rattijuopumus, kansakunnan ongelma

Olen ajellut silloin tällöin enemmän tai vähemmän kännissä vuodesta -59.
Uskallan väittää, ettei kukaan ole ollut vaarassa liikenteessä rattijuopotteluni takia.
Pahin tilanne oli, kun vastaantulija käänsi minun kaistalleni sumuisena aamuna lähtiessään ohittamaan kuorma-autoa. Onneksi oli tilaa ja ehdin väistää, vaikka taisi olla parin promillen känni silloinkin.
Viimeiset 15 vuotta olen ollut rattijuoppo noin 2-3 kertaa viikossa. Täällä on alaraja 0,2 promillea, ja kun joka aamu on holistinkin ollut mentävä töihin, niin eihän sitä millään ole aamuksi selvinnyt, jos on illalla ottanut puolikin pulloa kossua. Ihmeellisintä on, että minulla on vieläkin A BE CE- kortti, ollut jo 46 vuotta.
Saan kyllä pitääkkin sen, kun eläkeläisellä on aikaa ootella, että viinahöyryt haihtuu.

mitä sillä lapulla tekisi. Ehdotan luonnon säästämistä turhia lappuja välttämällä.

Puhaltamaan olen joutunut muistaakseni 2 kertaa ja 0-lapulla en mitään tekisi.

Itselleni olisi yllätys jos puhallustulos olisi muuta.

Tavallaan rattijuoppoutta on vaikea vähentää. Osa voi ajaa kerran elämässä tyylillä tai maalla missä ei taksia ehkä helposti saa, mutta he eivät ole ongelma. Ongelmatapaukset taas ajavat riippumatta seurauksista.

Autojen puhalluslukot ovat ainoa oikea este.

Jos rattijuopumus vähenisi Suomessa olennaisesti, poliisin kävisivät tarpeettomiksi ja virkoja jouduttasiin vähentämään.

Rattijuomus ilmiönä työllistää valtavasti poliisia ja luo työtilasuuksia.

samoin kuin muidenkin yhteiskunnallisten ongelmien todellinen syy en ihmisten; ja ennen kaikkea vastunkantajien henkinen avuttomuus.

Tämä pätee presidentistä alkaen kaikkiin poliittisiin vastuunkantajiin ynnä oikeusviranomaisiin. Alkaen passipoliisista ylempiin oikeusviranomaisiin asti. Kirkkoa ja kirkkoherroja unohtamatta.

Yhtenä henkisen näivetystaudin osoituksena on mm. alkolukkojen suunnittelu autoihin. Avuttomuudessaan kun muuhun eivä pysty.