Olin alle kouluikäisenä jo 50kiloinen. Joten vanhemmillani on suuri vastuu ylipainooni. Vai mitä olette mieltä? Perheessä opn aina syöty todella paljon, todella rasvaista, paljon herkkuja, ja tosi usein. On ihan käsittämätöntä miten vähät laihat ihmiset syövät.. kun itselle niin pienestä kuin muistan on opetettu niin erilaiset ruokatottumukset. Ala-aste ikäisenä olin jo yli sata kiloinen. Nyt sit murkkuiässä olen vähän päälle 130 kiloa ja ahistaa aivan suunnattomasti. Jos vaan tietäisitte millaista on oppia syömään väärin syntymästään asti. En ole missään vaiheessa alkanut ahmimaan tai lipsunut syömisistä, vaan olen aina syönyt kuten "vanhat viisaat" aikuiset ovat opastaneet. Katkera olo. Miten muutan elämäni suuntaa. Vanhempani ovat todella sairaita lihavuutensa takia. Lääkäri on uhkaillut kuolemalla jos ei läskit lähde. Mutta molemmilla ruokatottumukset istuvat tiukasti. Heidän molempien vanhemmat olivat ylipainoisia. Ruokatottumuksemme ovat kiertäneet jo pitkään suvussamme. Onko tääl kohtalotovereita? tuntuu että monet lihovat vasta aikuis-iällä, esim. raskauden jälkeen tai kun pituuskasvu hidastuu tm. mut onko meitä vauvasta asti ylipainoisia olemassa muita? Kertokaa miten elätte katkeruutenne kanssa ja miten olette saaneet itsenne laihtumaan tai syömään uudella tavalla?
alle kouluikäsenä jo 50kilonen
tyttö-katkera
4635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainahan voisi haastaa vanhemmat oikeuteen tuottamuksellisesta heitteillejätöstä, mutta eipä se mitään auta.
Mulla on yksi kaveri, joka ei ole enää puheväleissä vanhempiensa kanssa sen jälkeen kun muutti yksin asumaan. Syy on se, että hänet lihotettiin lapsuudessa sairaalloisen lihavaksi. Varmasti se katkeroittaa, jos hommat on menneet vituiks jo ennen kuin on itse päässy asioihin vaikuttaan. Viisaampaa on kuitenkin ruveta miettimään keinoja tilanteen parantamiseksi, eikä kiukutella.
http://www.mdd.fi/Pages/ravinto.html
P.S
laihat eivät syö käsittämättömän vähän, vaan ihan normaalisti.
Et varmasti ole ainoa (vaikka se ei ehkä lohduta), minusta jonkun viranomaisen pitäisi jo aikaisessa vaiheessa puuttua asiaan jos vanhemmat lihottavat lapsensa sairaiksi. Englannissa on tietääkseni tulossa voimaan järjestelmä jossa huomattavasti ylipainoisten lasten vanhemmat saavat viranomaisilta jonkinlaisen varoituskirjeen ja kutsun neuvontaan tms.
Etkö voisi mennä rohkeasti keskustelemaan tilanteestasi koulusi/oppilaitoksesi terveydenhoitajan kanssa? Häneltä voisit pyytää pääsyä ravintoterapeutin tms. puheille. On ihan selvää, että jos olet oppinut aivan väärille tavoille et yksin pysty yht´äkkiä muuttamaan tottumuksiasi. Vaarana on lisäksi, että ryhdyt kokeilemaan pikadieettejä, pulverikuureja jne, jotka eivät murkkuikäiselle taatusti sovi ja jotka eivät auta ketään pysyvään muutokseen.
Minusta tarvitset ehdottomasti ammattiauttajan apua, syy ei ole sinun ja olet mitä ilmeisimmin motivoitunut muutokseen kunhan saat oikeanlaista opastusta ja tukea.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää! Onni onnettomuudessa on, että olet vielä niin nuori ettei pysyvä muutos ehkä sittenkään ole kauhean vaikeaa.
Minulla oli ala-asteella ja yläasteella samat painolukemat kuin sinulla.
Ja kyllä, minäkin olen jokseenkin katkera vanhemmilleni. Minua myös kiusattiin kotona ja koulussa asian takia, tulin vainoharhaiseksi
(=KAIKKI nauravat ja puhuvat minusta paskaa). En ole myöskään koskaan kyennyt seurustelusuhteeseen ja fyysinen koskettaminen (jopa kättely) tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä. ja nyt olen hakeutunut psykiatrille ongelmieni takia.
Olen nyt 18 -vuotias ja muutin omilleni muutama kuukausi sitten. Olen suunnilleen 174/118 nyt.
Painoin pahimmillani (joskus 12 -vuotiaana) 130 kiloa. Paino lähti pikkuhiljaa laskemaan sen iän jälkeen,luojan kiitos.
Puolisen vuotta sitten otin todella ottaa itseäni niskasta kiinni ja aion hyväksyä oman ulkonäköni. Olen myös liikkunut enemmän ja syönyt terveellisemmin muuttoni jälkeen. Omilleen muuttaminen on laihduttanut minua, ei ole paljoa rahaa, eikä ruokaa kaapin täydeltä. Myös ystävieni tuki ja rakkaus on ollut korvaamatonta.
Jaksamisia ja hyvää joulua!