Masentaako?

Sairauteni puhkaisi esille lukemattomat vaikeat elämässäni tapahtuneet asiat. Masentaa myös se, ettei voi tehdä juuri mitään! Käynkin viikottain terapeutin luona; taksirahaa kuluu!

Ketään olisi kenellä epilepsia on ja joutuu lääkkeitä syömään ettei olisi epin takia masennusta vaikka ei diaksonoitu masennusta olisikaan.Olen toivonut mielenterveyteni pysyisi kuitenkin jotenkin hallinnassa.Toisten ihmisten tapaaminen ja kotoa pois oleminen auttaa minulle.

tällä viikolla pääsee kuopioon on
kesästä saakka odotettu mutta ei.....
väsyttää ei innosta vaikka pitäs järjen
mukaan.
liikaa asioita hoidettavana tai ainakin
tuntuu siltä.
tai olisko sittenkin jännitystä jonka
päässä kääntää negatiiviseksi asiaksi
ei yhtään innosta lähteä istumaan autoon
pitkäksi aikaa.

Joku oli ottanut käyttöön entisen nimimerkin, kun en ollut rekisteröinyt sitä. Sanotaan nyt näin, että tässä ollaan totaalisessa romahduspisteessä, vaikkei ole kohtauksia nyt ollutkaan. No sitä ollaan dysfunktionaalinen psykososiaalinen vammainen, eikä lähiympäristö ymmärrä sitä. No on kuitenkin hyvä, että saa kannustusta tyyliin: ota ittees niskasta kiinni. Asenteesta se on vaan kiinni. Vittu.

Eli olen perkeleen vihainen ja en halua näyttää sitä. Menen laidasta laitaan. Pahinta on että en muista asioita, vaikka ei ole epilääkettäkään tällä hetkellä kuin se stessu. Nyt olen liikaa taas kirjoittanut jokaiselle vastausta, että heippa.

Myönnetään..oon masentunut ja vihainenkin, itselleni. Vaikka tiiän ettei pitäis/tarviis olla!
Vaikkei kohtauksia olekaan enää ollut, niin kun lääkkeitä joutuu vetää kahdesti joka päivä, tauti muistuttaa olemassaolostaan koko ajan.
murr.

Välillä mennään korkeella ja välillä ryvetään kunnon suossa. Great!