Ajattelin kysyä mielipidettä minusta.
Olen vähän ehkä ujo. Suurimmaksi osaksi kuin keskustelua yritän aloittaa, aloitan änkyttämisen. Sitä ei tapahdu joka kerta. Pelkään usein mitä toinen sanoo, enkä edes tajua mitä pelkään keskustelussa. Jännitän usein tosi paljon, enkä jaksa keskittyä kuuntelemiseen tai keskusteluun. Esim. tuttavieni, perheeni kans keskustelu sujuu ja osaan puhua änkyttämättä ja osaan jopa heittää läppääkin jotka JOPA ovat hauskoja. Isäni kans en hirveästi uskalla puhua, änkytän ja pelkään aloittaa keskustelua.
Joskus menee viikkoja/päiviä niin etten änkytä tai tule katkoksia lauseissa/sanoissa siis etten sekoilis puheessani mutta hirveitä tilanteet kun ne tulee eteen. Välillä itkiskelen, olen herkkänä, saatan jopa ruveta itkemään tyhmistä asioista.
Univaikeuksiakin on. Mun on hankala nukahtaa, elän aina illat omissa mielikuvitusmaailmoissa.
Asun siis n. 1v lapseni kans kahdestaan, eikä juuri ole kuin sisko ja vanhemmat joiden kans pidän aktiivisesti yhteyttä. Pari kaveriakin on mutta niitä näen kerran parissa kk ja silloin baareissa. Mies mulla oli joka kyllä musersi minut sairaudellaan täysin.
Kaikki ihmiset ympärilläni pitävät mua tosi vahvana ihmisenä jolla ei ole vaikeuksia ilmaista itseään. Vaikeuksia mulla on aina ollut saada tyttökavereita, monet pitävät mua uhkana tai pelkäävät mua.Ikinä ei ole tarvinnut miestä sen sijaan etsiä, ne tulee kotiovelle asti. Eli siis ulkonäköä on mutta olen päästäni ilmeisesti tyhmä kun en puhua osaa. Kännissä juttu lentää mallikkaasti(en ole alkkis, juon kerran/ 2kk). Itseni mielestä mulla on ongelma, en saa aikaseksi järkeviä lauseita koskaan. Puhun kuin olisin joku tyhmä, vajaatoimintainen ihminen.
Jos joku sai tästä selkoa, kertokaa missä mättää!!
Olen vähän ehkä ujo. Suurimmaksi osaksi kuin keskustelua yritän aloittaa, aloitan änkyttämisen. Sitä ei tapahdu joka kerta. Pelkään usein mitä toinen sanoo, enkä edes tajua mitä pelkään keskustelussa. Jännitän usein tosi paljon, enkä jaksa keskittyä kuuntelemiseen tai keskusteluun. Esim. tuttavieni, perheeni kans keskustelu sujuu ja osaan puhua änkyttämättä ja osaan jopa heittää läppääkin jotka JOPA ovat hauskoja. Isäni kans en hirveästi uskalla puhua, änkytän ja pelkään aloittaa keskustelua.
Joskus menee viikkoja/päiviä niin etten änkytä tai tule katkoksia lauseissa/sanoissa siis etten sekoilis puheessani mutta hirveitä tilanteet kun ne tulee eteen. Välillä itkiskelen, olen herkkänä, saatan jopa ruveta itkemään tyhmistä asioista.
Univaikeuksiakin on. Mun on hankala nukahtaa, elän aina illat omissa mielikuvitusmaailmoissa.
Asun siis n. 1v lapseni kans kahdestaan, eikä juuri ole kuin sisko ja vanhemmat joiden kans pidän aktiivisesti yhteyttä. Pari kaveriakin on mutta niitä näen kerran parissa kk ja silloin baareissa. Mies mulla oli joka kyllä musersi minut sairaudellaan täysin.
Kaikki ihmiset ympärilläni pitävät mua tosi vahvana ihmisenä jolla ei ole vaikeuksia ilmaista itseään. Vaikeuksia mulla on aina ollut saada tyttökavereita, monet pitävät mua uhkana tai pelkäävät mua.Ikinä ei ole tarvinnut miestä sen sijaan etsiä, ne tulee kotiovelle asti. Eli siis ulkonäköä on mutta olen päästäni ilmeisesti tyhmä kun en puhua osaa. Kännissä juttu lentää mallikkaasti(en ole alkkis, juon kerran/ 2kk). Itseni mielestä mulla on ongelma, en saa aikaseksi järkeviä lauseita koskaan. Puhun kuin olisin joku tyhmä, vajaatoimintainen ihminen.
Jos joku sai tästä selkoa, kertokaa missä mättää!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen verran että, lyhyet lauseet onnistuu mutta jos tarvitsee paljon keskustella sekoan sanoissani. unohtelen myös paljon asioita, en siis lapseeni liittyviä asioita. mulla menee tosi usein päivät haaveillessa turhista jne.
Kiitos etukäteen neuvoista ja vastauksista!
Hei, et kertonut onko sinulla niissä tilanteissa, joissa sekoat sanoissasi muitakin oireita? Esim. sydämen tykyttelyä, punastelua jne. Tämä voisi viitata sosiaalisten tilanteiden pelkoon, johon auttaa hyvin esim. beetasalpaaja, joka pitää oireet kurissa niin, että voit keskittyä muuhun kuin itsesi tarkkailuun ja pelkoon siitä että alat änkyttämään jne. Voit olla aidosti oma itsesi ennen ikävältä tuntuneissa tilanteissa.