkopuolinen voi sanoa, että isä on huono isä tai äiti on huono äiti, kun se meistä lapsista on toisin?
Onko se huono suhdekaan aina vanhemmasta kiinni? Yhdestä lapsesta voi kasvaa rikollinen, suhde kaikkiin voi olla huono, vaikka vanhemmat tekee kaikkensa tasapuolisesti lastensa eteen.
Onko sekään hyvä, että äiti kuvittelee olevana huono äiti, vaikka lapset rakastaa äitiään? Miksi turhaan syyllistää?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Juu, en laita lusinaa soppaan vaan lusikan =)
nainen yrittää hakeutua raskaaksi.
Sinun mielestäsi 36 v on jo vanha?
Hehe, minua taas oksettaa kun kaltaisesi pennut aukovat päätään aikuisille.
Oksenna jos oksettaa, tosin se ei taida auttaa "henkiseen krapulaasi".
Ja tervetuloa perästä, joku päivä huomaat olevasi 36 vuotias nainen ja huomaat eläväsi elämäsi parasta aikaa =) Enkä tunne oloani "vanhaksi", päinvastoin... voin hyvin. Vuodet ovat kuluneet todella vauhdilla, joten se aika tulee nopeammin kuin uskotkaan.
Oma äitini oli 38v kun synnytti nuorimman sisareni ja heidän välit ovat ikäerosta huolimatta loistavat =D
Enkä pidä omaa 60v äitiäni vanhana akkana.
Ettei kirjoittajalla olis vaan valmiiks huono omatunto kun aikoo jättää oman pienen vauvan hoitoon oman mukavuudenhalun takia... Siis jos vauvan vielä saa...
aikoo jättää???
kenelle selität, mukavuudenhalun, mikä se on?
teenkö minäkin väärin kun haluan vaihtelua ja mukavuutta ja jätän pojan sukulaiselle hoitoon kun menen yhdeksi illaksi baariin tädin kanssa tanssimaan parin kuukauden välein??
Mukavuudenhalun takia? Teen töitä 7 yötä peräkkäin ja sen jälkeen olen vapaalla viikon. Eikö mukavuudenhalua ole, jos lapsi olisi hoidossa myös ne vapaaviikot?
Millähän maksan yhtiövastikkeen 250e, autolainan 300e, elatusmaksun muita omia ja pojan kuluja, jos jään kotiin hoitamaan? Jos sanoisin pojalleni, ettei minulla ole antaa rahaa talvitakkiin tai kenkiin, potisin huonoa omaatuntoa. Koska mukavuudenhalun takia jäin kotiin, enkä viitsinyt palata töihin.
Tiedän, etten tule tuntemaan huonoa omaatuntoa, miksi tuntisin? Tuskinpa olisin ainut äiti, joka vie lapsenhoitoon ja palaa töihin. Tuntisin huonoa omaatuntoa, jos antaisin avopuolison maksaa kaiken. Kokisin olevani rahallisesti hyväksikäyttäjä. Ja en näe mitään pahaa siinä, että lapsi on hoidossa... Siellähän lapsi saa leikkiä toisten kanssa, siellä on koulutuksen saanut henkilökunta keksimässä virikkeitä, leikkimässä yms. Olin työharjoittelun vuorohoitokodissa ja näin itse, ettei hoitopaikka ollut lapselle paha asia. Päinvastoin, olen huomannut, että usein päiväkodissa käyvät lapset ovat reippaampia ja mm. esikoulun ja koulun aloittaminen lapselle on helpompaa, kun lapsi tuntee muita samaan aikaan eskarin/koulun aloittavia lapsia.
Kunhan nämä, jotka sanoo huonoksi äidiksi sellaisia äitejä jotka palaa töihin.. ei olisi niitä, joilla ei ole edes tiedossa työpaikkaa johon palata. Pientä katkeruutta ja kateutta...?
Tunnen äitejä, jotka ovat palanneet töihin lapsen ollessa alle 3v. Ja minusta he ovat hyviä äitejä.
Sähän kerroit haluavas ostaa sieltä kaupasta sitä pihviä kun sille tuntuu ilman miettimistä onko siihen varaa. Samoin uusien vaatteiden yms. meneminen pienen vauvan hyvinvoinnin edelle on mun mielestä mukavuudenhalua.
Eikös poikasi olis jo täysikäinen mahdollisen vauvan ollessa siinä iässä että aikoisit hänet hoitoon panna? Sillonhan jää elarit pois.
Mieheskö mieluumin maksais vieraalle oman vauvansa hoidosta kuin sulle? No, jokainen tyylillään... Mun mielestä vauvan pitää mennä kaiken eelle sillon kun sellaisen hankkii.
Vielä tosta päivähoidosta sen verran että tuskin yhdeksänkuinen vauva nauttii toisten lasten seurasta enemmän kuin oman äitinsä seurasta. Sen ikäinen on kaikkien tutkimustenkin mukaav vielä ttosi riippuvainen äidistään ja kärsii hoitoon laittamisesta.
No mutta tee niin kuin itse tykkäät, mutta lä tule tänne hakemaan synninpäästöä tekemisistäs. Tuskin täällä muuten edes selittelisit jos oikeesti uskoisis tekeväs lapsen edun mukaan.
Olisikohan jotain eroa yhdellä illalla ja kokonaisilla päivillä...?
Poikani täyttää keväällä 17 ja siihen kun poika on täysi-ikäinen, on yli vuosi aikaa. Poikani opiskelee, joten kyllä.. aion olla rahallisesti tukena tuon opiskelun ajan.
Sinultahan Lusina tuo raha ei ole pois =)
Ja tuo elatusmaksu on pieni osa siitä, mitä rahallista tukea opiskeleva nuori tarvitsee, tulet sen joskus huomaamaan (kirjat, vaatteet, bensarahaa yms.yms.) Nuori, joka ei asu itsenäisesti, ei saa opintotukea juuri ollenkaan. Eikä minua haittaa, jos opiskelun ja armeijan ajan poika ei asu omillaan. Ehtii armeijan jälkeen etsimään työn ja aloittamaan itsenäisen elämän.
Se, jos avustaa poikaa täysi-ikäisyyden kynnyksellä, opiskelun ajan, tekee äidistä huonon?
Ja mikä siitä tekee mukavuuden halua, jos olen yötöissä 7 yötä ja lapsi on hoidossa tiistaista-perjantaihin klo 6-14 (4 päivää)? Onko mukavuuden halua mennä maanantai-tiistai väliseksi yöksi töihin, kun olet hoitanut lasta maanantai päivän?
Viikonloput mies on kotona, joten äitinä olen läsnä, vaikkakin nukun niin kauan aamusta/päivästä, kun vaan saan nukuttua.
Realistisesti ajateltuna, minullehan olisi helpompaa (mukavampaa) olla kotona lapsen kanssa.
Kotityöthän ei karkaa mihinkään, vaikka töissä olen, ne vaan on tehtävä työn ja äitinä olemisen lisäksi.
Olet tainnut vieroittua työelämästä pahasti, jos koet että työn ja äitiyden yhdistäminen on mukavuuden halua. Itse koen, että asiahan on juuri päinvastoin.
Ja hoitomaksu tuskin hipoo pilviä, jos lapsi on joka toinen viikko hoidossa neljänä päivänä klo 6-14. Mieheni mielellään osallistuu siihen hoitomaksuun, kun perheen kaikki menot ei kaadu hänen niskaan.
9kk ikäinen ei vielä ole leikki-ikäinen, mutta 2-3 v on helpompaa mennä hoitoon, kun paikka on jo ennestään tuttu ja turvallinen. Jos tutkimukset osoittaa, että sen ikäisen lapsi kärsii hoitopaikassa olemisesta, saa traumoja, niin miksi laki ei määrä, että lapsen saa viedä hoitoon vasta kolme vuotiaana?
En tullut hakemaan synninpäästöä (le aloitusteksti uudelleen, jos niin asian ymmärsit) Kyseenalaistin sen, kuinka kaltaisesi "olen maailman paras äiti2 syyllistää toisia äitejä, heidän tekemien ratkaisujen takia. Minä en hae synninpäästöä senkään takia,koska en todellakaan kaipaa sellaista. En näe asiassa mitään väärää enkä pahaa. Mutta halveksin kaltaisiasi nulikoita, jotka kokee elämän tehtäväksi kertoa, kuka on huono äiti ja kuka on hyvä äiti.
Ja siitäkään en pode huonoa omaatuntoa, jos tienaan ja menen kauppaan ostamaan sitä mitä haluan, eikä tarvitse niin hintaa tuijotella ja miettiä, että mihin minulla on varaa.
"Samoin uusien vaatteiden yms. meneminen pienen vauvan hyvinvoinnin edelle on mun mielestä mukavuudenhalua."
Kirjoitin, että ostan pojalleni vaatteita.
kerropas sinä, miten se on minun mukavuudenhalua, jos pojallani on lämmin talvitakki ja ehjät kengät?
on melkoinen ero: toinen on vauva, toinen jo (ainakin se 3 vuotias) sen ikäinen, että ymmärtää puhetta ja tietää, ettei häntä ole hylätty, vaikka hoitoon vietäisiinkin.
Mutta 9kk ikäisenä hoidon aloittaneet sopeutui mielestäni hoitopaikkaan jopa paremmin, kuin ne jotka oli kotona olleet ensimmäiset 3 vuotta.
Ne 3-vuotiaat ne vasta itkikin äidin perään, ei äidin puheet siinä tilanteessa auttaneet.
Tunnen yhden äidin, joka jäi jopa töistä pois sen takia, kun kolme vuotias lapsi jäi aina perään itkemään. Eskariin meno olikin jo yhä helvettiä.
