...et osaa edes tietokonetta käyttää." Näin mukavasti poikani ilahdutti minua eilen. No asiaan! Olen uusperheen äiti, perheeseeni kuuluu miehen lisäksi siis poikani(pian 12 v.)edellisestä liitosta sekä 2 alle 2-vuotiasta lasta nykyisen mieheni kanssa. Ongelma on siis tämä poikani. Jollain tasolla ongelmat varmaan alkoivat jo erottuani hänen isästään mutta hänen ollessa pienempi tilanne oli kuitenkin hallinassa. Samoin vielä alettuani seurustella nykyisen mieheni kanssa. Pikkuhiljaa tilanne on kuitenkin mennyt pahempaan suuntaan ja on nykyisin kammottava. Poika ei kunnioita minua vanhempana tippaakaan vaan ns. kävelee surutta ylitseni missä tahansa asiassa. Pienikin kielto saa hänet raivon valtaan ja tuloksena kaamea haukkumisryöppy, ovien paiskominen jne. Eilen sain kuulla olevani lesbon lisäksi norsun ja virtahevon risteytys jne. Kusipää idiootti ja paska-aivo on ihan normaalia kamaa riitatilanteissa hänen suustaan. Tilanne on pahentunut pikkusisarusten synnyttyä ja ei ilmeisesti parantunut kun menimme naimisiis´n tänä syksynä. Olemme n.vuoden käyneet perheneuvolassa jonka toimintaan olen todella pettynyt. Sen tärkein anti pojalle on toistaiseksi ollut muutama ylimääräinen vapaapäivä...Koulu pojalla menee hyvin, hän on kuitenkin monia ikäisiään fiksumpi. Lievää kiusaamista esiintyy, mutta olemme keskustelleet niistä ja olleet yhteydessä opettajaan. Se kyllä vaikuttaa ilmeisesti myös hänen käytökseensä kotona. Surettaa tietytsti myös se että pikkuiset joutuvat kasvamaan kuunnellen äidin ja veljen lähes päivittäisiä riitoja. Eli tukea, neuvoja, vinkkejä pyydän teiltä, rakkaat kanssaihmiset. En halua kuin tavallista pehe-elämää, liekö liikaa vaadittu...
" Senkin lesbo..."
Äiti niin väsynyt...
81643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihan ensimmäisenä minulle heräsi mieleen kysymys, että kuinka sinä reagoit poikasi nimittelyhin ja raivoamisiin? Oletko hiljaa ja annatko hänen rauhassa mesota? Minusta vaikuttaa siltä, että tuollainen käytös kertoo auktoriteetin puutteesta, eli poika on hiljalleen päässyt tosiaankin niskan päälle ja kohtelee sinua sen vuoksi niinkuin kohtelee. Ja usko pois, käytös pahenee iän myötä ellette viimeistään nyt puutu siihen radikaalisti.
Kuinka miehesi suhtautuu poikasi käytökseen? Puuttuuko hän siihen millään tvalla? Minusta poikasi tarvitsee selkeämpiä rajoja ja teiltä kovempaa otetta vanhemmuuden suhteen.Voi olla, että hän pienempien sisarustensa vuoksi kokee jäävänsä jotenkin paitsioon ja on mustasukkainenkin, mutta silti se ei anna hänelle lupaa käyttäytyä vanhempiaan kohtaan tuolla tavalla. Tosin, jos pojallasi on ollut ongelmia jo ennen sisaruksiaankin, niin se ei ole pohjimmainen syy.
Itse en henkilökohtaisesti koskaan hyväksyisi tuollaista kielenkäyttöä lapsiltani, ja he kyllä tietävät sen. Vanhempia täytyy kunnioittaa vaikka kuinka ottaisi pattiin ja tunteet myllertäisivät.
