En tiä mikä mussa on vikana, mä en kestää...
Ekan luokan menin kaksi kertaa, eka erityisluokassa ja sit normaaliluokassa. Hyvin meni varsinkin erityisluokalla, no normaaliluokka oli liian kertausta etten oikein jaksanut keskittyä tunnilla. Halusin olla näiden vanhojen luokkalaisteni kanssa kaiken aikaa ja välillä viihdyin yksinkin, paras kaverini tuli kanssani samalle luokalle. Tokalla kaverini siirtyi takas erityisluokalle ja olin aikas yksinäinen, yleensä kylläkin leikin vanhojen luokkalisteni kanssa. Kolmannella vanhat luokkalaiseni siirtyi isompaan kouluun ja jäin aivan yksin. Sillon eräs poika (mä oon tyttö) alkoi kiusata. Se oli semmosta tönimistä, tavaroiden piilottamista ja haukkumista. 3-luokan lopussa kaikki luokakni pojat kiusas mua ainakin jotenkin, no oli mul pari vahvaa puolustajapoikaa. Halusin olla poikatyttö ja pukeuduin yleensä tämän takia pojaksi.
Neljännen luokan puolivälissä eräs luokkani poika alkoi kiusata kunnolla. Se ei päästäny kulkemaan, irvaili ja haukku joka välkkä, ja pari kertaa tunnillakin. Kerran enkun tunnin alussa tämä alkoi tuli mun viereen sepittää "tossa on maailman rumin ihminen ja se on tosi tyhmä..." Onneks ope tuli luokkaan ja selitettiin parin tytön kanssa tämä tapahtuma. Sit kerran eräs poika löi mua mahaan ja sanoin siitä opele, mutta tämä poika alkoi selittää ettei se muka hän ollut ja ope, kappas kappas uskoi poikaa. Luokkaretkel mun piti pimpottaa monta kertaa ovikelloo et pääsen sisään...
Viidennellä siirryttiin luokkani kanssa isompaan kouluun. Aloin pukeutumaan kun tytön pitääkin. Varmaan "vähän liian punaseen". Onneks tämä pahin kiusaajapoika siirtyi toiseen luokkaan ja meillä oli muutenkin TOSI tiukka ope joka kyllä piti huolen ettei mua kiusata. Seurasin (siis vaan seurasin) luokkani tyttöjä siinä pelossa että pojat kiusaa mua. Joulukuussa ne sit kyllästy siihen et mä seuraan niitä, mutta seurasinpa kummiski.
Kuudennella jaksoin seurata tyttöjä kuukauden, mutta eipä se enää kiinnostanu kun eihän ne mua siihen kumminkaa halunnu. Ne pakotti mut kertomaan minun meseossan vaikken halunnutkaan antaa ja levitti sitä sit eteenpäin. Kirjotin 5-luokan lopussa esittelyyn semmottee tyhmän jutun ja siitä sain kuulla koko vuoden. Sit mä keksin kavereita kun luokkalaiseni tuli puhumaan siitä aiheesta (mul oli mukamas 6 kaveria ja poikaystävä :D). Ainakun luokkalaiseni huomas et haluun olla rauhassa ne tuli puhuun tyhmiä. Sainkin loppulukuvuonna (maaliskuussa) 2 hyvää ystävää kolmasluokkalaisista. Aina kun me oltiin yhdessä nii joku tuli siihen kiusaa puhumalla noille kolmosille paskaa musta ja ärsyttää niitä. Sit kesälomalla mesessä kysyi viattomasti miks kaveerasin niiden pikkutyttöjen kanssa.
Yläasteelle mentäessä olin tosi ilonen kun sain uuden luokan, paitsi et tuli 2 vanhalta luokalta. Njoo olin (olen vieläkin) masentunut joten ei sen kaverin hankkiminen niinvain sujunukkaa. Jokseenkin jaksoin olla tunneilla aktiivisempi kun ala-asteel. Minul on nykyään tosi ihana luokka, mutta empä oo kunnolla pystyny niihin tutustumaan. Menen siellä yleensä vaan yhteen paikkaan (se on sillee vähän piilossa, siel voi istuu ja voi kattoo mitä muut tekee) Välillä vanhat luokkalaiseni tulee puhuun jotain TOSI tyhmää ja kyllä mä niille ihan kiltisti oon vastannut. Yhes vaihees sain luokanvalvojani lähetettyy 3 vanhaa luokkalaistani kuraattorin puhutteluun, meinas muuten uuski luokka alkaa kiusata muttei ne sit uskaltanukkaan. Hyvin tää koulu osaa nää kiusaamisjutut selvittää, mut emmä jokaista kertaa voi mennä opel valittaa kun ne pitää mua ihan mamarina. Välkil yleensä oon siin sit ihan hiljaa ja kun joku tuttu menee ohi sanon "moi", jotku vastaa jotku ei. Joillekkin oon puhunut vähän enempi, muttei ne haluu sen enempää puhua vaan yleensä ne on sillee "aijaa, no kiva, moikka". Luokkalaisilleni oon nykyään puhunut tunneilla ihan hyvin, välkil niil on sit kiire tapaamaan kavereitaan. Välil kun luokkani kokoontuu porukkaan meen siihen viereen katsomaan. Minul on vaan niin kun jännittää ettei ääntä oikein tuu (tai sillee kimakasti hiljaa). Välil ylempiluokkalaiset tulee vähän puhuun ja se on kivaa.:) Ois kiva jos olis edes yksi kunnon kaveri.
