Onko kellään kokemusta yksinhuoltajuudesta, siis ihan raskauden alusta saakka? Olen raskaana (6 7) ja lapsen isä ei ole kuvioissa ollut sitten lapsen hedelmöittymisen jälkeen. Enkä haluakkaan. Mitenkä muut ovat pärjänneet yksin?
Tuleva yksinhuoltaja.
*Linda*
284201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mulla on nyt vajaan kolmen kuukauden kokemus yksinhuoltajana olemisesta, ihan pojan syntymästä lähtien ollaan asuttu kahestaan.
Onhan se välillä ollut rankaa mut kyllä sitä oikeesti pärjää! Koko ajan paremmin.. Ja varsinkin jos on mahdollisuus saada apua ystäviltä tai omalta perheeltään että saa "omaakin aikaa" välillä ni hyvin jaksaa arjessa. Eikä sitä kyllä päivääkään vaihtaisi, on tuo niin ihana epeli :)
meillä ei ollut mun päätöksestä että isä ei ole mukana, mutta näillä eväillä mennään mitä annetaan!
Onnea odotukseen:)
Yksinäisenä odotusaika ja lapsen syntymän jälkeinen aika eivät ole ruusuilla tanssimista. Mutta läheisten tuella ja omalla sisulla pärjää, neuvolan kauttakin voi saada apua. Pieni nyytti antaa paljon voimia. :)
moro! ilmottaudun jonon jatkoksi...kahdestaan ollaan oltu jo viisi vuotta ja ihan siitä saakka kun tikku näytti plussaa!! hienosti menee , ei valittamista.alku oli raskasta kun lapsi joutui olemaan sairaalassa kuukausia , silloin kieltämättä tuntui että olispa se iskä täällä välillä kaapin vierellä istumassa . Tällä mennään ja päivääkään en vaihtais pois..
Moro!
Ilmottaudun myös joukkoon =) Täällä myös yksin ollut heti kun testin tein. halusin suoraansanottuna lapsen, mutten miestä. Sanokoot jokainen mitä haluaa, se ei mua haittaa. Mulle lapsen saaminen oli vuosien haave joka vihdoin kävi toteen. Ellei kaksin niin sitten yksin.
Itsekkyyttä- sitä tää on, monet sanonut..mutta itse avioerolapsena oon sitä mieltä että yksi rakastava vanhempi on parempi kun kaksi huonoa.
Hyvin oon siis pärjännyt, raskauskin sujui ihanasti kun ei ollut ketään jonka edessä olisi joutunut teeskentelemään ja piilottamaan raskauden tuomia hormoonihäiriöitä ja sai olla oma ittensä. Ei siis tarvinnut pelätä että olisi mies lähtenyt kävelemään kun "naisethan on niin hirveitä raskaana ollessa...".
Aika on mennyt tosi nopeesti ja hyvin meillä menee. Tyttö täyttää kohta 6kk. Periaatteessa ihan yksin olen pärjännyt, joskus sillontällön apuja kysellyt työkavereilta yms. Onneksi sain kiltin lapsen joka nukkuu täydet yöt ja ei ole siis ollut pahempia ongelmia.
Se on niin jokaisen oma asia miten asiat ottaa ja meitä on onneksi erilaisa, kukin tekee miten parhaakseen näkee.
Mä en jaksa kuunnella näitä "vitun yyhoot, sosiaalipummit"-juttuja, kun asia ei aina ole niin mustavalkoista. Ei kaikki ees halua yyhoiksi, on niin monia erilaisia tarinoita. Mä ainakin olen ihan totaaliyyhoo ja en kadu. Päivääkään en vaihtaisi pois ja tekisi toisin. Rakastan tyttöäni yli kaiken ja teen parhaani että hänestä kasvaa suvaitsevainen ja reilu ihminen.
Tsemppiä kaikille muillekin äideille, nokat vaan pystyyn =)
Ja hyvää joulun odotusta!!
Pakko ilmoittautua, jouluna tulee oltua naimisissa 13 vuotta ja on ollut ihanaa jakaa ilot ja surut toisen kanssa, koskaan ei ole tarvinnut pärjätä yksin, aina on ollut toisesta tuki ja turva.
Monet pärjää yksin, meidän perheeseen on mahtunut yhden vanhemman lapsia. Upeaa seurata oikealla asenteella pärjäävien äitien/isien jaksamista ja ennen kaikkea heidän rohkekutta ottaa vastuu itsestään ja lapsistaan.
