Uskonasoita

Siis väitätkö ettei ev.lut-uskonnon mukaan "pääse taivaaseen" jos lapsena ei ole kastettu. Täyttä potaskaa ja tietysti tuo koko taivaaseen meno on täyttä huuhaata. Kuoleman jälkeen maatuu ruumis kuuden metrin syvyydessä ja se siitä. Hyvä niin. Outo juttu että jotkut vieläkin uskoo tuohon sielun menemiseen taivaaseen. Ei siinä ole mitään järkeä. Järkeä on vaan siinä että kuoleman jälkeen kaikki on ohi, ihmisillä, eläimillä ja kasveilla.

pääse taivaaseen jos ei kastettu .
Eihän se lapsi ole siihen syypää millaseen perheeseen sattuu syntymään ja mihin uskontoon hänet aivopestään .Jos vaikka ateisti perheeseen niin ei pääse taivaaseen .Pääsee ! Eiköhän se ole siitä kiinni kuinka elät elämäsi .Jos elät aiheuttaen muille kärsimystä saat kuoleman jälkeen kaiken sen naamallesi ja se on se helvetti !

tuohon että ei kirjoitti:

pääse taivaaseen jos ei kastettu .
Eihän se lapsi ole siihen syypää millaseen perheeseen sattuu syntymään ja mihin uskontoon hänet aivopestään .Jos vaikka ateisti perheeseen niin ei pääse taivaaseen .Pääsee ! Eiköhän se ole siitä kiinni kuinka elät elämäsi .Jos elät aiheuttaen muille kärsimystä saat kuoleman jälkeen kaiken sen naamallesi ja se on se helvetti !

Lue lisää

kristinuskon mukaan asia menee, niin ettei pääse taivaaseen.lukekaa raamatusta. en minäkään väitä että se olisi oikein. olen keskustellut asiasta papin kanssa.

srklainen kirjoitti:

kristinuskon mukaan asia menee, niin ettei pääse taivaaseen.lukekaa raamatusta. en minäkään väitä että se olisi oikein. olen keskustellut asiasta papin kanssa.

Jumala on tyranni joka rankaisee viattomia lapsia heidän vanhempiensa valinnoista. Miten kukaan haluaa uskoa tuollaiseen Jumalaan??

kristinuskon kirjoitti:

Jumala on tyranni joka rankaisee viattomia lapsia heidän vanhempiensa valinnoista. Miten kukaan haluaa uskoa tuollaiseen Jumalaan??

Islamin mukaan syntyessään ihminen on synnitön ja puhdas. Lapset, uskonnosta riippumatta, kuollessaan pääsevät paratiisiin.
Vasta murrosikäisenä lapsi alkaa olla tarpeeksi vanha ottamaan vastuun teoistaan.

että olen uskovainen (kristitty), mutten ole ikinä löytänyt raamatussa kohtaa missä puhutaan vauvojan kastamisesta. Jos sitä ei raamatussa ole, niin ei sillä ole merkitystä. Kaikkein tärkeinhän sieltä jo löytyy. Raamatussahan sanotaan että vauvat ovat synnittömiä. Ei heillä ole tietoa hyvästä eikä pahasta. Eivätkä siis voi tehdä syntiä. Synnin palkka on kuolema. Mielestäni kannattaisi katsoa ensin raamattuun, ja sitten vasta kirkkokuntaan. ja niiden opetuksiin.

Edellisessä oli paljon asiaa. Meistä tapaluterilaisista ei ole järin suuriksi uskontokasvattajiksi, katolisessa maassa uskonnon vaikutus arjessa on todennäköisesti merkittävämpi- vaikkei uskovainen olisikaan, se heijastelee välillisesti moneen asiaan.
Mitäpä haittaa siitä lopulta on? Joudut tavallaan luopumaan jostain tutusta, mutta onko tilalle saamasi oikeastaan edes kovasti ristiriidassa omien ajatustesi kanssa. Puolisosi kanssa yhteen mentyäsi tätä muutosta ja luopumista sekä sopeutumista ja oppimisprosessia on jo tovin kestänyt ja se jatkunee loppuun asti, eri elämäntilanteissa. JOKATAPAUKSESSA kun lapsesi kasvavat, he oppivat oman tapansa ajatella-itse voit vaikuttaa siihen osallistumalla keskusteluun, kertomalla myös oman uskontokuntasi tavoista- siihenhän sinulla on oikeus ja jos haluat myös velvollisuus jos haluat välittää omaa kulttuuriperintöäsi lapsillesi. Omaa taustaasi sinun ei tarvitse anteeksipyydellä eikä kenenkään kieltää äitiä kertomasta lapsilleen toista puolta asioista.Kriittisyyteen ja suvaitsevaisuuteen voi myös auttaa kasvamaan.
Itse olemme islamilais-ev.lut.perhe 14v:n kokemuksella. Keskusteltu on, riideltykin joskus aikanaan, mutta meistä aikuisistahan kaikki on kiinni; meillä on jo vuosia juhlittu niin joulut kuin ramadanit, lapset käyvät koulussa ei uskontotunneilla vaan ET:ssä ja omista uskonnoistamme kerrotaan(ei olla ateisteja,mutta suvaitsevaisia), mutta kirkkoon eikä moskeijaan meillä mennä tasapuolisuuden nimissä...