äidistä, tissistä, tutista yms. sitä pienemmillä itkuilla selviää. Niinhän se on.
Ei osaa pieni edes itkeä vierotuksen kohteen perään,
mutta se ei tarkoita etteikö perusturvallisuus järkkyisi tai vahinkoa tapahtuisi.
Kehityspsykologit ovat kiistatta sitä mieltä, että alle 3-vuotiaalle
paras paikka on yhden turvallisen ja tutun hoitajan luona.
Olkoon se sitten äiti, isä tai vaikka mummi tai ukki.
Ja tuohon 9 kk ikäänhän ajoittuu myös eroahdistuskausi (8-12 kk),
joten siinä mielessäkään lapsen hoitoon jättäminen ei välttämättä ole tuolloin lapsen edun mukaista.
Sinänsä tuo klo 9-14 hoidossa oleminen tuskin lasta henkisesti vammauttaa.
Mutta ihmettelen tätä kaipaamaasi synninpäästöä,
jota täältä palstalta haet.
Ja toisaalta, ethän vielä ole edes raskaana,
joten suotta ihmiset ovat niin kovin pillastuneita.
Mikä tekstissäni viittaa siihen, että haen synninpäästöä? Miten sellaista voi hakea, jos asiasta ei tunne edes näin etukäteen minkään valtakunnan syyllisyyttä? Pidän paljon parempana vaihtoehtona sitä, että olen töissä joka toinen viikko ja tienaan rahaa, kuin että kotona ja elän miehen siivellä. Minusta olisi "synninpäästön" paikka, jos aikoisin elää miehen tuloilla kotona.
Helppoahan se olisi... olla 24h yhden vauvan kanssa kotona ja tehdä kaikessa rauhassa kotitöitä siinä sivussa. Minulla on poika, joten tiedän ettei yhden vauvan hoitaminen ole rankkaa, varsinkaan sen 9kk jälkeen.
Ja synninpäästöä ei ole, kun kyseenalaistan sen, kuka teistä on tuomitsemaan näitä äitejä, jotka täällä on kirjoitelleet töihin palaamisesta? Jos joku käy silloin tällöin baarissa, jos käy töissä tai ei imetä.. niin ihan moukan kirjoituksia nuo syyllistämiset. Jokainen tasan tietää, mikä omalla kohdalla on se toimiva ratkaisu.
Ja tiedän niin monta lasta, jotka on hoidossa olleet ihan 5pv viikossa 8h, eikä heillä ole asiasta mitään traumoja jäänyt.
Kun yhtä asiaa aletaan tutkia, niin johan löytyy miinuksia ja plussia, mutta tosielämän arkeen sillä asialla ei kuitenkaan ole minkään valtakunnan vaikutusta, joten en perusta tippaakaan tuollaisista tutkimuksista. Jos omin silmin näkisin ihmisiä, joilla vintillä on lepakoita vain siksi, että on vauvana viety päivähoitoon... uskoisin asian todeksi.
Mutta nyt kun näistä vauvoista kehittyy normaaleja ihmisiä, niin silloin asia on minusta ok.
Ja kerropas mitä eroahdistusta se on, kun viet laspen hoitoon 3-v ja se huuta kuin syötävä.
Sekö poikkeaa 9kk ikäsen eroahdistuksesta?
Ja kaikki lapset eivät ole samanlaisia, eikä kehity samaan tahtiin... ei kaikilla ole eroahdistusta. Tiedän lapsia, jotka jää hyvin mielellään hoitoon jo ensimmäisenä päivänä. Tiedän lapsia jotka huutaa äidin lähtiessä töihin, seuraavan tunnin ajan.
Eräs tuntemani äiti meni jopa kouluun ensimmäisinä päivinä mukaan, kun lapsi ei uskaltanut yksin mennä. Joten paapokaa vaan kotona...
En ole raskaana, enkä tiedä saanko vauvaa, mutta tiedän, että jos saan, niin äitiysloman päätyttyä aloitan työt.
Ja täysin ymmärrän äitejä, jotka palaavat työelämään.
tarvettasi tulla avautumaan tänne palstalle.
Jokainen tekee, niinkuin parhaaksi näkee.
Niin, mitä sitten, että vaikka menetkin heti vauvan saatuasi töihin?
Pitäisikö nyt taas sanoa se lammasmainen lause: "Jokainen on paras äiti lapselleen."
Asia ei muuten noin ole, mutta usko sinä tekeväsi oikein.
Toiset uskovat tutkimuksiin, toisille ne ovat soopaa.
Minulla ei ole tarvetta syyllistää ketään, mutta tutkimustulokset puhuvat puolestaan.
Hyvä niin, ymmärtäkää te nopeasti töihin palaavat toisianne...
Eikös tämä ole keskustelupalsta ja juuri mm. tämän kaltaisille keskusteluille tarkoitettu.
Jokainen joka täällä kirjoittaa, kirjoittaa "saman tarpeen" takia.. Niin sinäkin tunnet tarvetta osallistua tähän keskusteluun, joten sananlasku "pata kattilaa soimaa" sopineen tähän.
Ja kautta aikain, on tehty tutkimuksia tutkimusten perään. Tutkimuksen tulos on tasan se, miltä kannalta asiaa tutkitaan. Ja ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun toinen tutkimus on kumonnut edelliset tutkimukset...
Aina äiti ei ole paras lapselleen ja siitä viestittäneet useat huostaanotot, lasten hyväksi käytöt, väkivalta jne. Mutta äidin työhön paluu ei todellakaan ole niin tuomittavaa, kuin tällä palstalla muutamat kirjoittajat antavat ymmärtää. Tuomittavampaa on teidän tapa syyllistää töihin palaavia äitejä.
Pää pystyyn vaan töihin palaavat äidit. Onpahan sitten rahaa millä antaa elämyksiä lapsille vapaa-aikana, kuten lapin reissut ja joulupukin pajassa piipahtaminen, eläintarhat, vauvauinti yms.
Ja välillä mukavuudenhalusta voi olla hyötyäkin, kun pesettää ikkunat jollain muulla tai ostaa valmiin ruuan kotiin... jää aikaa touhuta lapsen kanssa. Eikä tarvitse stressata, millä rahalla ostaa joululahjat, kinkun ym.kivaa.
Kun vanhemmat voi hyvin, voi lapsetkin paremmin =)
Tämä keskustelu jääköön osaltani tähän. Jatkakoon keskustelua se, joka tuntee tarvetta jatkaa..
Hyvää Joulua, menekin kauppaan ostamaan joululahjan pojalleni ja pojan ihanalle tyttöystävälle =)
näin maailma pelastuisi
varmaan aloittaa se maailman pelastaminen vaikka pedofiilin munan katkasulla!
Silloinhan se talous on vakaalla pohjalla, menohalut baareihin vähentyneet ja ammatti hankittu. Rajaksi äitiydelle täytyisi laittaa 30 vuotta.
Kaikesta kirjoittamastas käy hyvin ilmi sun prioriteetit eli raha, raha, raha ja materia. Vasta sitte vauva.
Oletkohan (miehes kans) miettiny tuon vauvaprojektin loppuun saakaa...?
kateellisen vikinää...
ollakseen hyvä äiti, ei saa ajatella rahaa ja on oltava työtön.
jos on rahaa tai ajattelee rahaa, on kelvoton äiti.
heh heh
jos maksaa maltaita ivf hoidosta, niin eiköhän vauvaa ole mietitty tarkkaan.
Et taida olla aloittaja joten sulle voin vielä kommentoida.
Mulla ei ole mitään syytä olla kateellinen aloittajalle sillä mulla on ihanat lapset ja mies joka meitä niin paljon rakastaa että haluaa tarjota meille parasta. Yhdessä tän ratkaisun teimme sillon kun alettiin yhteisistä lapsista puhua ja jo alun alkaen meille oli selvää että lapset hoidetaan kotona kun ovat pieniä.
Koskaan meiltä ei oo mitään puuttunu ja ihan omassa kodissa asutaan. Lapin reissut sun muut ns. vouhotukset voi muutenkin pienten lasten kanssa unohtaa sillä ei ihan pieni lapsi edes ymmärrä niiden päälle. Sitä paitsi omassa kaupungissammekin on riittävästi lapsen ikään soveltuvia virikkeitä lapsille.
Aloittajan ja monen muun vauvansa liian pieninä hoitoon laittavien kannattais hieman paremmin tutustua kehityspsykologiaan ja miettiä uudelleen ne elämän sen hetkiset arvot sekä niiden järjestyksen.
vuosien hoitojen jälkeen kun sen pienen palleroisen on saanut syliin ja rakkaudella hoivannut ensimmäiset 9kk. Sydänverellä vienyt lapsen mummille hoitoon koska on PAKKO palata töihin muuten ei lapsella olisi kattoa pään päällä.
Niin eikös arvot ole silloin kohdallaan?
Voi miten mielellään olisin jäänyt kotiin! mutta sellainen yleellisyys minulta evättiin.
Omassa lähipiirissäni ei myöskään äidit ole saaneet nauttia sellaisesta yleellisyydestä.
Kertokaa siis miten te olette siihen pystyneet.
Ja millaisilla varoilla elätte. JA MISTÄ ne rahat tulevat?
Tilanteita on tosiaan ihmisillä monenlaisia.
Ymmärrän kyllä että jollain perheillä on raha-asiat sillä mallilla että äidin on heti äitiysloman jälkeen ihan pakko palata töihin tai muuten perhe ei kerta kaikkiaan pärjää. Syynä voi olla miehen työttömyys tai huonopalkkaisuus tai sitten äidin yksinhuoltajuus. Voihan joillakin olla ulosottojakin yms.