Monet lapset varmasti kiittävät vanhempaansa siitä, että he ovat hädän hetkellä uskaltaneet rohkeasti pyytää apua, eikä ole marttyyrina/uhamaisina uhonneet pärjääväsä tilanteessa kuin tilanteessa yksin. Jokaisen on muistettava, pärjäämistä ei ole vakuulla itselleen ja muille, että pärjää yksin vaan rohkeus pyytää apua kun sitä tarvitsee.
Meillä tuli huono kokemus tukiperheestä hiljattain. Riitaisa pariskunta. Kulissit kyllä kunnossa. Lapsikin aisti. Ei tykännyt olla. Lopettivat sitten homman. Älkää esittäkö onnellisia. Kyllä yksinhuoltaja välttyy puolison kans riitelystä. Ihana vapaus;)
Minulla kokemusta ja paljon.. Ekaa odotin yksin,olihan se välillä henkisesti raskasta,mutta lapsi on maailman ihanin ja tärkein!! Isä ei ole häntä koskaan halunnut edes tavata,ja se suututtaa lapsen takia.
Myt olen rv 20 ja aikalailla alusta asti tätä kakkostakin odottanut. Nyt ehkä henkisestikkin jo helpompaa,tiedän mihin olen ryhtymässä,ja on tuttua jo kaikki :) Mutta varmasti hyvin pärjäät lapsen kanssa kaksin,ja muiden negatiivisista kommenteista ei kannata välittää (niitä saa kuulla..) Mutta itse kun tietää että pärjää ja on onnellinen lapsesta niin hyvin se menee!! :)
tsemppiä sinne!
Ekan lapsen syntyessä olin avioliitossa, toisen lapsen syntyessä myös, mutta käytännössä yksinhuoltaja, kun isää ei juuri näkynyt työmatkojen vuoksi. Oli tosi rankkaa, mutta selvisin siitä hengissä.
Nyt eka lapsi on eppuluokalla ja toinen on eskarissa. Ja uusi vauva on tulossa. Lapsen isän kanssa olin muutaman vuoden yhdessä, mutta ehdimmme eroamaan juuri ennen positiivista raskaustestiä. Ero sujui täydessä yhteisymmärryksessä. Mies ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä (mm. yritti suostutella minua abortin tekemiseen) ja minä aion kasvattaa tämän kolmannen lapsen yksin. Raskaus on vasta toisella kolmanneksella, joten ei ole vielä hirveän pitkää kokemusta edes yksin odottamisesta. Tulevaisuus pelottaa hieman, mutta eiköhän siitä selviä...
Täällä kans yx yxin..Laskettu aika kohta ja haluisin kysyä teiltä; menittekö yksin synnyttämään vai saitteko/otitteko jonkun mukaan?Pärjäsittekö yksin siinä tilanteessa yksin ok?
Kiitos..
Vai ei ole isä ollut ...kuvioissa...hedelmöittymisen jälkeen. Et siis halua.
Minä en haluaisi tuollaista äitiä itselleni, olisiko minulla mahdollisuus valita lapsenasi?
Ajatteletko hetkeäkään, miten lapsesi valitsisi, mitä oikeuksia lapsellasi on?
Lapsella on oikeus rakastavaan, turvalliseen ja luotettavaan isään. Jos isä onkin sitten kaikkea muuta, niin hän ei ole "oikeus" vaan ennemmin velvollisuus tai taakka.
Ja silloinkin kun TUOLLAINEN NÄKEMYS on äidin näkemys?????????????????
Ajatteleeko pieni lapsi todella isäänsä taakkana? Taikka velvollisuutena? Ei ajattele, hänellä on oikeus isään joka tapauksessa - riippumatta mitä mieltä äiti tällä hetkellä on isästä. Onhan äiti kuitenkin joskus tämän isäksi kelpuuttanut :)
Älä unohda, ettei aina ole kyse äidin henk.kohtaisista tunteista isää kohtaan. Pieni lapsi tarvitsee hoivaa ja rakkautta. Vanhemman velvollisuus on parhaansa mukaan tarjota onnellinen ja turvallinen lapsuus.
lapsi pois isyyteen soveltumattoman biologisen siittäjän ulottuvilta.
lapsi pois äitiyteen soveltumattoman biologisen vieraannuttaja "äidin-", mielenvikaisen psykoottispersoonallisen narsistin ulottuvilta.