rennosti-joustavasti kirjoitti:

Edellisessä oli paljon asiaa. Meistä tapaluterilaisista ei ole järin suuriksi uskontokasvattajiksi, katolisessa maassa uskonnon vaikutus arjessa on todennäköisesti merkittävämpi- vaikkei uskovainen olisikaan, se heijastelee välillisesti moneen asiaan.
Mitäpä haittaa siitä lopulta on? Joudut tavallaan luopumaan jostain tutusta, mutta onko tilalle saamasi oikeastaan edes kovasti ristiriidassa omien ajatustesi kanssa. Puolisosi kanssa yhteen mentyäsi tätä muutosta ja luopumista sekä sopeutumista ja oppimisprosessia on jo tovin kestänyt ja se jatkunee loppuun asti, eri elämäntilanteissa. JOKATAPAUKSESSA kun lapsesi kasvavat, he oppivat oman tapansa ajatella-itse voit vaikuttaa siihen osallistumalla keskusteluun, kertomalla myös oman uskontokuntasi tavoista- siihenhän sinulla on oikeus ja jos haluat myös velvollisuus jos haluat välittää omaa kulttuuriperintöäsi lapsillesi. Omaa taustaasi sinun ei tarvitse anteeksipyydellä eikä kenenkään kieltää äitiä kertomasta lapsilleen toista puolta asioista.Kriittisyyteen ja suvaitsevaisuuteen voi myös auttaa kasvamaan.
Itse olemme islamilais-ev.lut.perhe 14v:n kokemuksella. Keskusteltu on, riideltykin joskus aikanaan, mutta meistä aikuisistahan kaikki on kiinni; meillä on jo vuosia juhlittu niin joulut kuin ramadanit, lapset käyvät koulussa ei uskontotunneilla vaan ET:ssä ja omista uskonnoistamme kerrotaan(ei olla ateisteja,mutta suvaitsevaisia), mutta kirkkoon eikä moskeijaan meillä mennä tasapuolisuuden nimissä...

Lue lisää

En ole kyllä ole varma, mutta jostain lukenut, että katolinen saa (kirkolta) luvan naimisiin menoon ei-katolisen kanssa vain siinä tapauksessa, että pari lupaa kastaa tulevat lapset katoliseen uskoon. En sitten tiedä onko kuin paikkansa pitävää tietoa, kun olen netistä lukenut. Itselläkin on katolinen poikaystävä, lapsia ei kyllä ole vielä aikoihin tulossa, mutta vähän mietityttää tuo kastaminen. Uskonto tosin ei ole tärkeä osa minun ja vielä vähemmän poikaystäväni elämää. Hän ei edes tiedä perusasioita omasta uskonnostaan (ei ole osallistunut uskonnon opetukseen ja kummastelee Suomen mallia). Näin ollen meistä kummastakaan ei olisi uskon asioista kertomaan. Itse ajattelisin, että omassa tapauksessani en kastaisi lapsia (jos niitä joskus on) vaan tarjoaisin lapsen ollessa vanhempi mahdollista liittyä jompaan kumpaan kirkkoon, jos hän niin tahtoo.

