koitan selittää mahdollisimman selvästi ongelmani. tai no, en tässä vaiheessa kyllä edes tiedä ongelman nimeä.
olen positiivinen parikymppinen nuori nainen ja tällä hetkellä elämässä pyyhkii ihan hyvin.on mukava työpaikka ja maailman parhaimmat työkaverit. olin perjantaina juhlimassa ja niiden juhlien jälkeisenä päivänä oli todella ontto olo. ajattelin sen johtuvan osittain senhetkisestä krapulastani. noh... eilen tila täsmälleen samanlainen ja ei jaksanut tehdä mitään. tänään töissä pidin hauskaa ja ulkoa olin se normaali tyttö kuin yleensä. tullessani kotiin masennus jatkui. koitin nukkua pari tuntia jos se olisi ollut vain unenpuutetta mutta oloni paheni. äsken itkin ilman syytä, tätä ei useinkaan kohdallani tapahdu.
äiti sairastaa masennusta ja syö useita lääkkeitä tähän "vaivaansa". epäilen että tämä kuitenkaan liittyy minuun.
ihoni on todella huono ja syön aknelääkkeitä vaivaani. tämän takia itsetuntoni on aika huono mutta koitan sinnitellä siitäkin.
joskus tuntuu että itse joudun olemaan äiti äidilleni, kun hän on vetänyt överit tai pohtii itsetuhoisia ajatuksia. näin tapahtui viimeksi eilen.
kertokaa mikä auttaisi olotilaani. kuormitanko itseäni liikaa muiden murheilla ja unohdan itse elää vai johtuuko tyhjä oloni ulkona vallitsevasta pimeydestä. (yleensä olen ollut iloinen pimeän tultua).
en tiedä mikä minua vaivaa mutta itkettää koko ajan ja tuntuu että kaikki on päin persettä.
mikä neuvoksi? lääkäreiden lääkkeitä en ala popsimaan,vaan pienetkin niksit auttaisivat varmasti. ystävälle soittaminen ja hänen kanssaan keskusteleminen auttoi ja piristyin hetkellisesti. mitä muuta?
olen positiivinen parikymppinen nuori nainen ja tällä hetkellä elämässä pyyhkii ihan hyvin.on mukava työpaikka ja maailman parhaimmat työkaverit. olin perjantaina juhlimassa ja niiden juhlien jälkeisenä päivänä oli todella ontto olo. ajattelin sen johtuvan osittain senhetkisestä krapulastani. noh... eilen tila täsmälleen samanlainen ja ei jaksanut tehdä mitään. tänään töissä pidin hauskaa ja ulkoa olin se normaali tyttö kuin yleensä. tullessani kotiin masennus jatkui. koitin nukkua pari tuntia jos se olisi ollut vain unenpuutetta mutta oloni paheni. äsken itkin ilman syytä, tätä ei useinkaan kohdallani tapahdu.
äiti sairastaa masennusta ja syö useita lääkkeitä tähän "vaivaansa". epäilen että tämä kuitenkaan liittyy minuun.
ihoni on todella huono ja syön aknelääkkeitä vaivaani. tämän takia itsetuntoni on aika huono mutta koitan sinnitellä siitäkin.
joskus tuntuu että itse joudun olemaan äiti äidilleni, kun hän on vetänyt överit tai pohtii itsetuhoisia ajatuksia. näin tapahtui viimeksi eilen.
kertokaa mikä auttaisi olotilaani. kuormitanko itseäni liikaa muiden murheilla ja unohdan itse elää vai johtuuko tyhjä oloni ulkona vallitsevasta pimeydestä. (yleensä olen ollut iloinen pimeän tultua).
en tiedä mikä minua vaivaa mutta itkettää koko ajan ja tuntuu että kaikki on päin persettä.
mikä neuvoksi? lääkäreiden lääkkeitä en ala popsimaan,vaan pienetkin niksit auttaisivat varmasti. ystävälle soittaminen ja hänen kanssaan keskusteleminen auttoi ja piristyin hetkellisesti. mitä muuta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuetut lomat > edullisia > Lomayhtymä, Lomaliitto, mtkl.fi(ilmaisia)
ILO ILMAN VIINAA ON PARASTA TERVEYDELLE ?
Voi, voi - itselläni on samanlainen tausta enkä silti osaa neuvoa sinua. Äitini kärsi masennuksesta koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Hän yritti itsemurhaa monta kertaa ja kulki silmät soikeana bentsoissa. Päätin silloin, etten ikipäivänä masennuslääkkeisiin koske. Jouduin olemaan hänelle äitinä. En voinut nauttia omasta buoruudestani ja aikuisuudestani, koska olin jatkuvasti hänestä huolissani. Yritin katkaista välini äitiini, mutta ei sitä henkistä napanuoraa saa poikki.
Mikä auttoi ? Hänen kuolemansa. Ensi kauhea syyllisyys ja suru ja sitten helpotuksen tunne. Vihdoinkin pääsin elämään omaa elämääni. Valitettavasti sitä äidin henkistä poissaoloa ei voi noin vain poispyyhkäistä. Niinpä itsekin olen joutunut turvautumaan SSRI-lääkitykseen. Uudet lääkkeet ovat aivan toisenlaisia kuin ennen käytetyt bentsodiatsepaamit. Näihin uusin lääkkeisiin ei tule riippuvuutta eikä pöhnäistä oloa. Onneksi olen saanut avun lääkityksestä. Minun oli vain tunnustettava itselleni, että aivojeni kemia on ilmeisesti sukuviasta johtuen pielessä ja tarvitsen lääkitystä sen vuoksi. Toki lapsuuden kokemuksetkin painavat, mutta tapahtunutta ei saa poispyyhittyä. Siinä ei mitkään terapiat auta. Itse en koe ollenkaan hyödylliseksi jauhaa lapsuuden tuskallisia kokemuksia - mitäpä se auttaisi. Nyt olen onnellinen uraa tekevä perheenäiti.
Masennus ei tule päivässä tai kahdessa. Muutamana päivänä itkeminen ei vielä ole masennuksen merkki. Alkoholi vaikuttaa voimakkaasti aivojen välittäjäaineisiin, joten kovasta "ottamisesta" varmasti seuraa alakulo. Pysy kaukana viinasta !