Kyllä Sinä pärjäät. Yksinhuoltajat pärjäävät, koska on pakko pärjätä. Aina ei voi / kannata ajatella edes seuraavaa päivää. Pelko ja huolet ottavat muuten yliotteen ja lamaannuttavat sairastumisen partaalle. Mutta päivä kerrallaan.
Kerron itsestäni.
Nettopalkka 1400e kokopäivätyöstä. Elatusmaksu 175e, lapsilisä 143e ja asumistuki 300e. Kaupungin asuntoa jonoteltu 10 vuotta, en ole saanut. Vakuutusyhtiön (halpa) kaksio 45 neliöö Helsingissä, asuttu tässä 12 vuotta, vuokra noussut pikku hiljaa ollen nyt 930e. Nukun olohuoneessa ruokapöydän vieressä. Teini-ikäisellä pojalla oma huone. Lukio alkaa hänellä parin viikon kuluttua. Minulla ei ole hajuakaan vielä, miten sen tulen maksamaan, kirjat ja tietokoneen, vaatteet ja muut releet ja vehkeet, mutta päättänyt olen sen hänelle tarjota, jotta saa paremman elämän kuin minä. Mainittakoon vielä, että emme luonnollisesti kumpikaan harrasta mitään maksullista, emmekä tee "kesälomalla" mitään lomamatkoja, mökkiä ei ole, edes niillä muutamalla tuttavallani. Stadissa ollaan aina. Tililläni on nyt 250e, velkaa on 8000e.
Olen yh. Lapsen synnyttyä miestä ei kiinnostanutkaan perhe. Yksinhuoltajaksi en olisi ikinä uskonut jääväni. Seurusteluajan mies olisi hyvä, luotettava, ns. perinteinen kunnollinen mies, oli hyvin kiintynyt minuun. Mies jätti minut yhtäkkiä , varoittamatta, kertomatta syytä, ilmoitusluontoisesti. Jäin 1-vuotiaan kanssa kahden. Miestä tai suhteita ei minulla ole ollut kertaakaan tämän jälkeen. Lapsi on aikuinen 18-vee kahden vuoden kuluttua. Olen pärjännyt penniä venyttämällä ja unohtamalla itseni, kaikki entiset ns. mukavuudet elämässä: vaatteet, meikit, kampaajat ym ym. Lapselleni olen pyrkinyt antamaan aikani ja sen, mitä lapsi ja nuori tarvitsee. Rakastan häntä valtavasti. Hän on silmäteräni. Olemme hyvin läheisiä. Työssä olen käynyt koko ajan, vaikka ollut raskasta. Ja sitten kirpeä totuus : Olen tietenkin vanhentunut vuosien mittaan, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Elämä on ollut totisesti yllätyksiä täynnä. Jospa se yllättäisi minut vielä joskus positiivisesti. Olisi kiva vielä joskus olla onnellinen ja huolista vapaa.
Voimahalaus ja tunnustus kaikille yksinhuoltajille. Olette sen ansainneet.
lastenvalvojan lausuman mukaisesti ei ole oikeutta lapsensa huoltajuuteen, asumiseen/ tapaamseen lapsensa kanssa; mikäli
nostaa sosiaalietuutta; äitiys ja/ tai vanhempainrahaa, lapsilisää,
asumistukea, toimeentulotukea, työttömyyskorvausta yms.
YKSINHUOLTAJUUS ON TODELLA VAKAVA SAIRAUS JOHON TULEE PUUTTUA; LAPSEN VANHEMPIA JA HUOLTAJIA OVAT
ISÄ JA ÄITI- EI YKSIN ÄITI TAI ISÄ, YMMÄRRETTY !!!???
Ilmianna
Kyllä varmasti pärjää yksinhuoltajana, mutta mitäpä ajattelee se lapsonen kun kasvaa ja alkaa itse ajattelemaan asioita. Vertailee itseään muihin ja kysyy Miksi olen ilman isää?
Isättömyys tai äidittömyys jättää aina jonkinmoisen jäljen minuuteen, toisilla suuremman toisilla taasen pienemmän.
Asiat kannattaa aina miettiä monelta kantilta ja loppuun saakka, joskus myös varma ehkäisy on ainoa oikea vaihtoehto.
