kun mä olin sulle kirjottanu, huomasin vasta jälkeenpäin lukiessani kirjottamani uudelleen, että olin kirjottanu "sattumalta" useammasta asiasta kuin oli ajatellu kirjottavani, joita päässäni silloin prosessoin. Vaikeinta asioiden läpikäymisessä on ollu "vanhan" ja "uuden" asian käsittely yhtäaikaa.
Että löytäis ittensä kaiken keskeltä. Voi sanoa tässä olen, tähän halusin tulla, tänään olen oma itseni. Ja joka päivä loppuelämäni ajan kasvan vielä vähän lisää.
Että löytäis ittensä kaiken keskeltä. Voi sanoa tässä olen, tähän halusin tulla, tänään olen oma itseni. Ja joka päivä loppuelämäni ajan kasvan vielä vähän lisää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sulla vanhat kaapissa, vai?
ei huomaa ennen kun jälkeenpäin miten tökerösti sitä itsensä muotoilee. Minäkin olen kirjotuksissani saanut aikaan ihan päinvastaisen kuvan asioista, etten välittänyt vaikka välitin - paljon. Mitenkähän sitä voi noin hullusti käydäkin? Voisipa kirjuutella asiat uudelleen mutta ku ei voi.
kyselee joku muu kuin edellinen
tai jonku viestin sille vai tännekö kirjuuttelit?
miksikään lasketa. En ihan niin seonnut vielä ole että täällä kirjuttelisin ja kuvittelisin jollekin todelliselle henkilölle kirjuttelevan.
peruuttamattomia, lopullisia. No second changes.
tosin aina ei oo ihan varma kun tätäkin palstaa vilkuilee...
useimmiten kolmaskin. Olet väärässä.
kerro jotain mistä tunnistan....