Kiitti kaikki jokka jaksoitte lukea edes pätkän tästä tekstistä, kiitti edes joku kuuntelee.:D
Ekan luokan menin kaksi kertaa, eka erityisluokassa ja sit normaaliluokassa. Hyvin meni varsinkin erityisluokalla, no normaaliluokka oli liian kertausta etten oikein jaksanut keskittyä tunnilla. Halusin olla näiden vanhojen luokkalaisteni kanssa kaiken aikaa ja välillä viihdyin yksinkin, paras kaverini tuli kanssani samalle luokalle. Tokalla kaverini siirtyi takas erityisluokalle ja olin aikas yksinäinen, yleensä kylläkin leikin vanhojen luokkalisteni kanssa. Kolmannella vanhat luokkalaiseni siirtyi isompaan kouluun ja jäin aivan yksin. Sillon eräs poika (mä oon tyttö) alkoi kiusata. Se oli semmosta tönimistä, tavaroiden piilottamista ja haukkumista. 3-luokan lopussa kaikki luokakni pojat kiusas mua ainakin jotenkin, no oli mul pari vahvaa puolustajapoikaa. Halusin olla poikatyttö ja pukeuduin yleensä tämän takia pojaksi.
Neljännen luokan puolivälissä eräs luokkani poika alkoi kiusata kunnolla. Se ei päästäny kulkemaan, irvaili ja haukku joka välkkä, ja pari kertaa tunnillakin. Kerran enkun tunnin alussa tämä alkoi tuli mun viereen sepittää "tossa on maailman rumin ihminen ja se on tosi tyhmä..." Onneks ope tuli luokkaan ja selitettiin parin tytön kanssa tämä tapahtuma. Sit kerran eräs poika löi mua mahaan ja sanoin siitä opele, mutta tämä poika alkoi selittää ettei se muka hän ollut ja ope, kappas kappas uskoi poikaa. Luokkaretkel mun piti pimpottaa monta kertaa ovikelloo et pääsen sisään...
Viidennellä siirryttiin luokkani kanssa isompaan kouluun. Aloin pukeutumaan kun tytön pitääkin. Varmaan "vähän liian punaseen". Onneks tämä pahin kiusaajapoika siirtyi toiseen luokkaan ja meillä oli muutenkin TOSI tiukka ope joka kyllä piti huolen ettei mua kiusata. Seurasin (siis vaan seurasin) luokkani tyttöjä siinä pelossa että pojat kiusaa mua. Joulukuussa ne sit kyllästy siihen et mä seuraan niitä, mutta seurasinpa kummiski.
Kuudennella jaksoin seurata tyttöjä kuukauden, mutta eipä se enää kiinnostanu kun eihän ne mua siihen kumminkaa halunnu. Ne pakotti mut kertomaan minun meseossan vaikken halunnutkaan antaa ja levitti sitä sit eteenpäin. Kirjotin 5-luokan lopussa esittelyyn semmottee tyhmän jutun ja siitä sain kuulla koko vuoden. Sit mä keksin kavereita kun luokkalaiseni tuli puhumaan siitä aiheesta (mul oli mukamas 6 kaveria ja poikaystävä :D). Ainakun luokkalaiseni huomas et haluun olla rauhassa ne tuli puhuun tyhmiä. Sainkin loppulukuvuonna (maaliskuussa) 2 hyvää ystävää kolmasluokkalaisista. Aina kun me oltiin yhdessä nii joku tuli siihen kiusaa puhumalla noille kolmosille paskaa musta ja ärsyttää niitä. Sit kesälomalla mesessä kysyi viattomasti miks kaveerasin niiden pikkutyttöjen kanssa.
