Minun silmiini pistää usein tuo fraasi 'syövän kanssa eläminen'. Monilla tuntuu olevan se asenne, että jos on kerran ollut syöpä, se on sitten aina läsnä. Ajatteletteko itse noin? Jos ajattelette, niin miksi? Ja eikö olisi parempi terveydelle ajatella, että nyt ollaan sitten taas terveitä? Tietysti tulee muuttaa ruokatapansa ja muut asiat, jotka ehkä olivat edesauttaneet sairastumisessa, ja vanhoihin huonoihin tapoihin ei pidä palata, jos haluaa pysyä terveinä. Mutta ajatteletteko tosiaan itseänne 'syöpäpotilaina' lopun ikäänne??
Mitä ajattelette "elämisestä
syövän kanssa"?
241160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kirjoitat?Eikö näistä viesteistä jo välity ihan päin vastaista??
Sama aihe on syöpäpalstalla .
eikä se nyt ole ollenkaan aina niin että syövän saaneet söisivät epäterveellisesti.meissä on kasvissyöjiä, hyvinkin liikunnallisia, jopa raittiita ja tupakoimattomia, ajattele! joten lopeta tuo syyllistäminen. se ei ketään auta.
eihän se unohdu ainekaan niin kauan kun turvotukset
haittaavat,mutten anna muuten paljoa haitata elämänmenoon.
Tiedän monista tapauksista, joissa nk. parantumaton (lääkäreiden mielestä) syöpä parani kasviruoalla. Joten se tieto riittää minulle. En nyt syö muuta kuin kasviruokaa. Se, etten asiasta tiennyt ennen sairastumistani, on valitettavaa, mutta sitä en voi nyt muuttaa. Vain nykyhetkeä voi muuttaa. Missä siis on syyllisyys??
vaan lehtiartikkeleita, ja ihan noita brosyyrejä, joita sain sairaanhoitajalta mukaani, leikkauksen jälkeen. Niin, onhan se se mahdollinen käsivarren turpoaminen, kun imusomukkeita poistettiin, ja ruokavalio muuttui. Mutta siinä se on. En odota saavani syöpää takaisin. Ajattelen itseäni entisenä syöpäpotilaana, nyt terveenä.
Jokaisella on syöpäsoluja ruumiissaan jatkuvasti, mutta useimmiten kehon omat puolustusjärjestelmät pitävät ne kurissa. Siis tavallaan me kyllä kaikki elämme syövän kanssa, aina.
tätä samaa ei jaksa enää,rekkaa itses,näen nimimerkkisi,en erehdy enää lukemaan viestejäsi.
3.vuotiaasta lähtien.en polta,en juo.liikun.sairastuin syöpään.tiedän useita samanlaisia tapauksia.
usea vakikirjoittajakin elää terveellisesti.
((syöpäpalstalla keskustelua samasta aiheesta.
tuttuja asioita, se tarkoittanee, että olet kieriskellyt tällä palstalla liian kauan. Minä tulin tänne nyt, kun asia on minulle uusi. Kauaksi aikaa en aio tänne jämähtää. Jos et halua kommentoida asiallisesti, ÄLÄ KIRJOITA MITÄÄN! Negatiivisten ilkeysten lukeminen tuhlaa toisten aikaa, eikä auta paranemisessa.
nimimerkki, että en tuhlaa aikaani lukemalla viestejäsi, joissa ei ole mitään lukemisen arvoista.
Niissä on ajatusta vain sinulle. Kuten sanoit: "tätä samaa ei jaksa enää,rekkaa itses,näen nimimerkkisi,en erehdy enää lukemaan viestejäsi."
niin valista toki vasta sairastuneita. Kai haluat ammentaa suuren viisautesi sammioista toisillekin, jotta kokemattomammat hyötyisivät? Etkö? Mikset?