Kritisoinkin äitejä ja perheitä, joilla olis taloudelliset edellytykset lasten kotihoitoon mutta he mukavuussyistä ovat valinneet toisin.
Meillä rahat riittää lainoihin (850 € kuussa), kahteen autoon ja laskuihin eikä silti oo oikeastaan tiukkaa. Miehen vuositulot on nyt jotain 30 000 - 35 000 euroo.
Ymmärrän tuskasi jonka koet viedessäsi lapsesi hoitoon. Omiani en voisi kuvitellakaan hoitoon vieväni ellei taivas olis niskaan putoamassa. Onneksi lapsesi kuitenkin saa olla tutun ihmisen hoidossa, parempi sekin kuin täysin vieraan hoito.
Hyvin harva mies tienaa 35000-30000e.
Tuolla vuositulolla elättää jo vaikka naapurinkin perheen. Kannanottosi ei ole realistisia, koska sinun ei tarvitse miehesi huipputulojen takia miettiä raha asioita.
Lisäksi lainatilanne on hyvä, monella auto ja asuntolaina lyhennykset ovat 1000e kuukaudessa.
Hyvähän noilla tuloilla on haukkua töihin menevät äidit ja moittia äidit, jotka joutuu ajattelemaan myös raha asioita.
vauvansa hoitoon jo kukonlaulun aikaan, klo 6! Lapsiparka joutuisi joka hoitoaamu heräämään kesken uniensa ja lähtemään vieraan hoitoon vieraaseen paikkaan :(
Ketään en ole haukkunut, ainoastaan kritisoinut.
Mieheni palkka ei suinkaan aina ole ollut tämän suuruinen. Kun meillä oli vain yksi lapsi ja lainaa saman verran, oli meillä mieheni kanssa molempien vuositulot yhteensä vähemmän kuin hänen tulonsa nyt ja silti pärjättiin (vaikka tiukkaakin oli).
Ostettiin ja ostetaan edelleen käytettyä tavaraa ja vaatetta kirpputoreilta ja huutonetistä, tehdään ruuat usealle päivälle kerralla, ei ajella ylimääräisiä... Kun oli tiukempaa niin jätettiin mieluumin ostamatta juustoa leivälle kuin lapselle vaikkapa pipon. Ihmiset tulee yllättävän pienellä toimeen jos HALUAVAT.
Vielä kerran palaan asiaan, päätöksestäni huolimatta.
Nyt kun olet jo solvannut minua eri tavoin... rahan ahneeksi, materian perään olevaksi, joka täytyy miettiä vauva hanketta uudelleen. Niin pääsetpähän haukkumaan lisää, kun palasin asiaan. Töissä käyvien äitien nälviminen kun sinusta on niiin hauskaa. Tuo nimimerkkikin on pienipiikki *vittuilu' otsikon kirjoitusvirheestä ja ilmeisesti nautit sen käyttämisestä... no, meitä ihmisiähän niin monenlaisia, joillekin tuo ilkeys on niin luonnollista.
Meillä ei kumpikaan tienaa yli 30 000e vuodessa. Mutta lainoja yhtiövastiketta maksamme kuukaudessa yli 1000e kk. Eli molempien autolaina, asuntolaina, miehen opintolaina ja yhtiövastike.
Kaksi autoa on välttämättömyys, jäin kotiin vauvan kanssa tai menen töihin.
Eli kuukaudessa minulle jää töistä palkkaa käteen n.2000e kuukaudessa, mutta kotihoidon tuella saisin n. 300e kuukaudessa. Kun siitä rahasta puolet menee pojalle... menisi talous tappion puolelle.
Minusta sinun, miehesi tuloilla elävän äidin, on ilmeisen vaikeaa asettua äidin asemaan, jonka on ajateltava myös taloutta. Teillä kun mies pitää talouden pystyssä, sinun EI tarvitse ajatella rahaa, niin kuin monen muun äidin.
Ja entisestä elämästäni opin sen verran, etten halua olla riippuvainen toisen ihmisen tuloista ja käyttää toisen rahoja. Haluan maksaa omat kuluni ja poikani kulut itse.
Ja itselläni ei ole ulosottovelkoja, ei opintolainaa, mutta silti minulla ei ole varaa jäädä kotiin. Ulosotto velkoja ei löydy mieheltäkään.
Siinä liki 2000e kuukausitulossa ja n. 300e kuukausitulossa on ilmeinen ero talouden kannalta, ajatteli rahaa tai ei.
Tästä herää mieleeni toinenkin asia... kun olet niin hyvä äiti, et ajattele rahaa yms. Kuinka sinulla on aikaa istua koneella lukemassa kirjoituksia ja kirjoittaa itsekin noinkin aktiivisesti? Onko hyvän äidin merkki se, että on kotona passiivisesti läsnä...
Ei se ihan noin mene.
Esim. Jos miehelläni jää käteen rahaa kuukaudessa 1800e ja minulla n.2000e. Pärjäämme hyvin, eikä ostoksia tarvitse miettiä (3800e)
Jos miehellä käteen jää edelleen se 1800e kuukaudessa ja äidillä kotihoidon tuella 300e, kuukaudessa käytettävissä on (2100e).
Kun lainoihin menee n.1000e sillä rahalla maksetaan 4 ihmisen kuluja/ruokaa ja 2 koiran kulut, talous on tiukilla. Joten en yhtään itke, en kadu, en koe huonoa omaatuntoa, jos vauva on kuukaudessa hoidossa 8 päivänä sen 8h.
Ja tiedän, että monella alalla käteen ei jää tuota 1800e kuukaudessa ja monella nuo lainamenot voi olla suuremmatkin. varsinkin nuorilla vanhemmilla lisätaakkana on opintolainaa yms.
Ja onko se ruuassa säästäminenkään lapsen edun mukaista? Eikö se terveellinen ruokavalio ole lapsellekin tärkeä, ettei tarvitse makaroni/tonnikalalla elellä? Itse mielummin ostan lapselle leivän päälle juustoa ja myös sen pipon.
Ja ymmärrän hyvin, ettei 17 vuotias poika mielellään ota päälleen kirpputorilta ostettua takkia tai kenkiä...
Ajatella. Hoidin esikoisen kotona ja hän heräsi aina kukonlaulun aikaan... vaikka en herättänytkään.
No,vauva varmaan saa kauheita traumoja, kun herää 8 päivänä kuukaudesta kukonlaulun aikaan.
Sillä mä kyttään ja siks olen vielä valveilla.
Eikö sun poika vauvana nukkunu tähän aikaan yöstä? Mulla todellakin on aikaa kirjoitella täällä sinulle sillon kun lapseni nukkuvat. Söikö poikasi tosiaan jo vauvana juustoa niin että sitä piti hänelle erikseen ostaa? Meillä ei syöneet vaan heille teen omat sapuskat erikseen eikä niistä olla koskaan tingitty.
Sun selityksiäsi olen mielestäni jo lukenut riittävästi. Tuolla 1800 euron puhtaalla rahalla kuussa pitäisi kyllä normaalin perheen elää helposti ja siihen vielä kotihoidontuet, hoitolisät ja lapsilisät päälle! Sitä paitsi miehesi vuositulothan ovat yli 30 000 euroa jos hänelle kerran jää noin paljon kuussa käteen!
Hyvää yötä.
En kyttää veronpalautuksia, koska tiedän että ne tulevat tililleni ja tiedän summan paljon sinne tulee... joten miksi niitä tarvitsee kytätä?
Valvon, koska 7 yövuoron jälkeen nukuin päivällä.
Eikä minulla ole huomenna (vapaaviikko alkaa) aikaista herätystä pienen lapsen vuoksi.
Ja kyllä lapseni söi ennen 3v ikää juustoa... eikös kotihoidon tuen aikana lapselle voi jo juustoakin antaa ;) Nythän nimenomaan on kyse ollut ajasta äitiysloman jälkeen. Ja ennen 3 vuoden ikää lapseni söi jo aika tavalla samaa ruokaa, kuin me aikuiset.
Ja ei mieheni tienaa 30 000e kuukaudessa, koska verotuksessa huomioidaan työmatkat.
Ja tuosta 1800e, siitähän lähtisi se n.1000e lainanlyhennyksiä kahden auton kulut, vakuutusmaksut, ruokaostokset, kolme puhelinlaskua yms..
Huomaa, että miehesi elättää sinut.
Huomaan kirjoituksestasi, että et ole oikein perillä noista psyykkiseen kehitykseen liittyvistä tutkimuksista, joihin joku tässä ketjussa viittasi. Tutkimuksia (mainitse ihmeessä, niitä tutkimuksia, jotka tämän kumoavat, kiinnosta aihan ammatilisessa mielessä...) on tosiaan tehty tutkimusten perään, mutta yksikään tutkimus ei ole kumonnut, vaan ainoastaan vahvistanut, sitä tosiasiaa, että lapsen psykologinen syntymä tapahtuu ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana. Ihan sama, miltä kannalta asiaa katsoo. Jos jollain on pokkaa väittää että asia ei ole näin, niin kyse ei voi olla mistään muusta kuin tietämättömyydestä.
Yhdeksän kuukauden ikäinen vauva on vielä täysin riippuvainen äidistään, kolme vuotiaalla alkaa olemaan jo oma identiteetti ja palikoita käytettävissä eron ja ahdistuksen käsittelyssä. Eroahdistus on muuten merkki siitä,että äidin ja lapsen välillä on hyvä kiintymyssuhde. Ja kaikilla normaalisti kehittyvillä lapsilla tapahtuu samat kehitysvaiheet samassa järjestyksessä. Tämäkin on ihan tosiasia.