Itse kuvittelin olevani vanhuuteen ja sitä kautta hautaan asti naimisissa. Kävi niin että puoliso sairastui mt-sairauteen ja saikin aikaan melkoisen härdellin. Pysyin liitossa kuten kuuluukin, mutta huomattuani sen seikan oliko suhteessa roikkuminen hyväksi lapsille sai ajatukseni muuttumaan. Tulin yksinhuoltajaksi kuten isäni ennen minua. Silloinkin äitini oli sairas ihminen. Se sai ajattelemaan onko omat kokemukset niin ruusuisia, että toistan ne omilleni. Eivät olleet. Jos olisin lapsena saanut päättää niin en olisi halunut nähdä äitiäni kertaakaan vanhempien eron jälkeen. Toisaalta jos en olisi nähnyt niin olisinko tuntenut samoin. Ikuinen pulma munasta ja kanasta. Jos vanhemmat ovat terveitä niin mikäpä siinä lasta jakaen ja rakastaen, mutta sairaan vanhemman kanssa en voi. Pelkään kokoajan turvallisuuden puolesta. En usko, että ihmiset pystyvät muuttumaan hirviöistä mallikansalaisiksi.
Ps.eräs täällä roikkuva hahmo tekee tämän pointin hyvinkin selväksi. Ymmärrätkö?
YKSINHUOLTAJUUS ON TODELLA VAKAVA SAIRAUS JOHON TULEE PUUTTUA; LAPSEN VANHEMPIA JA HUOLTAJIA OVAT
ISÄ JA ÄITI- EI YKSIN ÄITI TAI ISÄ, YMMÄRRETTY !!!???
OIKEASTI KÄVI KUITENKIN NIIN, ETTÄ SAIRASTUIT ITSE SOSIAALITOIMEN/ LASTENSUOJELUN JÄRJESTÄMÄNÄ TARKOITUSHAKUISENA VIERAANNUTTAJA "ÄITINÄ-" PERÄTTÖMIN "VIRANOMAIS-" LAUSUMIN, SELVITYKSIN
LAPSEN OLOSUHTEISTA..
Lastenvalvojan lausuman mukaisesti ei ole oikeutta lapsensa huoltajuuteen, asumiseen/ tapaamseen lapsensa kanssa; mikäli
nostaa sosiaalietuutta; äitiys ja/ tai vanhempainrahaa, lapsilisää,
asumistukea, toimeentulotukea, työttömyyskorvausta yms.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain tarkoituksena on lapsen suhteen säilyttäminen kiinteänä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei virallisesti asu; tämä
toteutetaan lain mukaan siten, vastuunkanto ja päätöksenteko eli lapsen huoltajuus pidetään yhtenäisenä ja toisaalta lapsen suhde vanhempaansa turvataan tapaamisoikeudella.
Lapsen huollon tulee turvata lapsen myönteiset ja läheiset ihmissuhteet, erityisesti suorat kontaktit lapsen ja hänen vanhempansa välillä; lapsen huolto- ja tapaamisratkaisu tulee tehdä ja ratkaista edellä mainitun mukaisena.
Lapsella on oikeus vanhempaansa- ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi EI virallisesti asu. Perustuslaissa on selkeästi ja kiistatta todettu vanhemmalla olevan myös oikeus perhe-elämäänsä omien lapsiensa kanssa.
Perustuslaissa on todettu vanhempia tulevan kohdella lasten
huoltoa, asumista/ tapaamisoikeutta ym. koskevassa asiassa
mahdollisista ulkoisista tekijöistä esim. terveydentilasta, uskonnosta ym. huolimatta tasavertaisena.. ymmärretty????
Muutappas nyt se tarkoitushakuinen "yksinhuolto" pois, et
ole millään tavoin oikeutettu!!!
Hyvin pärjäät. Helpompi yksin kuin ihmisen kanssa joka ei lapsestaan välitä. Alku voi olla rankka univelkojen takia mutta se menee ohi. Jätä itsellesi yksinhuoltajuus jos isä tunnustaa lapsen. Ole tarkka sopimuksen tekemisen kanssa ja vahvistusta ne lastenvalvojalla. Olet lapsen ainoa huoltaja kun hän syntyy eikä sitä voi muuttaa kuin oikeudessa ellet halua yhteishuoltajuutta. Ajattele asiaa lapsen kannalta. Me täällä ei tiedetä millainen isä on mutta pieni lapsi ei osaa kertoa jos jokin on huonosti. Anna kuitenkin lapselle oikeus tutustua isäänsä ja pitää häneen yhteyttä jos isä niin haluaa.
