Olihan tuossa taas joku pari viikkoa, kun kaikki tuntui olevan ihan hyvin ja ajattelin että olen noususuhdanteessa.
Mutta jälleen kerran, kuten ennenkin, palasin takaisin realiteetteihin. Yhtenä hetkenä vain huomasin että tosiasiassa mikään ei ole muuttunut, kuten ei ole kolmenkymmenen ikävuoteni viimeisenä kymmenenä vuotena muuttunut.
Ja tuskin tulee muuttumaankaan.
No onneksi musiikki on olemassa, siitä saa ainakin jonkin kanavan omille tunteilleen purkautua. Onhan se keinotekoista tuntea vahvimmat tunteensa yksin, ja tuoda ne esiin musiikilla. Mutta parempi kai sekin kuin täysi apaattisuus ja paskan kerääminen sisälleen.
Tämän biisin sanoitukset, ainakin osittain, kertovat hyvin pitkälle siitä miltä meikäläisestä tuntuu usein.
http://www.youtube.com/watch?v=rmaiJZ2NT-c
Sanat biisiin tässä:
Poets Of The Fall - Shallow
More in my face than is my taste
I grow so weary I'll surrender
to what they say Let them lead the way
Till' I can no longer remember
my darling dreams Prewritten scenes,
whatever felt my own
So to save face I'll take my place
Where I may safely feel alone
Glad the waters are so shallow
When the river runs so cold
Glad the waters are so shallow
When the river runs cold
Glad the waters are so shallow
When the river runs so cold
Glad the waters are so shallow
When the river runs cold
I'm quick to wait, and so to hate
They call me gracious for my patience
And I feel proud under that shroud
And all the while it's all evasion
Some humor here to fend off fear
And I'm a little more lost, oh dear
So to save face I'll hold my place
So I may safely feel alone
Glad the waters are so shallow
When the river runs so cold...
(vaikka sillä tukin on mitään väliä, niin jos joku asiaa miettii, niin olen sukupuoleltani mies. Mutta ei kait sillä tässä väliä ole)
Mutta jälleen kerran, kuten ennenkin, palasin takaisin realiteetteihin. Yhtenä hetkenä vain huomasin että tosiasiassa mikään ei ole muuttunut, kuten ei ole kolmenkymmenen ikävuoteni viimeisenä kymmenenä vuotena muuttunut.
Ja tuskin tulee muuttumaankaan.
No onneksi musiikki on olemassa, siitä saa ainakin jonkin kanavan omille tunteilleen purkautua. Onhan se keinotekoista tuntea vahvimmat tunteensa yksin, ja tuoda ne esiin musiikilla. Mutta parempi kai sekin kuin täysi apaattisuus ja paskan kerääminen sisälleen.
Tämän biisin sanoitukset, ainakin osittain, kertovat hyvin pitkälle siitä miltä meikäläisestä tuntuu usein.
http://www.youtube.com/watch?v=rmaiJZ2NT-c
Sanat biisiin tässä:
Poets Of The Fall - Shallow
More in my face than is my taste
I grow so weary I'll surrender
to what they say Let them lead the way
Till' I can no longer remember
my darling dreams Prewritten scenes,
whatever felt my own
So to save face I'll take my place
Where I may safely feel alone
Glad the waters are so shallow
When the river runs so cold
Glad the waters are so shallow
When the river runs cold
Glad the waters are so shallow
When the river runs so cold
Glad the waters are so shallow
When the river runs cold
I'm quick to wait, and so to hate
They call me gracious for my patience
And I feel proud under that shroud
And all the while it's all evasion
Some humor here to fend off fear
And I'm a little more lost, oh dear
So to save face I'll hold my place
So I may safely feel alone
Glad the waters are so shallow
When the river runs so cold...
(vaikka sillä tukin on mitään väliä, niin jos joku asiaa miettii, niin olen sukupuoleltani mies. Mutta ei kait sillä tässä väliä ole)
Vastaukset 1
Vanhimmat
tunteesi musiikin kautta. Hienoa, että et ole kovettanut itseäsi, vaikka olet yksin. Sinulla on toivoa vielä. Mikä sinun noususuhdanteesi romahdutti?