Päivien ketju, täynnä synkkää
ja mustaa ja vaikka mitä,
kaikkea inhottavaa,
ja aina vaan.
Surun ja murheen raahaamista,
ensin tuonne ja sitten takaisin.
Vampyyrileffan karmivaa pimeyttä
ja riipiviä, narisevia ovia.
Sydämenmuotoinen korurasia,
surkeana, itkien työnnetty
piiloon, koppinkaisten kanssa
homeiseen häpeäkomeroon.
Niin kulki elämä otti ja otti,
vain ripauksen antoi, jos muisti.
Vaan kulki yössä, kirkas Helmi,
salasanani mursi.
Liittyi loputtomaan ketjuun
himmeitten helmien,
nekin helmet kirkastaen.
Sille Helmelle oli ketjussani
jo valmiina oma paikka.
Se meni suoraan sydämeen.
ja mustaa ja vaikka mitä,
kaikkea inhottavaa,
ja aina vaan.
Surun ja murheen raahaamista,
ensin tuonne ja sitten takaisin.
Vampyyrileffan karmivaa pimeyttä
ja riipiviä, narisevia ovia.
Sydämenmuotoinen korurasia,
surkeana, itkien työnnetty
piiloon, koppinkaisten kanssa
homeiseen häpeäkomeroon.
Niin kulki elämä otti ja otti,
vain ripauksen antoi, jos muisti.
Vaan kulki yössä, kirkas Helmi,
salasanani mursi.
Liittyi loputtomaan ketjuun
himmeitten helmien,
nekin helmet kirkastaen.
Sille Helmelle oli ketjussani
jo valmiina oma paikka.
Se meni suoraan sydämeen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kovin koskettava on runosi jälleen. Ja tiedätkö,
olen kirjoittanut viime vaiko toissaviikolla ru-
non otsikolla " helmiä, helmiä " Hiukan saman-
kaltaisista aineksista se koostuu, kuin tämä Si-
nunkin runosi - elämästä.
Vaikka runossasi on surua ja murhetta, niin kau-
niin lopun olet sille saanut. Napsahti se tämäkin
talteen.
Touhukasta päivää sinne, nyt on aika jo poistua
tästä koneelta täälläkin.
Tämmöistä tupasahti tänään, jostain se vaan aina lähtee, nytkin yhdestä sanasta, joka kolahti.
Tarkoitus on juuri sitä mitä tässä onkin, ei mitään hömppää ja olen oppinut uskomaan, että sinä sanot vain silloin kiitoksia, kun sinusta tuntuu, eli sitä kiitollisempi olen, runosiekkarini.:)
Täällä sataapi lunta ja kovaa :)
Voi miten tuttuja tunteita, mutta ah niin taitavasti lausuttu "synkkää mustaa"...."vamppyyrileffaa" ...
Ja niin kaunis loppu, kun Helmi kirkastaa kaiken.
Taivaallinen taidepläjäys aamutuimaan, kiitos Sinulle : )
Taivaallistako? nyt en kyllä tajua, mutta sehän sopii varmaan maanantaille,
jolloin kuppi kaakaota tai muuta ihanaa olisi ihan paikallaan, mutta..... vettä leipää vaan, se on elinkautisvangin eväs!
namnam:)
Yritän kumartaa sinulle hoviniiauksen, mutta polvi tais sanoa poks...eli vain kumarrus, mutta sitä syvempi:)
Ihmettelen
olen sanaton
aina vai paranee
en keksi kohta
mitään sanottavaa
Yössä salasana murtui
liittyi helmien ketjuun himmeitten
Helmelle oli paikka ketjussani
Se meni suoraan sydämeeni...voi hitsi:)
Ei mitää hitsi:)
Sanoistasi olen iloinen, en niitä halveeraa, nyt vain ei oikein sanan säilä kulje, vastauksiin, vaikka kuinka yritän "sanatuubia" puristaa.
Sanon kiitos ja lähetän lämpöä :)
Luin kerran
kaksi
ja kolmannenkin vielä...
Luen kai sata
ja vieläkin ihmettelen;
MISTÄ NUO SANAT OVAT?
Toisesta maailmasta?
Taivaasta?
Mistä?????
Tiedän vain Sinun ne kirjoittaneen - UPEETA *huoks*
että, ihan taivaallisesti persillään, tässä rapaisen näytön edessä (jäi eilen pyyhkimättä)
Ja sinua minä voin kyllä uskoakin, olet sen verran reilujätkä, joten kiitos, sanoistasi, olen ihan
kuin löysää pastaa,,,tai jotain... spagettia, kuin sanot noin :)
Välillä tuntuu noinkin
synkkiä vertauksia elämä täys
kunnes... ja onneksi, valo voittaa sisällä
jossain vaiheessa, yleensä silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Missäs se meitsin rasia onkaan..mmm?.. ja ei ku etsimään! ;)
Mukvaa, oikeaa talvipvää, M_F ! :)
nyt laittaa nimet oikein päin, taisi mennä.
Jos sinulla on semmoinen rasia, kuin minulla oli, älä avaa sitä, pistä se ,PoTkIs, ulos hankeen.
Suosittelen.
Valo palaa ja jos ei pala, minulle luvattiin jo uusia pattereita.:))
Illan jatkoa Sinulle *Muru*!
Missä on murheesi varttunut,
surun suolaisessa valtameressä,
syvällä, piilossa, pimeydessä.
Sillä ottaessaan antoi,
myös elämässä kasvoi,
yllätys tuo öinen ihana.
Kutsuit, se sanoi, ja
palasen antoi, ketjuusi oman elämän.
Huoh, niisk, vitsit, paperii...
Kaunis...,Tarkkis
Arvaa mitä?
Nessupizzailtapalataksi on mennyt tukilakkoon,
(en tiedä kenen takia) muuten laittaisin sen
heti tulemaan sinun luoksesi,
koska se on ollut tapanani.:)
Tai en minä tiedä, vastausrunosi pisti minutkin kaivamaan nessuja........nyysk. Tarvinkin ne itse;(
Kynttilöitä iltaasi :))
Elämä on aika surullista kun joutuu elämään murheiden kanssa mutta silloin huomaa myös kaiken sen hyvän mitä elämässä on.Niitä kullan arvoisia ystäviä ym.Mutta kiitos taas tästä tunteikkaasta runostasi ja sulle myös oikein lämpöinen halaus!
Surujen edessä verhot voivat olla paksut, mutta näyttää riittävän, että joku vain ottaa verhon reunasta kiinni ja päästää valoa pimeyteen.
Sinä olet antanut minulle paljon voimaa lämmölläsi, tuntemanton ja kiitän sinua siitä.
Mukavaa päivää sinulle *rakkaudenlahja*.