No nyt on meidän tytsy mennyt ihan sekaisin.
Se juoksee talon päästä päähän, hyppii paikallaan, pyörii, nakkelee tavaroita, kiipeilee, ryömii pöytien ali, yrittää ratsastaa kaikella, puree leluja ja rettuuttaa niitä niinkuin koiran pentu! On siis... kertakaikkiaan ihan holtiton. Välillä kopsahtelee, mutta se ei paljon hidasta. Rämisyttää kanin häkkiä, tanssii ja mossaa ja tietenkin älinä, ölinä ja kaakatus kuuluu asiaan. Kaapin ovet paukkuu ja tyttö hyppii seinille. Potalla pitää päätä paukuttaa seinää vasten (!!!), ihan kiusallaan. Katsoo miten äiti reagoi. Ja äitihän reagoi...juoksee perässä sen minkä ehtii. Onneksi kotona on suht hyvin saatu pöydät tyhjennettyä ja pistetty kaiken maailman hidasteita kaapin ja laatikoiden availun estämiseksi. Sitten kuuluu kauhea karjunta "Aaki, aaaaaki!". Mutta viikonloppu mummolassa oli tuskaa. Lelut eivät kiinnostaneet sitten pätkääkään, mutta kaikki muut kyllä (kaapit, koriste-esineet, työkalut yms.) Sylissä ei viihdy kuin pari sekuntia.
Ja siis, sokerisia nameja ei saa. Hedelmiä tosin tietenkin.
On-nek-si nukkuu tällä hetkellä suht hyvin sekä päiväunet että yöunet.
Ennen ajatteli sunnuntaina, että voivoi kun huomenna pitää mennä töihin. Nykyään ajattelee sunnuntai-iltana, että ihanaa, huomenna pääsee töihin lepäämään. Kauheata sanoa noin, mutta siltä se välillä tuntuu.
Onkohan tämä ohimenevää, vai vasta alkua...?
Oisko rauhoittelukonsteja, semmosia että illalla alettas vähän rauhoittua? Rauhallista musiikkia ja kirjoja ollaan kokeiltu, mutta musiikki kuin musiikki saa aikaan villin laukan ja kirjat kiinnostavat vain hetken. Olikohan se pomppuhevonen sittenkin väärä hankinta joululahjaksi...
Kaikkien tuttujen (ei kylläkään montaa) tyttäret ovat niin hiljaisia ja rauhallisia, mutta tämä meidän tyttö on ihan kuin jostain esim Baby Blues -sarjakuvasta. Vieraisilla jopa pahempi. Ulkona kyllä kävelee, mutta keskittyy lähinnä lumen syöntiin, sisällä sitten ihan mahoton meininki.
Oisko nyt jo tässä vaiheessa syytä ruveta jonkinlaisiin kasvatuksellisiin toimenpiteisiin, ettei homma ihan karkaa käsistä?
Se juoksee talon päästä päähän, hyppii paikallaan, pyörii, nakkelee tavaroita, kiipeilee, ryömii pöytien ali, yrittää ratsastaa kaikella, puree leluja ja rettuuttaa niitä niinkuin koiran pentu! On siis... kertakaikkiaan ihan holtiton. Välillä kopsahtelee, mutta se ei paljon hidasta. Rämisyttää kanin häkkiä, tanssii ja mossaa ja tietenkin älinä, ölinä ja kaakatus kuuluu asiaan. Kaapin ovet paukkuu ja tyttö hyppii seinille. Potalla pitää päätä paukuttaa seinää vasten (!!!), ihan kiusallaan. Katsoo miten äiti reagoi. Ja äitihän reagoi...juoksee perässä sen minkä ehtii. Onneksi kotona on suht hyvin saatu pöydät tyhjennettyä ja pistetty kaiken maailman hidasteita kaapin ja laatikoiden availun estämiseksi. Sitten kuuluu kauhea karjunta "Aaki, aaaaaki!". Mutta viikonloppu mummolassa oli tuskaa. Lelut eivät kiinnostaneet sitten pätkääkään, mutta kaikki muut kyllä (kaapit, koriste-esineet, työkalut yms.) Sylissä ei viihdy kuin pari sekuntia.
Ja siis, sokerisia nameja ei saa. Hedelmiä tosin tietenkin.
On-nek-si nukkuu tällä hetkellä suht hyvin sekä päiväunet että yöunet.
Ennen ajatteli sunnuntaina, että voivoi kun huomenna pitää mennä töihin. Nykyään ajattelee sunnuntai-iltana, että ihanaa, huomenna pääsee töihin lepäämään. Kauheata sanoa noin, mutta siltä se välillä tuntuu.
Onkohan tämä ohimenevää, vai vasta alkua...?
Oisko rauhoittelukonsteja, semmosia että illalla alettas vähän rauhoittua? Rauhallista musiikkia ja kirjoja ollaan kokeiltu, mutta musiikki kuin musiikki saa aikaan villin laukan ja kirjat kiinnostavat vain hetken. Olikohan se pomppuhevonen sittenkin väärä hankinta joululahjaksi...
Kaikkien tuttujen (ei kylläkään montaa) tyttäret ovat niin hiljaisia ja rauhallisia, mutta tämä meidän tyttö on ihan kuin jostain esim Baby Blues -sarjakuvasta. Vieraisilla jopa pahempi. Ulkona kyllä kävelee, mutta keskittyy lähinnä lumen syöntiin, sisällä sitten ihan mahoton meininki.
Oisko nyt jo tässä vaiheessa syytä ruveta jonkinlaisiin kasvatuksellisiin toimenpiteisiin, ettei homma ihan karkaa käsistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan meidän pikkuneiditä tosin sillä erolla, että mummilla on kiltimpi kuin kotona.
samallaista....olen vielä kotona lasten kanssa.. välillä tarttis jo hengähdys taukoo tuon pojan kans...(1,4kk) joka paikkaan kiivetään ja kaikki revitään alas ja levitetään.. ei hetkeekään paikalla...saa kokoajan olla kattomassa että mitä tuhoja tekee...yks päivä sai vessan oven auki ja hyppäsi pönttöön polskimaan.. ettätälleen meillä...
ikä oli siis 1v 4kk
tutulta... hetkeekään ei oo tyttö paikallaan. ja kaikkeen pitää päästä mukaan..
joka tavaraa pitää hakata pöydän kulmaan tai lattiaan.. taidan ostaa joululahjaks rummut.
sanoja matkitaan hurjasti. tosiaan saa varoo mitä suustnasa laskee. pukemaan ku pitäs alkaa ni sit juostaa karkuun minkä ehitään..
mut tää on tätä hyvin uteliaan pienen lapsen kanssa. :0)
ikää meillä 1v ja 4kk
meidän neiti, myös 1v 4kk ja juuri samanlainen elohopea että vain nukkuessaan pysyy paikallaan. se on sitä lapsen energisyyttä, jokaisella meidän alpsella ollut samaa, et ymmärtää hyvin jos nukkuu hyvin siis todella hyvin, kun kaikki energiat purettu.
se riehuminen oikeestaan lakkaa meillä kun otan tutin ja pullon että nyt nukkumaan, tyttö on heti syliin tulossa, mennään lastenhuoneeseen, keinutaan hetki ja laitan hänet itsekseen nukahtamaan, nukahtaa alle vartissa.
luotan ainakin omalla kohdalla että se menee ohi ja sitten alkaa klassinen uhmaikä, yksivuotiaan kuuluu olla tutkimusmatkailija ennen kuin alkaa se omien rajojen kokeilu uhmaiässä.