TOSIAAN ISÄN HALUAVAN TUTUSTUA LAPSEEN ILMAN YHTEISHUOLTOA MAKSAESSAAN ELATUSMAKSUJA;
ÄLÄ OLE TYHMÄ LAPSEN TARKOITUSHAKUINEN "YKSIN HUOLTAJA, VIERAANNUTTAJA"
YKSINHUOLTAJUUS ON TODELLA VAKAVA SAIRAUS
JOHON TULEE PUUTTUA; LAPSEN VANHEMPIA JA HUOLTAJIA OVAT ISÄ JA ÄITI- EI YKSIN ÄITI TAI ISÄ, YMMÄRRETTY !!!???
Rahasta ja vallasta näyttää sun isyys olevan kiinni. Jos pitää maksaa eikä saa päätösvaltaa niin oma lapsi ei kiinnosta pätkääkään. Tuon jälkeen ei kannata enää muita täällä arvostella.
YMMÄRSIT KUULES AIVAN VÄÄRIN VAI ETKÖ VAIN MUUTEN YMMÄRRÄ TAI HALUA YMMÄRTÄÄ TARKOITUSHAKUISENA "YKSINHUOLTAJANA" PERÄTTÖMIN SELVITYKSIN, LAUSU-MIN LAPSEN OLOSUHTEISTA.
EX-PUOLISOLLENI ON OLLUT ALUSTA ASTI ÄITIYS KIINNI NIMENOMAAN VALLASTA- JA RAHASTA YHTEISTYÖSSÄ VIERAANNUTTAJA "VIRANOMAISTEN-" KANSSA;
EI HALUTTU SUOSTUA YHTEISHUOLTOON- JA VUOROASU MISEEN, VAIKKA LAPSET OMA-ALOITTEISESTI NÄIN ITSE HALUSIVAT JA KERRAN JO YHDESSÄ KESKENÄÄN SOVITTIIN. PERUSTEENA EX-PUOLISOLLANI NIMENOMAAN OLI MENETETYT ELATUSMAKSUT ELI RAHA- JA VALTA MENI HÄNELLÄ- JA VIERAANNUTTAJA "VIRANOMAISILLA-" LAPSEN EDUN OHI; KATKEROITUNEELLA VIERAANNUTTAJA "ÄIDILLÄ- JA RAISION KAUPNUNGIN LASTENSUOJELU" VIRANOMAISILLA PERÄTTÖMIN LAUSUMIN, SELVITYKSIN TUOMIOISTUIMESSA LAPSEN OLOSUHTEISTA!!! VEDÄ KUULE "RUIKKU" PITKÄT!!!
Voisiko tuon raiso caps lock tyypin kirjoitukset estää... Sama joka välissä huutaa... en ihmettele että muija jättäny tollasen sekopään,😂
Mitäs siinä vingut- et ole edes asianosainen ja sopimusosapuoli pettulaketoatluukkupistecom. Syytä Raision perhepalveluita ja vierasnnnuttaja äitiä, jotka haluavat laittomia asioita noudattaa.. Miksi sitten annettu perätön lausunto 27.5.2008 lasten olosuhteista Raision kaupungin menettelyssä, kun kerran "lastenvalvojalla, jolla ei ole mitään valtaa, on tehnyt jonkun laittoman sopimuksen, jota on noudatettava, vaikka laittomia asioita ei yleensä edes saisi tehdä."???
Mitäs siinä vingut- et ole edes asianosainen ja sopimusosapuoli pettulaketoatluukkupistecom. Syytä Raision perhepalveluita ja vierasnnnuttaja äitiä, jotka haluavat laittomia asioita noudattaa.. Miksi sitten annettu perätön lausunto 27.5.2008 lasten olosuhteista Raision kaupungin menettelyssä, kun kerran "lastenvalvojalla, jolla ei ole mitään valtaa, on tehnyt jonkun laittoman sopimuksen, jota on noudatettava, vaikka laittomia asioita ei yleensä edes saisi tehdä."???
Voisiko joku sinun kirjoitukset estää.. Sama joka välissä huutaa... en ihmettele että muija jättäny tollasen sekopään,😂