Unkarilaisen heila kirjoitti:

En ole kyllä ole varma, mutta jostain lukenut, että katolinen saa (kirkolta) luvan naimisiin menoon ei-katolisen kanssa vain siinä tapauksessa, että pari lupaa kastaa tulevat lapset katoliseen uskoon. En sitten tiedä onko kuin paikkansa pitävää tietoa, kun olen netistä lukenut. Itselläkin on katolinen poikaystävä, lapsia ei kyllä ole vielä aikoihin tulossa, mutta vähän mietityttää tuo kastaminen. Uskonto tosin ei ole tärkeä osa minun ja vielä vähemmän poikaystäväni elämää. Hän ei edes tiedä perusasioita omasta uskonnostaan (ei ole osallistunut uskonnon opetukseen ja kummastelee Suomen mallia). Näin ollen meistä kummastakaan ei olisi uskon asioista kertomaan. Itse ajattelisin, että omassa tapauksessani en kastaisi lapsia (jos niitä joskus on) vaan tarjoaisin lapsen ollessa vanhempi mahdollista liittyä jompaan kumpaan kirkkoon, jos hän niin tahtoo.

Lue lisää

Kyllä, näin on, eli periaatteessa vaaditaan lupaus kasvattaa/kastaa lapset katolisiksi, mikäli menee muuhun kirkkoon/uskontoon kuuluvan kanssa naimisiin. Tosin mitään keinoa kontrolloida ko. lupausta ei kirkolla taida olla ja avioliitto pysyy kyllä voimassa, tapahtui lapsille mitä hyvänsä tai jos vaikka kat. puoliso eroaa kirkosta.

rennosti-joustavasti kirjoitti:

Edellisessä oli paljon asiaa. Meistä tapaluterilaisista ei ole järin suuriksi uskontokasvattajiksi, katolisessa maassa uskonnon vaikutus arjessa on todennäköisesti merkittävämpi- vaikkei uskovainen olisikaan, se heijastelee välillisesti moneen asiaan.
Mitäpä haittaa siitä lopulta on? Joudut tavallaan luopumaan jostain tutusta, mutta onko tilalle saamasi oikeastaan edes kovasti ristiriidassa omien ajatustesi kanssa. Puolisosi kanssa yhteen mentyäsi tätä muutosta ja luopumista sekä sopeutumista ja oppimisprosessia on jo tovin kestänyt ja se jatkunee loppuun asti, eri elämäntilanteissa. JOKATAPAUKSESSA kun lapsesi kasvavat, he oppivat oman tapansa ajatella-itse voit vaikuttaa siihen osallistumalla keskusteluun, kertomalla myös oman uskontokuntasi tavoista- siihenhän sinulla on oikeus ja jos haluat myös velvollisuus jos haluat välittää omaa kulttuuriperintöäsi lapsillesi. Omaa taustaasi sinun ei tarvitse anteeksipyydellä eikä kenenkään kieltää äitiä kertomasta lapsilleen toista puolta asioista.Kriittisyyteen ja suvaitsevaisuuteen voi myös auttaa kasvamaan.
Itse olemme islamilais-ev.lut.perhe 14v:n kokemuksella. Keskusteltu on, riideltykin joskus aikanaan, mutta meistä aikuisistahan kaikki on kiinni; meillä on jo vuosia juhlittu niin joulut kuin ramadanit, lapset käyvät koulussa ei uskontotunneilla vaan ET:ssä ja omista uskonnoistamme kerrotaan(ei olla ateisteja,mutta suvaitsevaisia), mutta kirkkoon eikä moskeijaan meillä mennä tasapuolisuuden nimissä...

Lue lisää

Hei "rennosti-joustavasti",
Olisin kysellyt sinulta vielä tarkemmin aiheesta, kun tilanteeni on samankaltainen. Lapsia ei tosin vielä ole, mutta aiheesta on keskusteltu miesystäväni kanssa, joka on muslimi. Itse olen evankelis-luterilainen, mutta en lainkaan uskonnollinen, vaikka kirkkoon edelleen kuulunkin. Mieheni toivoisi, että mahdollisista tulevista lapsistamme tulisi muslimeja. Hänkään ei ole itse mitenkään huippu-uskonnollinen, vaikkakin Jumalaan uskookin ja viettää esim. ramadania (ei siis rukoile päivittäin tms). En oikein tiedä, mitä ajatella asiasta...? Tuntuisi teeskentelyltä vaatia, että lapsista tulisi kristittyjä vain siksi, etten haluaisi heistä muslimeja, mutta tietyt asiat islamissa (mm. ympärileikkaukset) tuntuvat jotenkin vähemmän houkuttelevilta. Mietin myös sitä, jäisinkö jotenkin ulkopuoliseksi, jos miehellä ja lapsilla olisi sama uskonto, johon minä en mitenkään osallistuisi. Yritin ehdottaa, että lapset voisivat itse päättää tultuaan tarpeeksi vanhoiksi, mihin uskontoon, jos mihinkään, haluavat kuulua, mutta miehen mielestä lapsilla pitäisi olla uskonto pienestä pitäen. Eivätkö teidän lapsenne siis kuulu kumpaankaan uskontokuntaan? Jos eivät, niin eivätkö he ole kokeneet sitä ongelmaksi? Millaisia ristiriitoja teillä on aiheutunut asian tiimoilta? Olisin todella kiitollinen kommenteistasi, koska asia on mietityttänyt minua kovasti viime aikoina! Muutkin saavat mielellään kommentoida, jos aiheesta on jotain (asiallista) sanottavaa.