Lapsellasi on joko paha olla tai sitten hänellä on tarve jyrätä teidän ylitsenne, hän kokee olevansa yläpuolellanne.
pahentaa riitaa vielä entisestään. En todella ole hiljaa ja ole tehnyt täysin selväksi etten hyväksy moista.Luultavasti sopassa on vähän kaikkea, mukaanlukien mustasukkaisuus. Mieheni yrittää pysytellä enemmän taka-alalla mutta kun tilanne menee oikein pahaksi silloin puuttuu hyvin tiukasti. Ymmärrän kyllä ettätilanne pahenee vielä kun murrosikä pääsee kunnolla vauhtiin. Vaikka hän mulle huutelee ja raivoaa tuntuu kuitenkin olevan aika riippuvainen äidin avusta.
jos se on riippuvainen äidin avusta, nii lakkaa avun tarjoaminen aina kun se haukkuu ja sitte vittuile sille kokoajan.
kyllä se siitä oppii että takasin tulee kun ei käyttäydy.
Nyt kun on joulu tulossa, nii anna muille lahjoja ja älä sille voit kyllä antaa sille mielisairaalle koiranpaskaa joulu lahjaks pakettiin käärittynä.
Tuntuu, että pojalla on monien ogelmien kerrostuma. Mustasukkaisuutta uudesta miehestä, sisaruksista ja murrosiän muutokset.
Millainen suhde pojalla on omaan isäänsä? Onko tämä mukana kuvioissa?
Minusta teidän pitäisi pitää perhepalaveri ja keskustella miehesi, sinä ja poika asioista.
Osaisiko poika selvittää mikä mättää ja te kertoisitte mitä tämä huutaminen ja nimittely vaikuttaa teihin ja perheen hyvinvointiin. Miten hän muuten suhtautuu sisaruksiinsa?
Laaditte säännöt missä on kotiintulot, kotityöt ja rangaistukset luistamisista sekä miten toisia puhutellaan. Vanhempien ei pidä hyväksyä huonoa käytöstä edes murrosikäiseltä.
Ja muuten kysy pojalta mikä on lesbo ja millä perusteella hän siksi sinua nimittää.
Olet ilmeisesti aika tukevahko...? Tuli vain mieleen tuo "norsun ja virtahevon risteytys"...
kai sitten oikeuden huudella tollasta jos ei ole missimitoissa? No ei sitten mitään, antaa pojan huudella. Oma vikani kun en tajua laihduttaa...Kiitos paljon!
näistä idiootti kommentoijista ottaa itteensä. Jotkut eivät kasva aikuisiksi.
Meillä melko samanlainen tilanne tällä hetkellä. Sekä omat että miesystävän lapsi ovat esimurrkuiässä ja nimittely riehuminen on jokapäiväistä. Onneksi pääsen kotiin välillä huokaisemaan vähemmällä lapsiluvulla. Sitten jaksaa taas tätä "apinalaumaa" eli kaikkia lapsia yhdessä :) Luulen myös että auktoriteetista tässä pohjimmiltaan on kyse, itse sorrun fiiliksen ja voimien mukaan useinkin epäjohdonmukaisuuteen. Toisaalta tilanne ei ole vielä läheskään vakiintunut, miehen lapset kokeneet juuri eron ja huoltajuus auki, minun lapseni olleet minun matkassani aina ja elämä ollut jokseenkin värikästä... Olen huomannut että mitä tiukemmat säännöt ja rajat niin kyllähän se kurikin sieltä löytyy. Työn takana se on!
Joskus jaksan ajatella nimittelyn ja mesoamisen olevan toisaalta luottamuksenosoitus: ei lapsi uskaltaisi tehdä niin jos ei olisi varma että hän on hyväksytty siltikin! Itselläni ei kotona ollut "tilaa" olla, vanhemmat olivat juoppoja ja oli pakko sietää se mitä sattui saamaan, että ylipäätään jotain sai , oli se sitten ruokaa tai halaus joskus. Jaksamista sinne, ehkä saamme kasvatettua näistä vielä joskus aikuisia :)