nyt kaduttaa. Luulin tekeväni sen meidän molempien puolesta, koska yhteinen tulevaisuus tuntui mahdottomalta. Mutta olisiko se sitä ollut jos olisi jaksanut yrittää? Kyse ei ole varatuista ihmisistä vaan muuten vain hyvin erilaisista elämäntilanteista.
Jälkeenpäin ajateltuna ihan tyhmää valehdella tunteistaan. Onko kukaan muu ollut yhtä "fiksu"? Mies todella loukkaantui mulle ja asian korjaaminen tuntuu vaikealta. Mitä ihmettä tehdä, että saa toisen enää luottamaan muhun?
Jälkeenpäin ajateltuna ihan tyhmää valehdella tunteistaan. Onko kukaan muu ollut yhtä "fiksu"? Mies todella loukkaantui mulle ja asian korjaaminen tuntuu vaikealta. Mitä ihmettä tehdä, että saa toisen enää luottamaan muhun?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ole korjattavissa. Edellyttää tietysti ettet venytä kovinkaan pitkälle asiaasi hänelle. Eli kerrot hänelle mahd.pian rakastavasi häntä... Jos hän tosiaan välittää sinusta, en uskoisi ettein onnistuisi. Mikäs siitä yhteisestä tulevaisuudesta tekee niin vaikeaa (ennakkoluulot vai)..?
asian ennen kun on liian myöhäistä!
Niinpä...
Ihmisten yleisin vika parisuhteessa on puhumattomuus.
Luullaan jotain ja tehdään typeryyksiä!
Ihmisillä on ihme käsityksiä siitä, että parisuhde on ainaista onnessa leijumista.
Mitä enemmän kiirettä arjessa, sitä nopeammin alkuhuuma menee ohi!
Ihmissuhteet ei ole koskaan helppoja ja vaarattomia.
Aina pitää joustaa, venyä ja sovitella.
Elämäntilanteet ovat aina erinlaiset.
Tapa reagoida, toimia jne. on erilainen.
Jos elämän perusarvot ovat samansuuntaiset on helpompi lähteä rakentamaan yhteistä elämää!
Miehenä neuvon:
Ota yhteyttä ja kutsu kahville jne!
Kerrot suoraan rehellisesti mitä oikeasti ajattelet ja miksi kuvittelit jotain!?
Yhdessä te virheet olette tehneet ja yhdessä ne voitte korjata.
Ole avoin ja rehellinen.
Et voi enää muuta. Joko saat anteeksi tai et!
Luottamus palautuu ja lisääntyy vain rehellisyyden ja avoimmuuden kautta.
uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja mietin missä tuollaisia miehiä piilotellaan. Viisas, järkevä, ymmärtäväinen, empaattinen, joustava, jalat maassa.. järki päässä... oooooooohhhhhh kun olet ihana!
Varsinais-Suomessa asun.
Tuo alkuperäinen viesti oli kuin minulle kirjoitettu!
Seurustelin 6vk sitten erään mukavan naisen kanssa.
Hän lopetti suhteen txt-viestillä.
Ikää naisella oli 37v. Ei siis mikään tyttönen enää!
Kun hän ei pystynyt juttelemaan suoraan kasvotusten kanssani ja "venkoili", hermostuin todella lujaa.
Loppupelissä en ollut ymmärtäväinen, empaattinen enkä joustava.
Kuohuin loukatun ihmisen vihaa ja kiukkua 100% teholla.
En tiedä mitä tekisin jos hän ottaisi yhteyttä, mutta tuskimpa suhteeseen hänen kanssaan enää lähtisin.
Varovainen olisin ainakin...
En 4kk jälkeen suunnittelisi yhteenmuuttoa tai maksavani ½ asumismenoista jne...
Enkä painostuksen alaisena tekisi mitään!
Eli vastaukseni oli pitkälti sitä mitä minä olen kokenut ja tuntenut.
...joitakin ei. Nuo sanasi olivat kuin suoraan minun ajatuksiani ihmissuhteista ja niiden käsittelystä ja soivat kuin suloiset kellot korvissani. Minä kiehun myöskin ihmisten välisistä kommunikaatiohäiriöistä, ettei asioita uskalleta selvittää suorin sanoin kasvotusten. Se sieppaa niin vietävästi!
Mulle vaan on jo ovet kiinni lukoilla ja salvoilla ja säpeillä ja varmasti ihan on poliisilukkokin tiukasti kiinni. Ja kynnys on miinoitettu. Varmasti löytyy rautalankaestekin.