Mitä varhemmin lapsi joutuu eroon pitkiksi ajoiksi äidistään, sen vahingollisempaa se on. Varhain hoitoon jätetyillä on suurempi todennäköisyys nuorina ja aikuisina kärsiä erilaisista riippuvuusongelmista, neuroottisista häiriöistä ja mm. masennuksesta. Että kyllä tällä asialla on ihan oikeasti väliä. Sen huomaa jos ottaa asioista selvää ja avaa silmänsä.
Itse en olisi voinut kuvitellakkaan vieväni vauvaani hoitoon tämän ollessa yhdenksän kuukauden ikäinen, mutta se olikin taloudellisesti mahdollista. Vieläkin teen lyhennettyä työviikkoa, jotta voisin olla enemmän kotona lapsen kanssa ja olen ajatellut jatkaa sitä niin kauan kun se tuntuu sopivalta. Oletko ajatellut, että voisitte maksaa asuntolainasta vaikkapa vain korot muutaman kuukauden ajan? Se on melko pieni uhraus oman lapsen hyvinvoinnin eteen. Tiedän, että totutusta kulutuskäyttäytymisestä on vaikea luopua, mutta ihan varmasti löytyy niitä rahareikiä, jotka voi tukkia joksikin aikaa. Jos todella haluaa.
maristaan kun lapsia ei ala kuulumaan. Jokainen ihminen on eri ikäisenä valmis vanhemmaksi, jotkut ei koskaan.
Fysiologisesti nainen on parhaassa raskautumis- ja synnytysiässä 20-25 -vuotiaana, ääliö!
Itse olet ääliö. Kun lukee artikkeleita hedelmällisyydestä, eri artikkeleissa tulee esille erilaisia ikähaarukoita hedelmälliselle ajankohdalle. Jonkun tutkimuksen mukaan se on 20-28v http://www.verkkoklinikka.fi/?page=3105015&id=9995160
Jonkun mukaan 20-35. Hedelmällisyys laskee huomattavasti vasta 35-37 ikäisenä.
Ja yllä olevassa viestissä viitattiin muihin asioihin, kuin hedelmällisyyteen. Useimmalla naisella ne menohalut ovat taantuneet ja asioita tehdään enemmän "järki peräisesti".
Nuoria äitejä näkee usein baarissa notkumassa niin päissään, että seuraava päivä menee varmasti krapulaa parannellessa. Ja ei ole harvinainen näky, raskaana oleva äiti baarissa juomassa tai humalaiselle poikaystävälle kuskina tupakan hajussa ja metelissä.
Joillekin nuorille nuo omat menot ovat niin ehdottomia, että sinne on päästävä vaikka pieni vauva mukana (festarit), mikä sen turvattomampi ympäristö pienelle lapselle.
Lääkärin tiedot vanhentuvat merkittävästi, jos lääkäri ei "päivitä" tietojaan 5v aikana.
Ennen hoitoalan ihmiset sanoi, että "mitäs minä sinne koulutukseen menen, vastahan kävin 2v sitten". Nyt taas tiedetään, että hoitoalalla ja lääkehoidossa tapahtuu kokoajan kehitystä eri tutkimusten kautta. Eli tarkoitin tuota, tutkimukset kumoaa toisiaan.. ihan yleisesti.
Lääkkeitähän tutkitaan erittäin tarkoin, silti aika ajoin lääkkeitä vedetään markkinoilta pois, koska lääke ei olekaan niin turvallinen kuin tutkimukset antoivat osoittaa. Eikö silloin tutkimus kumoa vanhan tutkimuksen?
Aiemmin verenkorkeaa sokeripitoisuutta pidettiin sokeritaudissa pahimpana, nyt tiedetään että matala verensokeri on tuhoisampi kuin korkea.
Ja lapsen kehitykseen vaikuttaa moni asia. Kehityksen osa-alueet vaikuttavat toinen toisiinsa ja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa tästä muodostuu lapsen kokonaiskehitys, yksittäisellä poikkeavalla löydöksellä ei useinkaan ole merkitystä. Lisäksi kehitykseen vaikuttaa geenit, lapsen temperamenttisuus/luonne jne. Temperamentillahan tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä käyttäytymis- tai reagoimistyyliä, joka erottaa hänet muista. Temperamentti kertoo, kuinka ihminen tekee sen, mitä hän tekee, ei sitä, mitä ihminen tekee, eikä sitä, miksi hän tekee. Kun kuvailemme ihmistä, puhumme usein temperamenttipiirteistä, koska temperamentti on paitsi yksilöllinen, "erottaa ihmisen muista". Temperamentti vastaa moniin kysymyksiin, jotka tähän asti ovat jääneet psykologiassa avoimiksi. Se selittää, miksi saman perheen lapset ovat kuitenkin niin erilaisia, samasta kasvatuksesta ja samasta kasvuympäristöstä huolimatta, ja miksi samanlaiset kasvatusmetodit tehoavat lapsiin niin eri tavoin. Siinä missä toiselle joutuu asettamaan tiukat rajat ja muistuttamaan usein niiden olemassaolosta, joutuu toista lohduttamaan, että ei asia niin vakava ollut. Temperamentti selittää, miksi vauvat ovat alusta lähtien erilaisia.
Eli tietynlainen kehys kehitykselle on olemassa, mutta silti vauvoissa on eroja.
Tiedän kokemuksesta, että jotkut jää hoitoon mielellään ja jotkut huutaa sydäntä särkevästi. Ja usein ne huutajat ovat niitä lapsia, jotka viedään eka kerran hoitopaikkaan 3-5v iässä. Joku sanoi, että lapselle voi asian selittää, mutta senkin olen nähnyt, ettei nuo selitykset yleensä auta "äiti tulee hakemaan heti kun pääsee töistä" jne.
Ja mikä on pitkäaika, on suhteellinen käsite. Onko 24h/vrk ajasta 8h pitkäaika, kun se pitää sisällään päiväunet. Joillekin pitkäaika on vuorokausi, jollekin muutama tunti.
Ja tuohon riippuvuusongelmiin jne on kyllä syynä useimmiten niin monet muut seikat, kuin se että lapsi on aloittanut päivähoidon 9kk iässä.
Sen mukaanhan maalla kasvaneilla ei ole riippuvuus ongelmia, koska maalla äiti yleensä on kotona lapsen ollessa pieni. Kuitenkin ikänsä äidin luona asunut aikuinenkin poika voi olla pahasti alkoholisoitunut ja takana on pahat suhdeongelmat, keskittymishäiriöt yms.
Itseasiassa tunnen lukuisia pienenä hoidossa olleita, eikä heillä ole minkäänlaisia riippuvuusongelmia.
Mm. ADHD aiheuttaa enemmän ongelmia, kuin hoitopaikkaan vieminen 9kk iässä. Eikä ADHD:llä ole mitään tekemistä äidin työhön paluun kanssa.
Ja tässä yksi tutkimus joka kumoaa sinun esittämiä tutkimustuloksia. Ruotsalainen emeritusprofessori Bengt-Erik Andersson on julkaissut hiljattain tutkimuksen pienten lasten päivähoidosta. Tutkimusta on tulkittu niin, että mahdollisimman pienenä aloitettu korkeatasoinen päivähoito takaa lapselle muun muassa hyvät sosiaaliset taidot ja hyvän koulumenestyksen. Andersson on seurannut eri iässä päiväkodissa aloittaneita lapsia 25 vuotta.
Vertailussa tutkija jakoi lapset neljään luokkaan: alle yksivuotiaina, 1-2-vuotiaina ja yli 2-vuotiaina päivähoidon aloittaneisiin sekä kotona olleisiin. Lapsia seurattiin 8, 13 ja 16 vuoden iässä ja vielä 25-vuotiaina kirjeitse. Tutkimuksen mukaan 70 prosenttia päiväkodissa alle 1-vuotiaina aloittaneista menestyi hyvin tai erittäin hyvin, kotona olleista 38 prosenttia. Huonosti menestyi aikaisin päiväkodin aloittaneista 15 prosenttia, kotona hoidetuista 52 prosenttia.
Anderssonin mukaan useimmille lapsille on hyväksi aloittaa päivähoito mahdollisimman varhain.
että edes 20-v ei ole TEINI enää! Tai ehkä sä olet vielä tossa iässä ihan kakara. Ite en ikinä oo ollu baarissa lasten saannin jälkeen, kaikki sain alle 25-vuotiaana. Että vedä vaan vittu päähän urpo!
Tuo ikähaarukka oli yhteydessä aiheeseen "hedelmällisyys", ei aiheeseen "teini".
Huomasitko, että tuossa "hedellmällisin ikä" ja "teiniäidit" asioiden välillä oli muutama rivi tyhjää, eli asiat eivät liittyneet toisiinsa.
Ja kirjoitinko yleistävästi että kaikki nuoret äidit notkuu baareissa? En, vaan kirjoitin että joillekin nuorille äideille nuo menohalut ovat niin vahvat, että niitä notkuu baareissa vaikka ovat raskaana.
Ja et voi kiistää, etteikö katukuvassa perjantai-iltana ja lauantai-iltana näe paljon nuoreja äitejä, sellaisia joilla on pieni vauva.
katukuvassa toki näkyy keski-ikäisiäkin, mutta heidän lapset ovat jo usein lentäneet pesästä.
Mielenkiintoinen tutkimus.
Ja asiantuntijoiden tulkinta vielä mielenkiintoisempi.
--------
"Suomessa vaalitaan harhaa korkeatasoisesta varhaiskasvatuksesta"
Asiantuntijat pelkäävät alle 1-vuotiaista tehdyn ruotsalaistutkimuksen vääristävän suomalaista päivähoitokeskustelua
Ruotsalainen emeritusprofessori Bengt-Erik Andersson on julkaissut hiljattain tutkimuksen pienten lasten päivähoidosta. Tutkimusta on tulkittu niin, että mahdollisimman pienenä aloitettu korkeatasoinen päivähoito takaa lapselle muun muassa hyvät sosiaaliset taidot ja hyvän koulumenestyksen. Andersson on seurannut eri iässä päiväkodissa aloittaneita lapsia 25 vuotta.
