Olen sinkkukautenani huomannut, että ihastun tosi helposti. Välillä tuntuu, että olen riippuvainen tunteesta että miehet tavallaan hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ja kun siitä tulee hyvä olo niin pelkään että se nousee tavallaan liikaa hattuun. Olen sinut itseni kanssa ja minun on helppo olla vastakkaisen sukupuolen seurassa. On mukavaa olla rento oma itsensä, mutta välillä pelkään että annan väärän kuvan (luulevat että flirttailen, kun yritän olla vain mahdollisimman mukava)... Tavallaan kun on muille mukava niin saa siitä paljon hyvää itsellekin...luonnolllista.
Pari kertaa olen aistinut että joku mies on alkanut kiinnostumaan minusta enemmänkin ja se on alkanut ahdistamaan..vaikka kyseinen mies olisikin ollut ihan mukava..Ehkä sen vuoksi etten haluaisi näyttää ja tuntua miltää vampilta vaan ihan normaalilta mukavalta ihmiseltä.
Pari kertaa olen aistinut että joku mies on alkanut kiinnostumaan minusta enemmänkin ja se on alkanut ahdistamaan..vaikka kyseinen mies olisikin ollut ihan mukava..Ehkä sen vuoksi etten haluaisi näyttää ja tuntua miltää vampilta vaan ihan normaalilta mukavalta ihmiseltä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
varmaan joku suomentaa tämän?
...olisi paras suomentaja. Mutta tunnistan kyllä tuon kokemuksen. Jos on ystävällinen ja puhelias niin se voidaan tulkita iskuyritykseksi. Eihän siinä mitään, jos on haku päällä, mutta ilmeisesti aloittajalla ei ole kun ahdistuu tämmöisen luulemisesta.
Minulla ainakin se menee niin,että jos en ole "sillä tavalla" kiinnostunut jostakin miehestä, niin voin kietoa hänet pikkusormeni ympärille. Jos taas joku kiinnostaa minua oikeasti, en saa sanaa suustani ja ko. mies saa sen kuvan, että hän on mielestäni harvinaisen vastenmielinen tyyppi.
Ymmärsitkö tämän, vai pitääkö tämäkin suomentaa? Naisen logiikalle on kyllä omakin palsta, mutta ehkä tämä on 50 naisen logiikkaa...
sain sen verran teidän asioistanne kiinni että sain aikaan kysymyksen:
Jos sinua ei kiinnosta "sillai" niin miksi nautit siitä sormen ympärille kietomisesta?
Nimim: "Siitäkin kärsinyt"
...kai on semmoinen. Kai se on jonkin tason narsismia, kiva keräillä oravannahkoja metsästystaidon merkiksi.
sitä tasa-arvoa jota inhoan.
Se johtaa vielä ihmiskunnan perikatoon.
!!
:) :)
Miehethän tuota oravannahkojen keräilyä ovat kautta aikojen harrastaneet. Tähän ikään on jo oppinut samoille tavoille;)
Ei vaiskaan, en minä vasiten kiusaa miehiä, mutta joskus käy vahingossa niin. Ja nostaahan se tietty itsetuntoa kun joku jää itkemään:D
On kietoa naisensa, oravannahkoihin. Joko oikeisiin tai henkisiin. Ja saada nainen tuntemaan olonsa turvalliseksi. "Minulla on MIES"!
Naisen tehtävä on , luullakseni, odottaa äidin luona tuota sankaria.
:)
Sä ET voi olla mies, vaikka ketjun alussa niin luulinkin. (Hienosti sanottu)
nuorena itse tehty jousipyssy, ja faijan kanssa puoliksi ostettu ilmakivääri.
Satakunta paukkua se vaati että sain oravan alas, siinä sammaleella, kun se riekaleiksi ammuttuna makasi, verissään, itkin viimeisen kerran elämässäni. 13 vuotiaana.
Sen jälkeen olen aina ollut älykäs, fiksu ja filmaattinen.
Siinä ymmärsin myös mitä elämä, inhimillisyys, empatia, tarkoittaa.
Ei niin yhtään mitään.
