Juhannus... Juna töksähtelee raiteiden pieniin koloihin, josta kuulu ääni olen niin monet kerrat kuunnellut, että tiedän mitä on helvetti junahenkilökunnan näkökulmasta katsottuna. Rypistelen lippua kädessäni, katse harhailee ympäri vaunua. "Perkele.", mietin, "Eikä löydy yhtään humalaista". Nyt on juhannus. "Juhla, jossa on suorastaan kansalaisvelvollisuus hukkua mökin omaan kalalampeen sepalus auki ilman, että kukaan huomaa mitään ennen kuin viinat loppuu". Havahdun taas... Kävelen täynnä toivoa ja sisältä tulevaa uhoa. Asioita, joita pitää päästää ulos jossakin vaiheessa. Muuten kärsii. Kärsii niin, että naapurin iloinen tervehdys saa vastakaikua oikeankäden keskisormesta ja perheenjäsenet vihaisen "turpa kiinni" puuskahduksen ovella. Kravatti laitetaan Rambo-nauhaksi ja suunnataan viinakaapin ovelle. Sitä on oikea juhannus. Kesän juhla. Sitä, että kaikki vuoden kuona ja muu nimeltä mainitsematon aines pään sisältä ryypätään pois. Vituttaa. Lapsilla loma ja itse niska limassa paahdat töissä ja kotona vaimo valittaa. Suhde ei toimi ja kommunikointi kyvyt ovat tasolla nolla. Jossain lähempänä kuoleman hiljaisuutta kuin intuitiivista keskustelua.
Kaupunki on melkein tyhjä. Tietysti ovat olemassa taksit. Taksikuskit, jotka kuljettavat henkilöitä kysymättä "Mitäs te siellä teette". Henkilöt, jotka uhraavat aikaansa toisten asioille. Tietenkin hyvää maksua vastaan. Näillä maanteiden huorilla on myös omat tarinansa. Jokaisella on tarina. Synkimmät salaisuudet, joita ei voi kertoa. Salaisuuksia, jotka kylminä ja synkkinä purevat sielun puhki ja rehentelevät toisilleen saavutuksillaan. Salaisuuksia, joilla on tiensä päästä ihmisen sisimpään polttamaan sitä kuumalla silitysraudalla. Jättäen sinne mustia kolmion muotoisia jälkiä.
Jatkuu vielä... Laittakaa kommentteja tulemaan... Ehkä voi sitten joskus laittaa sen parannellun version.
Kaupunki on melkein tyhjä. Tietysti ovat olemassa taksit. Taksikuskit, jotka kuljettavat henkilöitä kysymättä "Mitäs te siellä teette". Henkilöt, jotka uhraavat aikaansa toisten asioille. Tietenkin hyvää maksua vastaan. Näillä maanteiden huorilla on myös omat tarinansa. Jokaisella on tarina. Synkimmät salaisuudet, joita ei voi kertoa. Salaisuuksia, jotka kylminä ja synkkinä purevat sielun puhki ja rehentelevät toisilleen saavutuksillaan. Salaisuuksia, joilla on tiensä päästä ihmisen sisimpään polttamaan sitä kuumalla silitysraudalla. Jättäen sinne mustia kolmion muotoisia jälkiä.
Jatkuu vielä... Laittakaa kommentteja tulemaan... Ehkä voi sitten joskus laittaa sen parannellun version.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiintoista, jatkoa olisi kyllä ihan kiva saada? Alku vaikutti synkän lupaavalta :D