Vertailussa tutkija jakoi lapset neljään luokkaan: alle yksivuotiaina, 1-2-vuotiaina ja yli 2-vuotiaina päivähoidon aloittaneisiin sekä kotona olleisiin. Lapsia seurattiin 8, 13 ja 16 vuoden iässä ja vielä 25-vuotiaina kirjeitse. Tutkimuksen mukaan 70 prosenttia päiväkodissa alle 1-vuotiaina aloittaneista menestyi hyvin tai erittäin hyvin, kotona olleista 38 prosenttia. Huonosti menestyi aikaisin päiväkodin aloittaneista 15 prosenttia, kotona hoidetuista 52 prosenttia.
Anderssonin mukaan useimmille lapsille on hyväksi aloittaa päivähoito mahdollisimman varhain.
- TÄSSÄ tutkimuksessa ei ole edes väitetty mitään sellaista mitä meillä julkisuudessa sanotaan. Siitä on vedetty toivomuksen mukaisia johtopäätöksiä, eli haluttaisiin, että asiat olisivat näin. Sellaista päätelmää, että varhainen päivähoito olisi lapselle hyväksi, ei tutkimuksesta voi tehdä. Keskustelusta näkee, että koko artikkelia ei ole edes luettu, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
- Missään tutkimuksessa ei ole kumottu sitä, että alle vuoden ikäinen ei kuulu päivähoitoon. Menestymistäkin on monenlaista. Jos koulutodistus on hyvä, ei syysuhdetta päiväkodin ja todistuksen välillä voi vetää. Tiettyyn ikään saakka lapselle on oleellista pysyvä ihmissuhde, ja silloin ei puhuta koulumenestyksestä. Kaikkein oleellisinta on laajalla alueella elämästä selviytyminen. On ihan samaa kuinka paljon lapsi osaa, jos hän ei selviydy yhä stressaavammassa maailmassa.
Keltikangas-Järvisen mukaan kiistatta hyödyllistä päivähoito on vasta esikouluiässä, mutta ei silloinkaan välttämätöntä. - 4-vuotiaiden kohdalla voidaan puhua hyödystä, 3-vuotiailla se ei haittaakaan.
ANDERSSONIN tutkimuksessa on paljon tutkimuksellisesti mielenkiintoista, Keltikangas-Järvinen sanoo.
- Vallalla on käsitys, että lapsia olisi seurattu siitä asti kun he ovat menneet päiväkotiin. Tutkimus on retrospektiivinen, ja tutkija itse sanoo ettei tarkkaa lasten päivähoidon aloittamisajankohtaa tiedetä. Lapset ovat olleet neljävuotiaita tullessaan tutkimukseen. Lisäksi osa perheistä on tippunut matkalla pois.
- Lapsia, jotka ovat menneet vuoden ikäisinä päiväkotiin, on ollut 16, eli tilastollista voimaa ei ole. Tutkimuksessa on myös niputettu yhteen kotona muun kuin äidin hoitamat lapset sekä perhepäivähoidossa olleet. Avaintietoja hoitopäivän pituudesta, hoidon pysyvyydestä ja ryhmän pienuudesta ei niin ikään ole.
Jos ruotsalaistutkimuksesta vetää jonkun johtopäätöksen, se on sama mikä jo tiedetään, eli jos pienen lapsen hoito räätälöidään laadullisesti korkeatasoiseksi, ei siitä haittaakaan ole, sanoo professori.
- Vaikka meillä on suuri joukko hyvinvoivia lapsia, on myös joukko entistä huonommin voivia, ja erot vain kasvavat. Kotiäiti-uraäiti - vastakkain asettelua tutkimus kärjistää entisestään. Kun kielletään syyllistämästä uraäitejä, samalla syyllistetään kotiäitejä.
HELSINGIN yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksella lastentarhanopettajia kouluttavan Marjatta Kallialan mielestä yksinkertaistettu ja suoraviivainen tutkimustuloksen tulkinta on yltiöpäistä.
- Meillä pitäisi vihdoinkin alkaa keskustella erityisesti pienimpien lasten kokemasta laadusta, eli millaisia päivähoitopäivät todella ovat. On masentavaa ajatella, että päivähoitoa arvioidaan sillä perusteella, miten ihminen menestyy 25-vuotiaana.
Suomessa päivähoidon laatua hallitsee voimakkaasti puitetekijöiden arvioiminen, eli keskustellaan liian suurista ryhmistä, rahan niukkuudesta tai jostain muusta vastaavasta. Sen sijaan huomiota pitäisi kiinnittää siihen, mitä resursseja aikuiset päiväkodissa käyttävät, mitä eivät, Kalliala sanoo.
Hän kertoo "istuneensa lattialla" Kenguru-tutkimuksessa kuudessa tutkimuspäiväkodissa ja kuudessa verrokkiryhmässä havainnoimassa alle 3-vuotiaiden ja aikuisten sitoutumista.
- Erot ovat valtavia. Mielessäni on kuva päiväkodista, jossa kukaan aikuinen tai lapsi ei sitoutunut mihinkään kahta minuuttia kauempaa koko aamupäivän aikana. Käyttäytymistä ei selitä lasten tausta, vaan se, mitä aikuiset tekevät.
KALLIALAN mukaan aivan liian harvalla ihmisellä Suomessa on todellinen näkemys siitä, mitä on korkeatasoinen varhaiskasvatus. Se ei ole vajaamittaista kouluopetusta, eikä sosiaalihuollon alaista sosiaalipalvelua, jossa lapsuus nähdään jonkinlaisena ongelmana, hän sanoo.
- Suomessa vaalitaan harhaa korkeatasoisesta varhaiskasvatuksesta. Kenguru-tutkimuksen kahdestatoista päiväkodista vain muutamaan voisin lapseni varauksetta jättää. Kaikki olivat kunnallisia päiväkoteja, eikä resursseissa ollut periaatteessa eroja. Ainoa ero oli aikuisten osaamisessa.
- Herkkyys tunnistaa lapsen tunnetiloja ja kyky vastata lapsen sanallisiin ja sanattomiin aloitteisiin on lähtökohta erityisesti pienten lasten varhaiskasvatuksessa.
Kalliala sanoo, että istuttuaan 50 päivää katsomassa päiväkotitoimintaa hän ei pysty enää pistämään päätään pensaaseen ja puhumaan yleisellä tasolla kauniita sanoja suomalaisesta varhaiskasvatuksesta.
SUOMESSA on Kallialan mukaan myös paljon perheitä, joissa elämä on ennakoimatonta ja turvatonta, ja joissa lapsen perustarpeista ei huolehdita.
- Silloin päiväkoti on turvapaikka, jossa päivärutiinit ja vähintään laimean myötämielisesti suhtautuvat aikuiset edustavat lapsen hyvää.
Kalliala sanoo, että kotona ja päiväkodissa on kysymys siitä, saako lapsi tuntea itsensä rakastamisen arvoiseksi ihmiseksi, puhutaanko hänelle, katsotaanko kuvia ja "mennäänkö kyykkyyn".
Hänen mielestään vanhempien ei pidä tuntea syyllisyyttä tekemistään lastenhoitoratkaisuista, jos he ovat tehneet voitavansa lapsen eteen ja seisovat ratkaisunsa takana.
Aivan, ruotsalainen tutkija tekee tutkimuksen 25v aikavälillä, jonka suomalainen kumoaa ilman tutkimusta. Näin niitä tutkimuksia kumotaan ilman tutkimuksia.
Jossain asiassa olen samaa mieltä suomalaisen Kallialan kanssa.
"Hänen mielestään vanhempien ei pidä tuntea syyllisyyttä tekemistään lastenhoitoratkaisuista, jos he ovat tehneet voitavansa lapsen eteen ja seisovat ratkaisunsa takana."
Liisa Keltikangas-Järvinen on alansa arvostettu asiantuntija Suomessa ja hän on siinä asemassa, että hänen ei tarvitse viitata mihinkään niihin satoihin tutkimutksiin, joita tuossa vain tiivistää. Perehdy nyt hyvä ihminen johonkin muuhunkin!
"...yksittäisellä poikkeavalla löydöksellä ei useinkaan ole merkitystä." Niimpä, eipä olekkaan. Kuten ei tuolla herra Anderssonin tutkimuksellakaan, sehän on vain yksittäinen ja löydös. Tuossa joku jo laittoikin vähän vastinetta.
Nyt täytyy ymärtää, että lääkehoito ja hoitoala yleensä on aivan eri asia kuin lapsen psyykkinen kehitys. Yksikään lääke ei paranna ensimmäisten elinvuosien aikana koettuja hylkäämisiä, yksikään troppi ei poista turvattomuuden tunnetta. Ei oikein voi verrata lääketieteen kehitystä lapsen psyykkiseen kehitykseen, se kun muuttuu ehkä ihan yhtä nopeasti kuin sikiönkehityskin...
Tempperamentti käsitteenä on ollut psykologiassa vuosikymmeniä. Se ei ole mikään uusi keksintö ja siinä mielessä puhut vain itsestäänselvyyksiä. Itse ymmärrän tempperamentin synnynnäiseksi tavaksi reagoida ympäristön ärsykkeisiin. Yhtä hyvin voi puhua geneettiisestä valmiudesta tai tyylistä - sama asia. Se selittää kyllä vauvojen erilaisuuden, mutta aikuisen ihmisen käyttäytymisessä tempperamentin "taakse meneminen" on lähinnä vastuun karttelemista. Tampperamentin rinnalle tai päälle kun kehittyy jokaiselle oma identiteetti ja sen kehityksessä varhaiset vuodet ovat merkittäviä.