Miksi te viitsitte riidellä tällä palstalla turhista, joutavista asioista. Syöpäpotilaat, menkää cancerin, verkkoklinikan tai rintasyöpäyhdistyksen sivuille. Siellä ei turhista riidellä, vaan kannustetaan ja autetaan toisia parhaansa mukaan. Itse olen saanut parhaan tuen cancerin naisten syövät-sivuilta. Siellä en ole tavannut riitelyä.
on pakko elää syövän kanssa. Siellä se on ja pysyy kallonpohjassa. Ja vaikka pystyttäisiin leikkaamaan niin keskimääräiset uusiutumisajat ovat 3,8 vuotta (paikasta josta on voitu leikata kokonaan), 2,1 vuotta paikasta josta on voitu "kaapia" ja päälle annettu sädehoitoa ja 8 kk, jos on vain "kaavittu" eikä annettu sädehoitoa. Minun kasvaimeni paikka on liian riskialtis leikattavaksi.
Olen sitä mieltä, että henkilöt joiden syöpä on hoidettu ja heidät on todettu terveeksi eivät ole enää syöpäpotilaita, he ovat olleet syöpäpotilaita.
sinulle. Usein syöpä paranee ilman leikkauksia. Niistä tapauksista ei lääketiede vaan halua puhua, koska se ei korosta heidän tärkeyttään.
että me parhaillaan syöpää sairastavat olemme potilaita.
Kun paranen,en aio enää ajatella asiaa syöpä.Se on sitten ohi ja olen terve,entinen syöpäpotilas.
Nyt kun on tilanne päällä, olen syöpäpotilas. Jos ja kun joskus paranen, olen ensin toipilas ja sitten terve, entinen syöpäpotilas.
Mutta mutta... asiapa ei ehkä olekaan niin yksinkertainen. Olen kuullut että esimerkiksi sydäninfarktin läpikäyneillä potilailla on erittäin suuri todennäköisyys sairastua masennukseen. Se kuulostaa järjenvastaiselta, sillä jos on käynyt läpi dramaattisen sairastumisen ja parantunut, niin eikös siitä pitäisi olla iloinen eikä masentunut.
Fyysinen toipuminen on yksi asia, henkinen toipuminen kokonaan toinen juttu. Enpä olisi ajamassa pois tältä palstalta ketään entistäkään syöpäpotilasta sillä heiltä saattaa tulla ihan käypiä neuvoja ja hyvää sparrausta.
Sen sijaan trollaajille toivotan matkalippua suoraan sinne missä ei nettiyhteyksiä tunneta.
sitten parantua ilman leikkausta?Onko sinulle kokemus?
entiset syöpäpotilaat,tämän lisäksi?
määrällä syöpäpalstoja mitään tekee.
ajattele nyt ja vielä patti - palsta.
Syövästä paraneminen (niin, no sehän on sama kuin entiset potilaat). Olisi hyvin inspiroivaa lukea toisten parantumisista. Kaiken kaikkiaan on hyvä lukea hyvistä asioista. Sillä tavalla omakin olo paranee.
Haluaisin myös erillisen palstan myönteisille puheenvuoroille, ja toisen kielteisille.
lukea parantuneiden kirjoituksia.
lukenut niistä. Jos yksikin syöpä paranee ruokavaliolla jms, se tarkoittaa, että se on MAHDOLLISTA. Minusta pitäisi tutkia hyvin tarkkaan, miksi nuo, jotka ovat parantuneet, parantuivat. Lääketiede voisi oppia jotain tärkeää.
Itse annoin ilomielin kasvaimeni leikattavaksi. Nyt sitten teen parhaani, ettei se uusiudu. En todellakaan halua ajatella terveydestäni ikäänkuin en voisi siihen mitenkään itse vaikuttaa.
Kukaan joka minua katsoo ei tiedä mitä minustä on viety ja minkä sairauden kanssa olen elänyt tai ylipäätänsä mitään minusta, jollen sitä heille itse kerro. Tosin täällä olen antanut omalle sairaudelleni kasvot omalla kuvallani. Olen ihminen, jota on sairaus kohdannut ja siitä olen päässyt terveen kirjoihin ja siitä kiitän luojaani joka ikinen päivä kuka hän nyt sitten onkaan, mutta "syövän kanssa eläminen" ei ole estänyt elämästä ihan normaalia elämää...
jotta saat jatkaa normaalisti elämääsi,ja jollei rajoituksia ole niin hyvä vaan,ei muuta kun joulupukkia odottelemaan:)