OSASTOHOITO

Osasohoito on hoitojakso, joka kestaa viikkoja tai kuukausia. Tedään tutkimuksia,annetaan terapiaa ym. hoitoa tarpeen mukaan ja etstään mahollisesti sopiva lääkitys, jonka avulla potilas pärjää kotioloissa.

Lääkäri ottaa vastaan. Voidaan laittaa verikokeisiin. Kysytään erittäin vähän mitä sinä haluat...........Lääkäri kirjoittaa reseptin... sitten syödään pillereitä....Syödään RUOKAA neljäkertaa päivässä....nukutaan...poltetaan tupakkaa....itse saa ulkoilla jos haluaa.
Jos haluaa tietää jotain on otettava hoitajaa rinnuksista..ja sanoa että minä haluan tietää, esim, diaknoosin ja miten siitä selvitään... Vastaus> syö nyt vain lääkkeitä ..vaikutus on paras vasta parinviikon käytön jälkeen..
SIINÄ KOKO TARINA.

JOS HALUAT TODELLISTA TIETOA JA KESKUSTELUA MENE VERTAISRYHMÄÄN. VERTAISILLA PITEMPÄÄN SAIRASTANEILLA ON PARAS TIETOPANKKI SIITÄ MITEN ASIAT HOITUU.

KUNTOUTUSKURSSIT> WWW.MTKL.FI < SAA VERTAISTUKEA

KUNNON PSYGOLOKI, JOKA HOITAA JA OTTAA VAKAVASTI ASIAN ON HYVÄ ?

Mutta ennenkaikkea tervehtyminen riippuu sinusta itsestäsi. Oletko valmis hakemaan elämääsi muutosta. Hyväksytkö toisten neuvot. Menetkö kuntoutukseen ja jne. jne.

Itse paras lääkäri ja asiantuntija itsensä suhteen. Keinoja halukas hakemaan?

Osastolla saadaan kontrollin alla lääkitys nopeammin kohdilleen, tavataan psykiatria n. 3 kertaa viikossa, hoitajan kanssa kartoitetaan elämäntilannetta, kuten myös keskustellaan sairaudesta, lääkityksestä, ongelmista ym. On itsestäkin kiinni kuinka paljon esim. keskusteluapua saa, täytyy olla itsekin aktiivinen ja halukas keskusteluihin. Lisäksi syödään, tupakoidaan, tapetaan aikaa korttia pelaamalla, kanttiinissa käymällä. Ulkoilla voi ryhmässä tai itsekseen, ja siellä järjestetään ryhmäterapiaa, musiikkiterapiaa ym. Itse kävin 5 kertaa psykologin tapaamisessa 2 viikon aikana. Osastolle meno tuntui aluksi kauhealta, mutta näin jälkikäteen, se oli todella hyvä ratkaisu.

Ellet ota pillereitä, lennät ulos

Olen ollut kolmesti nuorisopsykiatrian akuuttiosastolla eli sillä niinsanotulla suljetulla osastolla. Siellä ei tehdä oikeen mitään hoitajat on jotenki ylimielistä niille ei kuulu puhuu muuten ku valittaa jatkuvaa vahtimista ja diaknosoimista ihmisten toimesta joille ei oo ees koskaan puhunu. Kaiken maailman lukot ja tavaroiden ratsaukset joka paikassa. Siellä käytännössä vaan nukutaan valitetaan hoitajille ja piilotellaan teriä.

siellä on suuri vaara tulla hulluksi.ei mitään tekemistä.hoitajat kyttää jokaista sanomista ja tekemistä,jotta oisko jotain oireilua.laitostuu. haahuillaan ympäri käytäviä.juodaan kahvia ja joo sitä tupakkaa menee.lääkäri kysyy kerran päivässä miten menee?no vittu ei mee mitenkään.kävelylle pääsee ja hatkojen ottaminen alkaa tuntua ainoalta järkevältä ajatukselta.ryvetään vitutuksessa menetetyn itsetunnon takia ,kun on sinne yleensäkin joutunut.syödään neljästi (ei kai o pakko syyä,mut jos ei syö niin se on masennus oire ,kun on ruokahaluttomuutta)ja jos ei liiku niin paino alkaa nousta.nautitaan sivuvaikutuksista.telkkari laitetaan yheksältä kiinni, ettei vaan nää mtään leffoja.(ainakin siel mis mä olin).aamulla revitään punkasta ylös puol kaheksan halus tai ei.päivät tuijotetaan porukalla telkkarista kaikkea paskaa mitä se suoltaa.sitten joku haluaa kuunnella ehottomasti harjua&pöntistä ja siinä finhits pläjäyksessä viimeistään hajoo pää ja on pakko mennä omaan punkkaan ja tunkee pää tyynyn alle piiloon.taas oireillaan...välillä meininki on kuin walking deadista,sillä erolla ettei pureskella toisia.alkaa tosissaan tehä mieli lähteä vittuun sieltä.sitä sitten alkaa pikkuhiljaa oma tahto murentua ja totellaan lääkäreitä ja hoitajia kiltisti,jotta saisi hyvän potilaan paperit ja pääsee kotilomille.sitten jos kotilomat ookoo(2-4päivää),ei ratkee ryyppäämään (tai ei ainakaan kerro sitä),muistaa safkata ja saa nukuttua niin vapaus voi alkaa häämöttää.pitää vaan sanoa hymyillen lääkärille ,että kivasti menee ja hyvältä tuntuu.siitä sitten aikanaan takas himaan ihmettelemään, mihin mun elämä hävis?sairaala reissun jälkeen elämään kuuluu
mahollisesti jatkuva ravaaminen jossain jatko hoidossa ja lääkekontrolleissa ,joten et pääse varmastikaan unohtamaan ,että hulluks on tultu. ;>

ei ollu tyhmä kysymys mitä osastolla?vastaus:siellä on ihan tyhmää.

täällä ulkomaailmassa olet hullu tavallisten ihmisten joukossa.osastolla olet hullu hullujen kanssa.siinä joukossa viisaus harvemmin lisääntyy.pysy poissa sieltä niin kauan kuin voit.kaikki keinot sallittuja.siellä oma tahto nujerretaan ja itsetunnosta tulee silppua.tuskin mikään on niinkuin ennen sen reissun jälkeen