Iän kaiken on tiedetty, että ihmisen kehitykseen vaikuttaa perimän lisäksi ympäristö. Iän kaiken on tiedetty, että lapset eivät vielä 9kk:n iässä ole sosiaalisia siinä mielessä, että tarvitsisivat muita virikkeitä kuin mitä kotoa saavat. He eivät yksinkertaisesti ole siihen valmiita, aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet. Vasta siinä kolmen vuoden paikkeilla ihmislapsi alkaa olemaan siinä määrin kehtittynyt, että tämä alkaa leikkimään mm. vuorovikutusleikkejä ja alkaa ymmärtämään sosiaalisia suhteita alkeellisessa määrin. Tuolloin ´muiden seurasta alkaa olemaan jotain "hyötyäkin". Minä taas olen huomannut, että monet äidit puolustelevat lastensa hoitoon viemistä juuri sillä, että lapsi saa sosiaalisia kontakteja enemmän ja oppii vuorovaikutusta. Mutta onko se jo vauvalle tarpeen ja etenkin, millä kustannusksella??
Pienillä lapsillahan ei ole käsitystä ajasta, tämä on yksi syy miksi näen vaikkapa 9kk:n ikäisen vauvan jättämisen hoitoon vähintäänkin kyseenalaisena. Tuon ikäinenhän, koska ei ymmärrä aikaa, kokee että jokainen ero äidistä on lopullinen, ei hän osaa odottaa äitiä palaavaksi. Siis kahdeksasn tuntia pikkuvauvasta saattaa tuntua ikuisuudelta.
Mitäs jos sen 3-5 vuotiaan ensimmäisiä kertoja hoitoon jättämisen aiheuttama huuto ja parku johtuukin siitä tempperamentista, eikä siitä että tämä on saanut olla kotihoidossa pidempään? Eihän siinä välttämättä selitykset auta, kun hätä on kova, mutta hätä ei varmaankaan ole niin perustavaa laatua oleva kuin sillä 9kuisella vauvalla, jolla ei ole edes juuri mitään kommunikoinnin ja itseilmaisun välineitä käytössään. Lisäksi elämän muutostilanteet, kuten hoidon aloittaminen, aiheuttavat reagointia, joten pidän huutoa vain normaalireaktiona tilanteeseen. Epänormaalimpaa olisi olla reagoimatta.
Minä sanoin, että riski riippuvuusongelmiin kasvaa. Siis riski, ymmärrät mitä se tarkoittaa?? Teet aikamoisia päätelmiä ja yksinkertaistat sekä yleistät melko rankasti. Vaikka tuossa tekstisi alussa jaksat painottaa sitä, kuinka monet tekijät vaikuttavat kehitykseen.
Alkoholismi on hyvin pitkälti geeneissä kulkeva sairaus, johon ympääristötekijöillä on pienempi vaikutus. Jos peräkammarin pojalla on tämä geeni, niin onko hänellä pienempi mahdollisuus sairastua itsenäisesti asuessaan kaupungin ydinkeskustassa?
En pysty ymmärtämään vertaustasi ADHD:n ja lapsen hoitoon viemisen kanssa... ööö?? ADHD on sekin hyvin pitkälti geneettinen häiriö. Ajatteletko, että ADHD lapset poikkeavat jotekin perusturvallisuuden suhteen muista lapsista, vai mitä tarkoitat sillä että "Eikä ADHD:llä ole mitään tekemistä äidin työhön paluun kanssa."?? Ei varmaan suoranaisesti ole, eli ei äidin työhön palaaminen aiheuta ADHD:ta, koska se on geneettinen häiriö. Mutta eikö ole niin, että äiti varmasti pysytyy ottamaan ADHD-lapsen tarpeet paremmin huomioon kuin tarhantäti? Eivätkö he juuri jos ketkä tarvitse pysyvää hoitosuhdetta ja turvallisuutta? Luultavasti ADHD-lapsen varhainen hoitoonvieminen pahentaa oireita tai edesauttaa oireiden syntymistä.
Tuosta tutkimuksesta vielä, että älykkäillä ja sosiaalisesti pärjäävillä henkilöillä on myös paljon mielenterveyden ongelmia. Ne eivät varsinaisesti tee immuuneiksi millekkään häiriölle. Herra Eriksonin tutkimus on mielenkiintoinen etenkin jos elämässä tärkeintä on menestyminen ja sosiaalisuus. Se ei kuitenkaan kumoa vuosikymmenten ajan tehtyä psykologista tutkimusta siitä, että ensimmäiset kolme vuotta ovat ihimisen elämässä ja psyyken kehityskessä ne ratkaisevimmat. Mitä enemmän tuohon aikaa liittyy hylkäämisiä ja turvattomuutta, sitä enemmän on ennakoitavissa ongelmia myöhemmin elämässä. Tätä on tutkineet varmasti sadat eri tutkijat ympäri maailmaa, eikä siinä ole suurtakaan erimielisyyttä. Yhdenkään muun tutkijan mukaan ei ole vauvalle hyväksi joutua eroon äidistä kovin varhaisessa vaiheessa. Mutta kukin tietysti vetoaa siihe, mikä omaan tilanteeseen sopii parhaiten, lienee inhimillistä.
Niin paljon tekstiä, etten ehdi kokonaan lukemaan.
Ei kauankaan, kun äitiyslomaa ei ollut edes sitä 9kk. Silti psyykkisiä ongelmia ja riippuvuutta on enemmän nykyajan lapsilla.
Miten nuo pienenä vauvana hoitoon viedyt lapset selvisivät? Olivat tutulla hoitajalla? Eikö perhepäivähoitaja ole lapselle tuttu, kun hän siellä käy saman hoitajan luona? Ei kaikissa perheissä ollut ukki ja mummu kotona kun lapset oli pieniä.. osa oli itse työelämässä, asuivat kaukana tai olivat kuolleet.
Edelleen olen sitä mieltä, että ongelmista pienin ja vähäinen on se, meneekö lapsi hoitoon vai jääkö äiti kotiin. Suurempi ongelma lastenhoidossa on monessa muussa asiassa.
Eikö se ole jo ongelma,että lapsi on kotona 3v ja äiti on nettiriippuvainen. Äiti on läsnä, mutta vain passiivisesti. Nimenomaan varhaiskasvatuksellahan on paljon merkitystä tulevan suhteen.
Luin muuten artikkelin, että kun lapsi syntyy perheeseen jossa on lemmikki.. on todennäköisempää ettei lapselle tule allergiaa. Eikö se ole tuomittavaa, kun vauvan syntymän hetkellä ei pidetä lemmikkiä? =D
Tietäen tahtoen otetaan riski, että lapselle tulee astma tai allergia.
Onko suomessa toteen näytetty, että lapset jotka ovat menneet pienenä hoitoon, saavat erinäisiä oireita aikuisena? Siis onko tutkittu asia vai onko se vain spekulointia?
Ainakin he, jotka tunnen, menestyy elämässä hyvin ja he ovat aivan normaaleja nuoria aikuisia.
Enkä ole löytänyt mitään tutkimusta, vaan ainostaan kirjoituksia ilman tutkimuksia.
Tuo allergia/astma juttuhan on ihan astma-allergialiiton kautta tutkittu juttu.
Silti täällä ei kukaan syyllistä perheitä, joilla ei lemmikkiä ole. Vaikka lapsihan saattaa saada allergian tai astman, mikä ei ole mikään leikin asia. Astma ja allergiat vaatii usein lääkehoitoa jatkuvasti tai kausiluonteisesti. Myös tekee esim. työnvalintaan rajoituksia.
Mutta sitten keksitään syyllistää äitejä, jotka lähtee töihin 9kk jälkeen, vaikka ainakaan minä en mitään oikeaa tutkimustulosta löydä. Ainut joka on seurannut 25v ajan lapsia ja heidän elämää, on tuo ruotsalainen tutkija, jonka tutkimusta ei kuitenkaan pidetä tutkimuksena eikä minkään arvoisena.. vaikka eikö tuo tutkimus ole tietynlainen "kehys"/suuntaa antava.
Tiedän, ettei temperamentti ole uusi käsite, joten ei tarvitse joka asiassa rautalankaa vääntää. Olen koulussa lukenut kehityspsykologiaa, joten jotkut kehitykseen liittyvät asiat ovat minulle tuttuja... Mutta uskon, että harva meistä tietää kehityksestä ihan kaikkea, ei edes maan parhaat tutkijat. Kirjoittaa voi mututuntumalla vaikka mitä, mutta enemmän itse arvostan ihan konkreettista tutkimusta ja siihen perustuvaa teksti.
Yksikään troppi ei poista turvattomuuden tunnetta, mutta onko lapsi tutun hoitajan sylissä turvaton?
Ja tuolla, kuinka jokaisen temperamentti tekee meistä omanlaisia, en viitannut aikuiseen vaan lapseen. Toinen on "lapanen" koko pienen iän, ujostelee ja on erittäin turvaton vielä koko ekaluokan ajan. Olen vain itse nähnyt, että pienenä lapsena hoitoon menneet on hyvin usein paljon reippaampia lapsia, kuin kotona äidin kanssa olleet. Temperamentti tekee myös vauvoista erilaisia, ei vain aikuisista.
Ja kun kaksi 1-vuotista juoksee keskenään esim. olohuone->keittiö-eteinen-> olohuone ympyrää ja nauraa, niin se on niiden oma leikki. Ja onhan olemassa tutkimuksia, että virikkeet jo pienelle vauvalle, lisää lapsen älykkyyttä...? Eikö juuri siksi leluissa ole väriä, erilaisia osia yms? Ja eikö kohdussa olevalle vauvalle kehoteta laulamaan ja lukemaan? Eikö nämä ole jo sitten erilaisia tutkimustuloksia, joita sinun mukaan ei ole olemassa?