omppu kirjoitti:

Hei "rennosti-joustavasti",
Olisin kysellyt sinulta vielä tarkemmin aiheesta, kun tilanteeni on samankaltainen. Lapsia ei tosin vielä ole, mutta aiheesta on keskusteltu miesystäväni kanssa, joka on muslimi. Itse olen evankelis-luterilainen, mutta en lainkaan uskonnollinen, vaikka kirkkoon edelleen kuulunkin. Mieheni toivoisi, että mahdollisista tulevista lapsistamme tulisi muslimeja. Hänkään ei ole itse mitenkään huippu-uskonnollinen, vaikkakin Jumalaan uskookin ja viettää esim. ramadania (ei siis rukoile päivittäin tms). En oikein tiedä, mitä ajatella asiasta...? Tuntuisi teeskentelyltä vaatia, että lapsista tulisi kristittyjä vain siksi, etten haluaisi heistä muslimeja, mutta tietyt asiat islamissa (mm. ympärileikkaukset) tuntuvat jotenkin vähemmän houkuttelevilta. Mietin myös sitä, jäisinkö jotenkin ulkopuoliseksi, jos miehellä ja lapsilla olisi sama uskonto, johon minä en mitenkään osallistuisi. Yritin ehdottaa, että lapset voisivat itse päättää tultuaan tarpeeksi vanhoiksi, mihin uskontoon, jos mihinkään, haluavat kuulua, mutta miehen mielestä lapsilla pitäisi olla uskonto pienestä pitäen. Eivätkö teidän lapsenne siis kuulu kumpaankaan uskontokuntaan? Jos eivät, niin eivätkö he ole kokeneet sitä ongelmaksi? Millaisia ristiriitoja teillä on aiheutunut asian tiimoilta? Olisin todella kiitollinen kommenteistasi, koska asia on mietityttänyt minua kovasti viime aikoina! Muutkin saavat mielellään kommentoida, jos aiheesta on jotain (asiallista) sanottavaa.

Lue lisää

Sun ois hyvä tietää, että islamissa lapset AINA saavat uskontonsa isän mukaan, eli lasten uskonto tulee olemaan islam, jos miehesi on muslimi.Näin siis islamin mukaan!
Tämän vuoksi esim. muslimi nainen ei voi mennä naimisiin kristityn miehen kanssa, mutta muslimi mies voi mennä naimisiin kristityn naisen kanssa.
Meitä muslimejakin on moneen junaan, eivätkä kaikki ota uskonasioita niin tosissaan, mutta on hyvä tuntea miehesi uskonto perin juurin, ennenkuin alatte lapsia suunittelemaan, koskaaan ei tiedä, jos miehesi jossain elämän vaiheessa kiinnostuukin uskonasioista enemmän ja silloin ristiriidat ovat valmiita, jos et ole perehtinyt niihin ja sulatellut niitä.
Olen itse ollut muslimi 12 vuotta ja naimisissa muslimin kans 13 vuotta. Mulle oli alusta saakka selvää, että lapset tulevat kasvamaan muslimeiksi. Minuakin pelotti alussa moni asia mm. poikien ympärileikkaus, mikä on varsin pieni toimenpide, josta lapsi paranee parissa päivässä.
Nyt kun asiaa ajattelen, kaikki johtui siitä, etten tiennyt asian todellista laitaa.
Tunnen perheitä, missä vaimo on pysynyt kristittynä ja lapset on kasvatettu islamiin ja hyvin on menny.
Islamiin ei voi ketään pakottaa, sen täytyy olla aitoa uskoa puhtaasti sydämmestä, islamiin ei voi esim. liittyä, niinkuin kristinuskoon. Islamissa onkin kyse aina puhtaasti uskosta ja jos hyväksyt islamin perusasiat ja pystyt ajattelemaan lapsesi muslimeina, niin ei sinun itsesi tarvitse muslimiksi kääntyä, jos et tunne uskoa siihen, riittää, että hyväksyt asian, ettei tule riitaa uskonasioista myöhemmin.
Islamissa pojat ja tytöt kasvatetaan erillailla, koska kummallakin sukupuolella on erillainen rooli perheessä, näistäkin asioista on hyvä keskustella etukäteen, koska esim. tyttöjen liikkuminen ja pukeutuminen on paljon kontroloidumpaa jo pienestäpitäen, puhumattakaan sitten murrosiässä.
Yleensäkin kanntaa asioista ottaa kunnolla selvää ennenkuin huomaa, että on pieni käärö kädessä ja sitten alkaa riitely kaikesta.

