Ihan mahdottomaksi tämä on mennyt.. Olin viime viikon melkein kokonaan sairaslomalla, diagnoosin sairaudestani sain siis keskiviikkona ja olin loppuviikon s-lomalla.
Huomenna olisi taas töihin meno, mutta en tunne olevani vielä valmis, lääkitys ei ole alkanut vielä huomattavasti vaikuttamaan, en usko että pystyn.
Silti olen koko viikonlopun murehtinut sitä, että huomenna pitäisi joko mennä töihin tai soittaa pomolle, etten pääse vieläkään. Ja sitten lääkäriltä lisää lomaa.. (lupasi kyllä antaa, jos tarvetta on)
Mikä ihme siinä on että tuntee hirveitä omantunnon tuskia kun ei töihin pääse?!? Tiedän toki senkin että näillä hermoilla kun nyt töihin menee, niin katastrofi on edessä, mutta tuntuu että teen hirveän väärin kun jään kotiin. Ihan kuin ei voisi olla sairaana muuten kuin silloin jos oikein sattuu tms.
Huoh.. on se ylpeys pakko nielaista (tai mikä lieneekin), en minä pysty huomenna, hermot on ihan rikki, kokoajan kamala väsymys, kädet tärisee ja olo on tosi hutja ja pelottaa uudet kohtaukset vielä tavattoman paljon.
Tunsin vaan tarvetta purkautua tänne, josko joku osaisi jonkun mukavan sanan antaa lohduksi. =)
Huomenna olisi taas töihin meno, mutta en tunne olevani vielä valmis, lääkitys ei ole alkanut vielä huomattavasti vaikuttamaan, en usko että pystyn.
Silti olen koko viikonlopun murehtinut sitä, että huomenna pitäisi joko mennä töihin tai soittaa pomolle, etten pääse vieläkään. Ja sitten lääkäriltä lisää lomaa.. (lupasi kyllä antaa, jos tarvetta on)
Mikä ihme siinä on että tuntee hirveitä omantunnon tuskia kun ei töihin pääse?!? Tiedän toki senkin että näillä hermoilla kun nyt töihin menee, niin katastrofi on edessä, mutta tuntuu että teen hirveän väärin kun jään kotiin. Ihan kuin ei voisi olla sairaana muuten kuin silloin jos oikein sattuu tms.
Huoh.. on se ylpeys pakko nielaista (tai mikä lieneekin), en minä pysty huomenna, hermot on ihan rikki, kokoajan kamala väsymys, kädet tärisee ja olo on tosi hutja ja pelottaa uudet kohtaukset vielä tavattoman paljon.
Tunsin vaan tarvetta purkautua tänne, josko joku osaisi jonkun mukavan sanan antaa lohduksi. =)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mites sulla, mitä olet kertonut asiasta töissä? Et mikä sua vaivaa.
että vaan niitten fyysisten oireitten takia pyysin sieltä s-lomaa. Eli vaikka mulla ei kohtausta ollutkaan päällä, niin olo oli töissä tosi heikko ja hutera, kädet tärisi jne. Sen heikkouden piikkiin laitoin.
Jotenkin minua hävetti ihan mahdottomasti kertoa, mikä oikeesti vaivasi (osasin arvata mikä on ennen lääkärin diagnoosiakin) mutta nyt taas olen tämän viikonlopun aikana tullut siihen tulokseen, ettei tätä ole mitään järkeä peitellä tai salailla enää.
Sitä olen tehnyt vuoden ajan jo, ja nyt riittää. Jos joku ei ymmärrä, niin en voi mitään..
sitä kun luulee jaksavansa ja yrittää kaikkensa ja sitten ei jaksakkaan niin se on kamala soittaa työmaalle ja sanoa että olen sairas "taas" ja sitten kun on soittanut niin sitä tulkitsee mielessään miten se joka otti vastaan puhelun oli ollut puhelimessa, oliko sen ääni kiltti vai vihainen vai millainen .Ja kaikki vaan kun ei voi hyvin. Miksi pitää olla näin , jos ihminen itse saisi päättää koska jaksaa mutta ei se on lääkäri joka on nähnyt minut 15 minuuttia joka päättää ja usein potilaan häviöksi, sanoilla kyllä sinä jaksat kun oli hyvät veriarvotkin. Niin että joskus tuntuu että tämä maailma on vaan terveille. Ja nämä syyllisyyden tunteet eivät tee ketään terveeksi vaan ne stressaa entistä enemmän. Niin että Sinä joka et tiennyt miten teet huomenna, ajattele että se on sinun elämäsi ja ole sairas lomalla jos tunnet ettet jaksa ja älä kanna syyllisyyttä sairaudestasi, kun se ei auta. Ota vaan rauhallisesti niin olotilakin rauhoittuu.
Kyllä minä sen päätöksen olen jo tehnyt, että on haettava lisää sairaslomaa. Ei siinä nyt auta oman terveytensä kanssa leikkiä.
Ehkä saan vielä psyykattua itseni ennen huomista aamua, etten ota siitä niin suuria paineita, toivon niin..
Rauhallisesti vaan, paranemisprosessi käynnissä ja jos et voi mennä töihin, älä stressaa siitä. Tulet paranemaan ja sen jälkeen kun lääkitys tehoo niin olot paranee (häviää aloituksesta johtuvat epämiellyttävät olot).
Normaalielämä alkaa taas, joten nyt vielä otat aikaa itsellesi ja älä pidä itseäsi huonona ihmisenä jos ei pysty menemään töihin.
Itsellä ihan sama juttu. Viikon jo ollut saikulla, tänään hakemaan lisää...en vaan koe olevani vielä työkykyinen. Tiedän kyllä että saan p....aa niskaan pomolta,mutta oma terveys tärkein!
Onneksi minulla on ymmärtäväinen pomo, ymmärsi kyllä ihan täysin ettei näitten kohtausten kanssa pysty töitä tekemään. Saa nähdä sitten, minkälaisen loman lääkäri lupaa.
Että toisaalta ihan turhaanhan minä tätä(kin) jännitin, ehkä nämä joutavat jännitykset tästä tasoittuu ajan myötä.
Toivon sinulle ja kaikille muillekin, joilla on samaa ongelmaa, sitä tervettä itsekkyyttä, että hoidetaan itsemme kuntoon, sitten pystytään taas töitämme tekemään. Minulla on itseni psyykkaus-prosessi käynnissä, nyt alkaa olemaan jos se fiilis, että ei ihan niin paljoa paina ne tekemättömät työt (painaa silti) mutta ylöspäinhän tässä on suunta, ajan kanssa.
Lääkärissä käyty. 2 viikkoa sairaslomaa. Pomo ei ollut kovin tyytyväisen oloinen,mutta minkäs teet. Nyt keskityn vaan omaan paranemiseen.
Minulla on nyt vielä viikko. Eiköhän tämä ala sen jälkeen helpottamaan sen verran että pystyn töitä tekemään ja olemaan edes suunnilleen normaalisti..
Hei! Olen ollut itse aivan samassa tilanteessa. Työnantaajan kannalta on parempi, että menet reilusti pyytämään sairauslomaa. Ja sinun itsesi kannalta myös. Asiassa ei ole mitään hävettävää.
Lääkärit kyllä ymmärtävät. :)