No niin, yritin tuossa jo painottaa sitä, että tässä on kyse lapsen _PSYYKKISESTÄ_ kehityksestä, jota on epäadekvaattia alkaa vertaamaan sokeriarvoihin tai allergioihin. Minäkin olen lukenut psykologiaa jonkin verran ja toiminut ammatissa kymmenen vuotta.
Painotan tässä nyt taas ja edelleen sitä, että lapsen varhaista kehitystä on tutkittu vuosikymenten ajan ja tutkimustietoa on vaikka kuinka plajon. Se ei edelleenkään ole millään lailla ristiriitaista.
Jos otat selvää, mitä mieltä 9 kuukauden ikäisen vauvan kehitysvaiheesta ollaan, niin voit itsekin päätyä helposti siihen, että ihan paras rakaisu ei ole viedä vauvaa vieraalle hoitoon. Kyllä se ajan kuluessa tutuksi tuleva hoitaja on aluksi sille vauvalle ihan yhtä vieras kuin kuka tahansa kadulla vastaantuleva henkilökin.
Tutustu aluksi vaikkapa Mahleriin, Sterniin, Eriksoniin, Bowlbyyn ja Sinkkoseen eikä Freudinkaan lukeminen varmaan pahitteeksi ole. Siinä on kokreettista ja myös validia tutkimusta!
Äidin merkitystä ei yksikään tutkimus ole kyseenalaistanut millään tavalla, paitsi nyt ehkä tuo viittaamasi tutkimus. Mutta kuten sanottu, se olikin vain yksittäinen poikkeus ja siinä mitattiin menestymistä koulussa.
Onko reippaus sinusta hyvinvoinnin mitta? Itseisarvo? Ja nimenomaan tempperamentti selittää lasten erilaisuutta, ei niinkään aikuisten.
Tuo viimeinen kappaleesi menee taas yli minun ymmärrykseni. Olenko jossain sanonut, että mitään tutkimustuloksia ei ole olemassa vai mihin haet kysyykselläsi vastausta? Eikö ole näinä aikoina jo itsestäänselvyys, että jo vastasyntyneet tarvitsevat virikkeitä, jotta aivot kehittyisivät? Miksi otat tämän pointin esille? En vain ymmärrä... Vuorovaikutus äidin kanssa ja tämän tarjoamat virikkeet riittävät lapselle tämän ensimmäisten elinvuosien ajan (tästäkin on rutkasti konkreettista tutkimustulosta) , jos äiti on täyspäinen ja haluaa tarjota lapselleen ideaaliset kehittymisen mahdollisuudet. Ja jos taas ei, niin voi viedä vauvansa vaikkapa hoitoon. Psyykkiseen kehitykseen, jota on siis tutkittu runsain mitoin ilman suuria ristiriitaisuuksia tuloksissa, kuluu myös kognitioiden kehittyminen (joihin ilmeisesti viittaat puhumalla leikeistä ja väreistä..??), joille tietty virikkeisyys on ehdoton edellytys.
ensimmäisten elinvuosien ajan (tästäkin on rutkasti konkreettista tutkimustulosta) , jos äiti on täyspäinen ja haluaa tarjota lapselleen ideaaliset kehittymisen mahdollisuudet. Ja jos taas ei, niin voi viedä vauvansa vaikkapa hoitoon.
Varsinainen "psykologi olet" :) hehe
Sinun mielestä äidit eivät ole täysipäisiä, jos menevät töihin ja vievät lapsen hoitoon.
Sanoisimpa, että et taida olla itse täysipäinen noine väitteinesi.
ymmärsit ilmeisesti tahallasi hiukka väärin. Toki tarkoitin, että jos ei ole täyspäinen tai ei halua tarjota lapselleen ideaalisia kehittymisen mahdollisuuksia. Älä toki tästä tee erheellistä johtopäätöstä, että tarkoitin sekä että.
Olen minäkin töissä. Osa-aikaisesti. Mutta nyt oli kyse yhdeksän kuukauden ikäisen vauvan hoitoon viemisestä. Ei hoitoon viemisestä ylipäänsä.
Sanosimpa, että siten meitä on aikas monta vähemmän täyspäisiä (asiaan perehtyneitä), kuten luonnehdit. Aikamoinen pokka täytyy olla, tai sitten vain silkkaa tietämättömyyttä...
Niin ja olis kiva tietää ne kriteerit millä se hyvä vs. huono äiti valitaan. Jos pelkästään sillä, että palaa äitiysloman jälkeen töihin niin aikas huonosti menee. Ei tarvii mennä kauas ajassa taaksepäin kun lapset vietiin hoitoon jo ennen 9kk ikää. ja näköjään ihan hyvin voidaan.
ja vielä tuohon 9 kk hoitoon viemisestä. Minulle kertoi eräs ystäni joka on ollut hoitopaikassa töissä, että älä missään nimessä vie 9kk hoitoon ei sielä ole kellään aikaa sille tarpeeksi. Usein noin pienet kitisevät yksikseen lattialla kun eivät osaa vielä kunnolla liikkuakkaan. Oma lapseni on nyt 1,4v ja meille on toinen tulossa.En vie heitä edes yhdessä hoitoon ennenkuin nuorempi on 3v. Mieheni vuositulot on hieman alle 30 000€ ja pärjäämme niillä hyvin ja emme elä ilman "juustoa" enkä edes käytä kirpputoreja. Kuitenkin päälle tulee vielä kodinhoidontuki yms ja meidän kaupungissa onneksi kaupunkilisä.
Sinulle viestin alullepanija olisi ajatus.. olette nyt hankkimassa sitä lasta ja olet työelämässä. Olisiko ihan mahdoton asia laittaa nyt jo vähän rahaa sivuun, että sitten olisi mahdollisuus olla pidempään kotona??
Ja tosiaan nykyajan keski-ikäisillä ja nuoremmillakin on yhä enemmän mielenterveysongelmia, alkoholismia yms Monilla se juurtaa lapsuudesta siihen aikaan kun lasta ei saanut liikaa kehua, suukotella yms ettei tule pilalle hemmoteltu. Varmasti myös sillä, että lapset on viety silloin aikaisin hoitoon on ollut vaikutusta. Vanhaan aikaanhan taas äidit harvoin töissä, tai oma suku samassa talossa hoitamassa..
Riippuu varmaan hoitopaikasta, miten pienelle lapselle on aikaa. Perhepäivähoitajalla ryhmä voi olla hyvinkin pieni ja silloin aikaa pienelle lapselle jää enemmän. Leikki-ikäiset tykkäävät leikkiä keskenään joten pieni saa hoitajalta enemmän huomiota. Päiväkodissa ryhmät ovat suurempia, mutta päiväkotiin on usein se 3 v ikäraja.
Hyvä äiti hallitsee elämäänsä myös taloudellisesti, työhön paluun kriteerinä ei pitäisi olla raha.
Miksi elämän taso pitää rahoittaa lainalla. esim. koko asunsto ostetaan kalliilla laina rahalla. Entä auto sitten, se on nyt niin surkea sijoitus, että ei sitä pitäisi lähteä lainalla rahoittamaan. Ja lainoja lainojen perää, mitä omavaraista itsensä elätämistä se sitten on, ei ole kuin itsensä huijaamista.
pitää olla uusi perhe auto ja omakotitalo kun lapsi on ihan pieni? Koska kyllä sen etukäteenkin tietää paljon sitä rahaa tulee kun kotiin jää.. ei paljon! Minä hoidan lastani kotona ja mies käy työssä. Maksamme asuntoa mutta saman verran kun ennen vuokraa koska tyydyimme pieneen asuntoon. Ajamme yhdellä autolla joka on iki oma ja maksettu kerralla! Hyvin kulkee ja koskaan ei olla tien varteen jättänyt...ehkei ole hieno perhe auto jolla nostattaa egoa mutta tämä mahdollistaa kotona olemisen :) kun lähden töihin kun lapsi vähän kasvaa niin ostetaan sitten isompi asunto ja ehkä jo vähän uudempi auto.
Hyvä äiti hallitsee talouden ja talouden hallitseminen on helppoa, kun on ammatti ja vakituinen työpaikka. Ei ole ongelmaa jäädä hyvälle äitiyspäivärahalle ja ei ole häpeä palata töihin, jos haluaa hyvän elintason säilyttää.
Ja kerro, missä ammatissa olet, jos luulet että yli 100 000e asunnon ja yli 10 000e asunnon voi ostaa käteisellä? Se on omavaraista itsesä elättämistä, kun pystyy maksamaan ne lainat ja asumaan ilman vanhempien tai sosun tukea. Voin kertoa, että kaikilla ystävilläni on omistusasunto, mutta kukaan ei ole ostanut asuntoaan käteisellä, eikä autoaan.
Omistusasunnon etu on se, että sehän on kuin rahaa laittaisi säästöön tulevaisuutta varten, vuokran maksaminen on kuin heittäisi rahaa kaivoon. Oma on aina oma, perintö jälkipolvelle tai vanhuuden turva, jos myy asunnon. Vuokra-asunto on vieraan katto pään päällä, josta ei jää mitään omaa.
Itse ajan mieluummin luotettavalla uudemmalla autolla, koska se on ympäristö ystävällisempi kuin nuo lukuisat muutaman tonnin räpsyt. Lisäksi ei tarvitse talvipakkasella pelätä, että neuvolamatkalla auto jäätyy kesken matkan. Lisäksi uudemmat autot on turvallisempia. Eikä monessa vanhassa autossa ole ilmastointia, joka lisää kesäkuumalla autoilun mukavuutta.