muslimi- kirjoitti:

Sun ois hyvä tietää, että islamissa lapset AINA saavat uskontonsa isän mukaan, eli lasten uskonto tulee olemaan islam, jos miehesi on muslimi.Näin siis islamin mukaan!
Tämän vuoksi esim. muslimi nainen ei voi mennä naimisiin kristityn miehen kanssa, mutta muslimi mies voi mennä naimisiin kristityn naisen kanssa.
Meitä muslimejakin on moneen junaan, eivätkä kaikki ota uskonasioita niin tosissaan, mutta on hyvä tuntea miehesi uskonto perin juurin, ennenkuin alatte lapsia suunittelemaan, koskaaan ei tiedä, jos miehesi jossain elämän vaiheessa kiinnostuukin uskonasioista enemmän ja silloin ristiriidat ovat valmiita, jos et ole perehtinyt niihin ja sulatellut niitä.
Olen itse ollut muslimi 12 vuotta ja naimisissa muslimin kans 13 vuotta. Mulle oli alusta saakka selvää, että lapset tulevat kasvamaan muslimeiksi. Minuakin pelotti alussa moni asia mm. poikien ympärileikkaus, mikä on varsin pieni toimenpide, josta lapsi paranee parissa päivässä.
Nyt kun asiaa ajattelen, kaikki johtui siitä, etten tiennyt asian todellista laitaa.
Tunnen perheitä, missä vaimo on pysynyt kristittynä ja lapset on kasvatettu islamiin ja hyvin on menny.
Islamiin ei voi ketään pakottaa, sen täytyy olla aitoa uskoa puhtaasti sydämmestä, islamiin ei voi esim. liittyä, niinkuin kristinuskoon. Islamissa onkin kyse aina puhtaasti uskosta ja jos hyväksyt islamin perusasiat ja pystyt ajattelemaan lapsesi muslimeina, niin ei sinun itsesi tarvitse muslimiksi kääntyä, jos et tunne uskoa siihen, riittää, että hyväksyt asian, ettei tule riitaa uskonasioista myöhemmin.
Islamissa pojat ja tytöt kasvatetaan erillailla, koska kummallakin sukupuolella on erillainen rooli perheessä, näistäkin asioista on hyvä keskustella etukäteen, koska esim. tyttöjen liikkuminen ja pukeutuminen on paljon kontroloidumpaa jo pienestäpitäen, puhumattakaan sitten murrosiässä.
Yleensäkin kanntaa asioista ottaa kunnolla selvää ennenkuin huomaa, että on pieni käärö kädessä ja sitten alkaa riitely kaikesta.

Lue lisää

On aina hyödyllistä kuulla, jos jollakulla on asiasta omakohtaisia kokemuksia. Olen itsekin miettinyt tuota asiaa, että mieheni suhtautuminen saattaisi muuttua lasten syntymän jälkeen, vaikka hän nyt vaikuttaakin elävän "länsimaisesti". Olen nimittäin kuullut sellaisiakin tarinoita, että (muslimi)mies on vaikuttanut tosi vapaamieliseltä ennen lasten syntymää, mutta sen jälkeen ääni on muuttunut kellossa. Mieheni on jo tosin sanonut suoraan, että haluaa mahdolliset poikalapsemme ympärileikattavan, ja haluaa minun lupaavan, että suostun tähän, ennekuin lapsia aletaan hankkia. Olen kllä nyt hankkinut tietoa ympärileikkauksesta, enkä usko siitä mitään haittaa lapselle olevan. Välillä tosin hieman epäilyttää, mihin olen itseni sotkemassa, mutta toisaalta uskon kyllä, että hän olisi todella hyvä isä lapsillemme uskonnosta riippumatta.