sissi-ja sisällissodista kirjoja?

sisällissodasta ja orjuudestakin kertoo elävästi E.L. Doctorowin kirja "Marssi", Tammen Keltainen kirjasto.

yks kohtalaisen mielenkiintoinen on
Christian de Wet: BUURIEN JA ENGLANTILAISTEN SOTA. Wsoy 1942.
370 liitekuva karttaliite.

Hollantilainen alkuteos ilmestyi 1902 ja Vihtori Peltosen suomennos tekijän luvalla 1902–03.
Vuoden 1942 painos on tarkistettu suomennos, esipuhe suomalaista lukijaa varten Antero Manninen.

Erinomainen dokumentti eräistä 1800-luvun suurvaltapolitiikan vaiheista: vuodesta 1815 lähtien yritti brittiläinen imperialismi saada pysyvän jalansijan Afrikassa. 1800-luvun puolivälin paikkeilla englantilaiset julistivat hollantilaisten siirtokuntien laajasti asuttaman Transvaalin osaksi Brittein valtakuntaa, jonka seurauksena buurit nousivat menestykselliseen kapinaan. Kenraali de Wetin muistelmat buurien ja englantilaisten sodasta antavat käsityksen tapahtumien kulusta ja sodan laadusta. Buuritasavaltojen oli lopulta solmittava kohtalokas Vereenigingin (Pretorian) rauha, 31.5.1902, jolloin he luopuivat itsenäisyydestään. Buurisodan tapahtumia kuvaava teos alkaa vuodesta 1899 päättyen vuoteen 1902. Liitteenä presidenttien kirjeenvaihtoa, Chamberlainin sähkösanomia ja pöytäkirjoja neuvotteluista. Isokokoinen avattava karttaliite.

Mulla on jossain levykkeellä laajempikin selostus kirjasta ja sen aiheena olevista sotatoimista, mutta kyseinen levyke on jossain ties missä, koneeltani en nyt löytäny enempää infoa, netin kautta löytyy tietysti.

Asian historiaa pintapuolisesti tutkittuani mieleen on jäänyt ainakin sellainen seikka, että englantilaisten pystyttämiä transvaalin vankileirejä pidetään historian ensimmäisinä (jos Yhdysvaltain sisällissodan vankileirejä ei lasketa) keskitysleireinä. Alunperin idea oli - tai ainakin oli olevinaan - humaani: siirretään lapset ja naiset pois sodan jaloista. Käytännön toteutus kuitenkin oli kaikkea muuta kuin ihmisystävällinen ja leireille sullottiin valtavat määrät miehiä, naisia ja lapsia, joita sitten kuoli nälkään ja tauteihin.

Christian de Wet osallistui kapinahankkeeseen vielä myöhemmin, 1910-luvulla. Jäi vangiksi ja oltaisiin tuomittu kuolemaan, mutta yleisen mielipiteen ja painostuksen edessä kuolemantuomiota ei pantu täytäntöön kun de Wet lupasi luopua poliittisesta toiminnasta.