on masennusta ja on riippuvuutta. On koko paketti. Lääkkeitä on pitkä lista aina heräämis lääkkeestä nukahtamiseen. Viinan en ole koskenut vähään aikaan. Töissä pitäisi jaksaa. Mitä jos joku saa tietää kuinka sairas olen? Häpeän itseäni ja alakuloisuuttani? Mulle ei ainakaan tämä masennus ja päihdekierre ole mikään trendi-juttu!!!
hävettääkö
masennus??
71974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
häpeäisitkö jos sinulta olisi käsi tai jalka kipsissä? Psyykkinen sairaus on ihan sama asia joten mitä enemmän ihmiset häpeävät sitä kauemmin kestää ne vanhat ennakkoluulot joissa oli vaan yksi suunta että sitä on muka hullu jos on psyykkisesti sairas. Niin että lopeta häpeämästä, uskalla olla se mikä olet niin tulet äkkiämmin terveeksi.Ja jos jollain on ennakko luuloja niin voit ajatella että on sääli ihmistä joka on tyhmä.
muille, että olen loppuunpalanut/masentunut. Useat ihmiset kertoivat, että heillä on... Tai on ollut sama juttu.
Sain sillä tavalla monelta vertaistukea, enkä kadu yhtään, että olen kertonut.
Eihän tässä ole mitään häpeämistä.
Kun pystyt kertomaan asiasta/hyväksyt asian, alkaa toipuminen.
Yhden askeleen eteenpäin olet jo ottanut, kun kirjoitit tänne.
Raittiina pysyminen on toinen askel, tai mitenpäin vaan...
hyväksyä itsensä jos olisi joku syy miksi olen käyttäytynyt näin, mutta kun ei ole. Ei ole kurjaa lapsuutta mitä syyttää. On hyvät muistot ja loistavat vanhemmat. On kavereita ja urheilumenestystä. On hyvä työ ja harrastukset. On perhettä, talo ja lapsia. En vaan ymmärrä miksi päästin itseni tähän jamaan?
kiitos kannustuksesta.
samoin täälläkin(paitsi, ettei urheiluun riittänyt aika), itsellä suurin syy oli ilmeisesti työpaikka. Eipä tarvi enää sinne mennä.
Ei siihen aina löydykkään järkevää syytä ja itse lopetin jo aikoja sitten "takaisinpäin kelaamisen".
Nyt mennään vaan eteenpäin...
Kirkkaat jätin jo pois 5-6 vuotta sitten, nyt tahtoo muutamasta oluestakin tulla hirvee morkkis/masennus, vaikka mitään ihmeellistä ei ole tehnytkään. En silti ole lopettanut kokonaan.
Zemppiä vaan....
Mietipä mistä masennus on peräisin; onko kenties työrintamalla tapahtunut suorituspaineiden lisääntymistä viimeisen 15-10v:n aikana, niin että työmäärää ja vaatimuksia on kyllä lisätty, mutta palkkaapa ei ole kuitenkaan nostettu samassa suhteessa.
Masennus tulee useimmiten lisääntyneestä ja pitkään kestäneestä stressistä, jota on käsittääkseni tullut lähes kaikilla työpaikoilla tuona aikana, kun ATK:n "kehittyessä", on vain työmääriä lisätty ja samalla se on tarkoittanut monenlaisen lisäosaamisen nopean omaksumisen PAKKOA, ettei putoa "kehityksen kelkasta" ja koulutukset yritetään tietenkin toteuttaa mahdollisimman vähin kustannuksin, jolloin ko. asioista ja niiden oppimisen paineesta aiheutuu melkoisesti lisääntynyt stressikuormitus.
Samanaikaisesti ihmisiä on, sattumoisin(?), erinäisten TV-ohjelmien myötävaikutuksella, yritetty kovasti aivopestä, niin ettei kukaan haluaisi olla se "heikoin lenkki", tai epäsuosituin, joka seuraavaksi joutuu pelistä pois...
Ovelasti onkin, hyvin markkinataloussysteemin etujen mukaisiksi rakennettu, varsinkin nuo "selviytymiskipailuohjelmien" kategoriaan kuuluvat ihmisten TV:n aivopesuohjelmat...
Mutta, kappas vaan, eihän niitten ohjelmien verotuloilla pystytä likimainkaan korvaamaan niiden "pois putoajille" aiheuttamien, epämääräisellä viiveellä, masennusta lisäävien, välillisten vaikutusten kustannuksia, jotka jäävätkin sitten näppärästi yhteiskunnan maksettavaksi.
No, sitä saa mitä tilaa...
Sieltä tulee vaikka 200 juristia todistamaan sinut täysin terveeksi (lääkäreillä nyt ei ole niin väliä)!!!!!
Havaitsin, että kaikki ei ole kohdallaan, kun en saanut tehtyä veroilmoitusta ajallaan vuosi vuoden jälkeen. En saanut maksettua laskuja ajallaan, vaikka tilillä oli rahaa. Ja kaikki "eräpäivät" olivat pyydyksiä, joihin lankesin -lupaukset talkootöistä ja muista auttamisaikomuksista. En osannut sanoa EI!, vaikka olisi pitänyt. Kaikkien muiden kaikki muut asiat ja tarpeet olivat tärkeitä.
JA KOSKA EN JAKSANUT AUTTAA MUITA, SYYLLISTIN ITSEÄNI, ENKÄ TAJUNNUT, ETTEI MAAILMA PYSÄHDY, VAIKKA h u o m i o i s i n m y ö s oman itseni itselleni.
Hain apua siinä tilanteessa, jolloin en kyennyt toimimaan normaalisti. Siis, koin sellaista aloitekyvyttömyyttä, joka ei voinut olla normaalia. Ja jos jonkun homman sain aloitettua, oli enemmän kuin varma, etten saanut sitä loppuunsuoritettua. Sanalla sanoen: henkilökohtainen hygienia, halu asua ominaan verhot kiinni ja vain olla; oli yhtäkuin se kapea maailma, joka minua ympäröi.
On vienyt tavattoman paljon aikaa ja valtavan paljon voimia , että olen tässä ja nyt.
Ei nytkään helppoa ole, mutta tunnen ja aistin toisen ihmisen kosketuksen, kun se kohdalle tulee.
Oma tilanteeni alkoi korjaantua sen jälkeen, kun kävelin "päiväsairaalan vastaanottoon", ja sanoin: Että tehkää, mitä haluatte, minä en jaksa enää. Olin siinä tilanteessa, ettei minua todellakaan hävettänyt, en todellakaan ajatellut yhtään - mitä muut ajattelevat.
Jos koet, että kaikki muu on tärkeämpää, kuin mitä itse mahdollisesti kokisit hyväksi tuntea - herää ja hae apua ja ole altis avulle, ilman häpeän tunnetta.
Asia ei ole helppo, mutta olen aina valmis keskustelemaan asiasta miten ja milloin vaan.
terv. 1999 - 2004