Yläasteelle mentäessä olin tosi ilonen kun sain uuden luokan, paitsi et tuli 2 vanhalta luokalta. Njoo olin (olen vieläkin) masentunut joten ei sen kaverin hankkiminen niinvain sujunukkaa. Jokseenkin jaksoin olla tunneilla aktiivisempi kun ala-asteel. Minul on nykyään tosi ihana luokka, mutta empä oo kunnolla pystyny niihin tutustumaan. Menen siellä yleensä vaan yhteen paikkaan (se on sillee vähän piilossa, siel voi istuu ja voi kattoo mitä muut tekee) Välillä vanhat luokkalaiseni tulee puhuun jotain TOSI tyhmää ja kyllä mä niille ihan kiltisti oon vastannut. Yhes vaihees sain luokanvalvojani lähetettyy 3 vanhaa luokkalaistani kuraattorin puhutteluun, meinas muuten uuski luokka alkaa kiusata muttei ne sit uskaltanukkaan. Hyvin tää koulu osaa nää kiusaamisjutut selvittää, mut emmä jokaista kertaa voi mennä opel valittaa kun ne pitää mua ihan mamarina. Välkil yleensä oon siin sit ihan hiljaa ja kun joku tuttu menee ohi sanon "moi", jotku vastaa jotku ei. Joillekkin oon puhunut vähän enempi, muttei ne haluu sen enempää puhua vaan yleensä ne on sillee "aijaa, no kiva, moikka". Luokkalaisilleni oon nykyään puhunut tunneilla ihan hyvin, välkil niil on sit kiire tapaamaan kavereitaan. Välil kun luokkani kokoontuu porukkaan meen siihen viereen katsomaan. Minul on vaan niin kun jännittää ettei ääntä oikein tuu (tai sillee kimakasti hiljaa). Välil ylempiluokkalaiset tulee vähän puhuun ja se on kivaa.:) Ois kiva jos olis edes yksi kunnon kaveri.
Kiitti kaikki jokka jaksoitte lukea edes pätkän tästä tekstistä, kiitti edes joku kuuntelee.:D
Vastaukset 4
Vanhimmat
...Ainakin melkein. Mua ei ole alasteella kiusattu,mutta yläasteella kyllä. Haukuttiin ja uhattiin polttaa hiukset sytkärillä tai sellasella kaasupullolla. Jos kerroin niin haukuttiin vasikaksi. Tämän takia olen nykyään kotiopiskelija.Ymmärrän hyvin sua kiusaaminen on kamalaa! Voit lisätä mut meseen jos haluat.Olen koht 16w tyttö Vantaalta. [email protected]
Joo koulumaailma on ihan epäreiluuu. Pitäis olla jotenki yltiösosiaalinen niin ei tulis varmana kiusatuksi. Jokku vaan ei tajuu ettei toisille saa tehä pahaa vaikka kuinka tekis mieli. Lisäsin sut mesee.:)
Njoo, vaikkei tarinani kauheelta kuulostakkaan, mutten enään tota aikaa lapsuudestani pysty ollenkaan muuttamaan eikä se kauheen kivaa oo kun lapsuuden viimeiset vuoret vierivät ääliöiden takia helvettiin, tai siis "lapsihan" olen vieläkin 14-vuotias, mutta 10-vuotiaalla on normaalisti paljon helpompaa kun on jo tarpeeksi vanha päättämään mitä tekee ja saa silti olla ihan lapsi. Minul on tällä hetkellä jos sukulaisia tai nettikavereita ei laskea tasantarkkaa nolla kaveria joten "saan leppoisasti viettää aikaani netissä roikkuen". Onneksi kumminkin on ihanat sukulaiset, ja luokkakin on nykyään kiva joten eiköhän se siitä. Onneks nykyne luokka ymmärtää jos on ujo nii ei välttämättä ole mikään yltiösosiaalinen. Pitäis päästä jotenkin parempaan sopuun vanhojenluokkalaisteni kanssa. Tulevaisuuteni näyttää valoisammalta eikä ainakaan tarvitse kestää kiusaajia. Vaikka joku tunnistaisikin minut, ei se minua haittaa jos pidät sen omana tietonasi, en halua loukata kiusaajiani joten parempi ois nimet piilossa pysyä.
Hyvää jatkoa kaikille joita kiusataan tai on kiusattu.
...kokenu tuon saman,joten et ole ainut. :( Mua alettiin kiusaamaan heti ensimmäisellä luokalla,koska olin erillainen,kuin muut. Kiusaaminen oli enimmäkseen henkistä,mut 8.luokalla sain kokea myös fyysistä kiusaamista.Kiusaamista kesti koko peruskoulun,ja jatkuu edelleen,eikä opettajat tee asialle mitään.En tiedä mitä enää tekisin,kun saan itse kuulla itestäni paskapuheita ympäri kylii..