Tuntuu, että olen ajautunut masennukseen ja ties kohta mihin mielenongelmiin rakkauden vuoksi. Ei tämä tunnu itsestäkään enään terveelle.
Tapasin puolisen vuotta sitten miehen, johon rakastuin hyvin syvästi. Heti ensi silmäyksellä tiesin, että nyt olen tosi lirissä.. nimittäin siksi, että mies on ns. mahdoton rakkaus. En voi koskaan saada häntä mutta se ei lopeta itsepintaista rakkauden tunnetta häneen.
Olin aina vähätellyt, ettei ihminen voi NIIN kovasti rakastua ja naureskellut moisille jutuille, kunnes itse jouduin oikein vangiksi näihin tunteisiin. Mutta en ymmärrä, miten NÄIN voimakkaasti voi rakastua, että meinaa järki lähteä?? Tapasimme muutamia kertoja, mutta loppujenlopuksi välimme hiipuivat ja rakkauteni taisi jäädä aika ykspuoleiseksi.
Ongelma vain on se, että vielä kuukausienkin päästä olen vain yhä syvemmin rakastunut mieheen. En vain voi unohtaa häntä vaikka se olisi armeliasta itsellenikin. Hänestä on muodostunut kuin elämäni tärkein asia. öisin näen unta hänestä usein, aamuisin, päivin ja illoin ajattelen häntä vähän väliä. Jossain kun vilaukselta näen niin tuntuu kuin pyörtyisin, tunne on niin voimakas, yhdistelmä erittäin voimakasta onnea ja tuskaa samalla. Jälkeenpäin olen itkenyt monet kerrat, koska ymmärrän, etten voi koskaan saada häntä. On sama jos haaveilisin jostain Tom Cruisesta.
Ihmeellisintä, että olisin itsekin luullut tämän ajan kanssa UNOHTUVAN koska on yksipuolista, enkä saa mitään vastakaikua enään tunteilleni mutta miksi se tunne vain voimistuu, se on hullua.
Näen unia, joissa menen salaa hänen asuntoonsa, minulla on ikävä häntä ja mietin voisinko vohkia asunnosta itselleni jonkin hänen tavaran muistoksi tai muuta sellaista.. Sama uni toistuu.
Nykyään jo pelkkä hänen ajattelemisensa tuo itkun kurkkuun ihan keskellä työpäivää. Se on kait epätoivoa siitä, että mies jota eniten maailmassa rakastan, en todellakaan voi saada häntä enkä olla missään tekemisissä.
Tuntuu, että tämä asia vie elämästäni kaiken energian kun pakonomaisesti vain ajattelen tätä miestä. Nyt on tilanne niin, että minulla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia enään nähdä häntä ollenkaan, edes vilaukselta ja olen vaipunut masennukseen. Tätä tunnetta lääkitsen syömisellä ja alkoholin naukkailemisella iltaisin. Olen menettänyt mielenkiintoni koko elämää kohtaan, enkä enää jaksa mitään. Laahustan vain päivästä toiseen ja mietin millä tämän tunteen saisi lopetettua ja miksi helvetissä se vain piinaa minua??????
En vain voi unohtaa...
Olisi mielenkiintoista kuulla onko muita epätoivoisesti rakastuneita ja miten asian koette? Tai oletteko selvinneet ja miten?
Tapasin puolisen vuotta sitten miehen, johon rakastuin hyvin syvästi. Heti ensi silmäyksellä tiesin, että nyt olen tosi lirissä.. nimittäin siksi, että mies on ns. mahdoton rakkaus. En voi koskaan saada häntä mutta se ei lopeta itsepintaista rakkauden tunnetta häneen.
Olin aina vähätellyt, ettei ihminen voi NIIN kovasti rakastua ja naureskellut moisille jutuille, kunnes itse jouduin oikein vangiksi näihin tunteisiin. Mutta en ymmärrä, miten NÄIN voimakkaasti voi rakastua, että meinaa järki lähteä?? Tapasimme muutamia kertoja, mutta loppujenlopuksi välimme hiipuivat ja rakkauteni taisi jäädä aika ykspuoleiseksi.
Ongelma vain on se, että vielä kuukausienkin päästä olen vain yhä syvemmin rakastunut mieheen. En vain voi unohtaa häntä vaikka se olisi armeliasta itsellenikin. Hänestä on muodostunut kuin elämäni tärkein asia. öisin näen unta hänestä usein, aamuisin, päivin ja illoin ajattelen häntä vähän väliä. Jossain kun vilaukselta näen niin tuntuu kuin pyörtyisin, tunne on niin voimakas, yhdistelmä erittäin voimakasta onnea ja tuskaa samalla. Jälkeenpäin olen itkenyt monet kerrat, koska ymmärrän, etten voi koskaan saada häntä. On sama jos haaveilisin jostain Tom Cruisesta.
Ihmeellisintä, että olisin itsekin luullut tämän ajan kanssa UNOHTUVAN koska on yksipuolista, enkä saa mitään vastakaikua enään tunteilleni mutta miksi se tunne vain voimistuu, se on hullua.
Näen unia, joissa menen salaa hänen asuntoonsa, minulla on ikävä häntä ja mietin voisinko vohkia asunnosta itselleni jonkin hänen tavaran muistoksi tai muuta sellaista.. Sama uni toistuu.
Nykyään jo pelkkä hänen ajattelemisensa tuo itkun kurkkuun ihan keskellä työpäivää. Se on kait epätoivoa siitä, että mies jota eniten maailmassa rakastan, en todellakaan voi saada häntä enkä olla missään tekemisissä.
Tuntuu, että tämä asia vie elämästäni kaiken energian kun pakonomaisesti vain ajattelen tätä miestä. Nyt on tilanne niin, että minulla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia enään nähdä häntä ollenkaan, edes vilaukselta ja olen vaipunut masennukseen. Tätä tunnetta lääkitsen syömisellä ja alkoholin naukkailemisella iltaisin. Olen menettänyt mielenkiintoni koko elämää kohtaan, enkä enää jaksa mitään. Laahustan vain päivästä toiseen ja mietin millä tämän tunteen saisi lopetettua ja miksi helvetissä se vain piinaa minua??????
En vain voi unohtaa...
Olisi mielenkiintoista kuulla onko muita epätoivoisesti rakastuneita ja miten asian koette? Tai oletteko selvinneet ja miten?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän samanlaista mulla vaikkei aivan. Itse olin koko yläaste ja lukioajan aivan sairaan ihastunut yhteen tyttöön ja oli tosi suloisenkatkerantuskaista ihanuutta ja kärsimystä olla kuusi vuotta samassa paikassa ja samoilla oppitunneilla. Ja koko kuuden vuoden aikana en edes uskaltanut sanoa hänelle yhtikäs mitään. Enkä ole koskaan tuntenut samalla lailla ketään muuta ihmistä kohtaan. Nyt on tunteet hävinneet kun en ole häntä nähnyt enää vuosikausiin. Toivon ettei se ollut elämäni ainoa rakastuminen kun kävi noin.