Ja asunto on sijoitus, ei pelkkä välttämätön paha.
Ja jos ensiasunnon ostaja tyytyy pieneen asuntoon, niin oma moka, toisen asunnon ostaja ei enää saa samoja etuja kuin ensiasunnon ostaja.
Ja jos ostat talon, joka maksaa 150 000e. Jos maksat taloa 15v esim. 5.144 korolla. Maksat silloin asuntoa 180kk eteenpäin ja lyhennys on 1197 e kuukaudessa. Todellisuudessa siis maksat taloa 215460e
Jos saman talon ostat 25v laina-ajalla (ettei kuukausilyhennys ole suuri). Maksat taloa 890e kuukaudessa (sama korko kuin 15v laina-ajalla).
Todellisuudessa maksat taloa tuon 300kk aikana 267000e.
Eli samasta talosta maksat 51540e enemmän, jos laina aika on 10v pidempi.
Tuollakin rahalla tuet kummasti nuoren harrastuksia yms. koska samalla tavalla sinun on kannettava vastuu siitä lapsesta myös silloin. Ja silloin sitä rahaa vasta palaakin, housuiksi ei enää kelpaa kirppari farkut eikä potkupuku... ja harrastukset maksaa.
En tainut puhua koko asunnon ostosta käteissällä vaan siitä, että otettaan lainaa koko talon hinnalla, meillä esim. puolet talosta maksettiin säästöillä ja puolet lainana, joka sitten maksettiin pois viidessä vuodessa.
Auto tosiaan maksetiin käteisellä, tosin ei ostettu stautus autoa vaan turvallinen, luotettava ja mukava käytetty, jolla on nyt ikää jo seitsämän vuotta ja on menossa vaihtoon kun on tuota säästöä kertynyt yhteistyöllä sen verran, että ei tarvitse lainoilla rahoittaa.
asunnon ostaminen on yksinomaan järkevää tai riippuu elääkö todella omavaraisesti vai rahoittaako elämistä asumistuet ja toimeentulotuet sun muut. Itse vuokraansa maksavalle nimittäin asunnon velan lyhentäminen samalla summalla kuin vuokra olisi on aika arkea. Meillä esim maksetaan nyt isossa omakotitalossa asumisesta toista sataa enemmän kuussa kuin alle sadan neliön rivarissa. Vauvan kanssa asia on toinen, mutta kun lapset kasvaa niin alkaa noi seinät kaatua päälle..
Itse en ole kotiäiti tyyppiä enkä tunne siitä alemmuutta pätkääkään. Äitiyslomalta töihin ja vikkelään on ollut reitti ja lapset on silti hoidettu kotona. Voi siis saada kaiken ja olal äiti isollekin sakille siinä samalla. Ne on niitä valintoja joita kukin tekee ja joita perhe tekee!
Ja arvaas kuinka täällä kivitetään jos palaa töihin muun kuin rahan takia? Raha on edes jossain määrin hyväksytty selitys koska se on sitä niin monelle muullekkin.
Äkkiä kun laskin niin olisimme koko lapsiperheenä olomme aikana maksaneet vuokraa 144 000 euroa. Siis katosta pään päällä! Aika iso raha, eikä mielestäni kovin järkevää rahan käyttöä. Toisaalta taas onhan aina mahdollista otta alyhennysvapaata ja maksaa korkoja ja olla kotona ilman että elintaso laskee ja on "pakko" mennä töihin. Siinä heittää raha asamalla tavalla kaivoon kuin vuokralla asuessaankin eikä itselle jää mitään. Sekin on arvostus kysymys ja perheen ratkaisu. Meillä näitä lyhennysvapaita on pidetty ennemmin kuin on venytetty penniä viimeiseen asti. Lapset on kerran pieniä ja silloin heille se minkä tahtoo antaa tavalla tai toisella voi antaa vain kerran.
Monetkaan ei synny kultalusikka suussa, vaan asunto on ostettava itse.
Kun asunto maksaa 150 000, puolet siitähän on 75 000e. Jos esim. vuokran maksun lisäksi saa kuukaudessa säästöön n. 600e, on 10 vuoden aikana säästöä kasassa vasta hieman yli 70 000e. Ja monelle tuo 600e kk säästöön vuokran maksun ohessa, on aika valtava raha.
Ja kun ei ole autoa, mutta esim. muuton takia se auto on välttämätön tai muuttuvan työpaikan takia, niin ei siinä ole aikaa säästää, vaan se auton tarve on akuutti.
Pankissa kannattaa käydä ihan muissakin asioissa kuin vain anomassa lainaa. esim. hakemassa vinkkejä järkevään ja kannattavaan säästämiseen, johon pääsee kiinni jo ihan pienelläkin sijoituksella. Se on sitä ennakoivaa sijoittamista tulevaisuuden yllättäviinkin muutoksiin.
Itse aloin säästö puuhii ihan ekasta tilistä alkaen, jonka sain kuusitoista vuotiaana, kun en tosiaan syntynyt kultalusikka suussa ja oli tiedossa se tosi asia, että itse on asunto ja auto ja muutenkin elämä rahoitettava. Joskus sitä sijoittettiin enemmän ja joskus taas vähemmän, mutta kun oli kaksi säästämässä niin ei siihen tosiaan mennyt yli kymmentä vuotta.
Ja nyt ollaan tässä hieman yli kolmekymppisiä lapsiperheen aikuisia, joilla ei velat paina niskassa ja tulevaisuuden yllätyksiinkin on varauduttu. Ja toisiiaan meistä ei kumpikaan tiedä mitä maito maksaan, mutta joskus sekin oli tarkkaan tiedossa.
niinpä joskus mekin ostimme talon joka maksoi euroissa n35 000. Olisi se helppo säästää, mutta tuolla summalla kun ei nykyisin saa edes yksiötä! Oikeasti säästämään ei asuntoa pysty tavallisilla tuloilla nykyisin ensinnäkin vuokrat on ihan mahdottomat ja asuntojen hinnat vielä isommat. Tuolloin tuo talon hinta oli parin-kolmen vuoden tili käteen, mutta toisin on nyt kun todellakin pitäisi säästää toisen tili kokonaan ainakin kymmenen vuotta että samaan pääsee. Koomisesti säästöistäkään ei enää makseta niin kuin silloin ennen.
Jos rahan laitta apankkiin niin sen arvo laskee siellä koko ajan vaikka olisi mikä talletustili. Jos taas laitat rahastoihin niin on riski että se katoaa kokonaan. Alhaisen riskin rahastoissa rahan reaaliarvo pysyy ja saattaa jopa kasvaa, mutta ei merkittävästi. Visiitti pankkiin nykyisin avartaa tätäkin asiaa..
Niin ja ihan vertailuna kertoisi asuntovelkainen ja autolainnainen ihminen että en minäkään tiedä, mitä maito maksaa. Ja se on ihan sama mitä se maksaa kun sitä ostetaan kuitenkin se tietty määrä ja tarpeeseen. Sen sijaan tiedän kyllä euriborin arvon ja sijoitusrahastojen tuotoistakin jotakin ainakin niiden, joissa meillä on lapsilel pesämunat muhimassa samoin kuin uusimmat mielenkiintoiset osakekurssit..
Visiitti pankkiin nykyisin avartaa tätäkin asiaa.. Kerran vuodessa käydään pankissa avartamassa tätäkin asiaa, sillä lasten ja perheen muitakin sijoituksia on myös hoidettava, jotta niillä olisi sitten jotakin arvoa kun tosiaan ajat muuttuu.
Eikä ne asiat ole tässä viidessä vuodessa niin paljon muuttuneet, jolloin olemme talomme ostaneet.
Onhan se oma asunto köyhän ainoa kannattava tapa säästää ja mitä tulee muihin lainoihin saman voi saada säästöön ihan lyhyessäkin ajassa ilman kulutusluottojen kohtuutonta korkoa.
Vielä kun muistettaisiin kohtuus asuntojen koossa ja lainoissa, niin kummasti tuettaisiin lasten harrastuksia yms...
Vielä kun muistettaisiin kohtuus asuntojen koossa ja lainoissa, niin kummasti tuettaisiin lasten harrastuksia yms...
Toisille säästäminen sopii ja heille hatun nostoni sekä kunnioitukseni! Itseltäni se ei nimittäin onnistu, paitsi niin että pankki vie suoraan tililtäni eläke- ja sijoitussäästämiseen suunnatut eurot kuussa. Lapsilisä pyörähtää tilini kautta lapsen tilille. Hänellä (2 vee) on myös arvo-osuustili, josta saa osinkoja vuodessa enemmän kuin minä omistani. Tästä kiitos tokikaan ei kuulu säästämättömille vanhemmille.
Minulla on asuntolaina ja autolaina. Asuntolaina on kohtuullinen, autolainakin kait. Toki olisin edellisen kerran autoa vaihtaessani voinut vaihtaa velattoman autoni päikseen tai ajella vanhalla autollani vielä tovin. En kuitenkaan mitenkään voinut "tyytyä" tavisautoon, vaan piti saada pikkasen tykimpi statusauto kaikilla herkuilla, jolla on turvallista sekä mukavaa ajella. Lainaa piti ottaa lisää, mutta onneksi sain sen isältäni, joka ei peri korkoja :).
Mutta niinhän se on, että jokaisen olisi ainakin hyvä asettaa menonsa tulojen mukaan. Jos on varaa maksaa lainoja ja kulutusluottoja, niin miksipä ei... Minulle ei ainkaan näillä kulutustottumuksilla mikään muu vaihtoehto ole edes mahdollinen.
Sitten tietänet, että nyt on piensijoittajien markkinat.