...ymmärtää tunteesi, ja nähdä pienen pojan sydän murtuneena. Myöhemmin tunteiden pakkaamisella tyhjiöön on tietenkin puolensa, ja sillä voi itseään säästää monelta.
Olen huomannut, että omaat rautaisen huumorintajun ja taidatpa olla kohtalaisen älykäskin. Kumpikaan näistä avuista ei kuitenkaan ole parhaimmillaan ilman empatiaa ja lämpöä ;)
mutta lämpöä minulla on kaikille keskustelijoille, ja sitä on todella paljon.
Et usko kuinka minua lämmittää lukiessani näitä posteja.
Lämpöni on täällä sama kuin ymmärrys, ei myötäeläminen, se on minulle mahdotonta useimmissa tapauksissa, joissakin jutuissa olen vähän hämmentynyt, olisiko se sitä empatiaa?
Kyllähän sen hämmennyksen voisi empatiaksikin tulkita, jos kovasti yrittää ;)
Oletko saanut kotikasvatuksessa ohjeita ja tiukat normit siitä, mikä on naiselle sopivaa ja sopimatonta käyttäytymistä?
Muistan hyvin, miten monet vanhemmat pitivät hirrrrrmuisen sopimattomana sitä, jos (nuori) nainen pienelläkään eleellä ilmaisi kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen. Oltiin sitä mieltä, että flirttailemalla kunniallinen nainen menettäisi maineensa välittömästi ja saisi syyttää itseään kaikista epämiellyttävistä seuraamuksista, joita siitä voisi seurata. Kunniallisia naisia piti lähestyä kunniallisesti ja kosiskella pitkään ennen kuin nainen sai vaivihkaisesti ilmaista jonkinlaista kiinnostusta.
Nuorena aikuisena hylkäsin ko. opit, eikä olisi tullut mieleen siirtää niitä seuraavalle sukupolvelle. Lapset ovat tottuneet meillä leikkimään toistensa kanssa pieninä ja jatkaneet kavereina, kunnes saivat omaan tahtiinsa edetä seurustelukuvioihin, joista keskusteltiin ihan eri sävyssä.
Omalla kohdalla ikäni miesten maailmassa tasa-arvoisena liikkuessani, huomaan joskus, että automaattiset torjuntamekanismit toimivat harmittavan tehokkaasti ja luontevasti. Joskus olen jälkikäteen manannut, että olisi pitänyt ajoissa huomata vaihtaa vapaa-aikana vapaalle.
Flirttailuherkkyys on suurempi silloin kun elän sitoutuneessa parisuhteessa ja liikun kumppanin kanssa. Erityisesti Suomessa flirttailu saatetaan helposti tulkita väärin ja yksin liikkuessani olen usein hieman varovainen. Oravannahkoja en ole koskaan keräillyt, enkä kai koskaan ole antanut ymmärtää, ellen... Kaikenlaisista asioista pitäisi mielestäni aina voida keskustella ihmisten kesken.
Jos oikeasti olet kiinnostunut miehestä, onko sillä niin väliä, kumpi tekee aloitteen? Ainakin minusta on käsittämätöntä, että naiset (tai miehet) jäävät sitten vuosikausiksi pähkäilemään, että juuri silloin olisi pitänyt tehdä jotain ja uneksivat lopun ikäänsä siitä, mitä olisi voinut tapahtua jos...
Eihän tässä iässä ja tässä maailmassa nainen enää mainettaan menetä, jos vaikka itsekin heittäytyisi joskus aktiiviseksi. Mies on luultavasti ihan yhtä imarreltu kuin sinä vastaavassa tilanteessa olisit. Jos hän käyttäytyisi huonosti, sekin olisi hänen häpeänsä eikä sinun. Joku kateellinen sisko voi ehkä joskus arvostella käyttäytymistäsi, mutta olisiko silläkään niin väliä, kun itse tiedät mitä teet.
Loppuun jonkun viisaan lausuma ajatus: "Älä turhaan vältä kiusauksia, kun tulet vanhaksi ne alkavat vältellä sinua." Iloitaan kaikista hyvistä asioista ja toimitaan rehellisesti niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Eletään ja annetaan toistenkin elää. ;))