Se joka uskaltaa työpaikalla sanoa, että oireet johtuvat työpaikan ilmasta,homeista ehkä, joutuu heti boikottiin, hän on hankala tyyppi, häntä ei oikein osata puhutella. Sairaslomansa ovat tosi hankalia, vaikuttavat koko työyhteisöön. Se joka on kiltti, ja muuten vain on sairas jatkuvasti, flunssaa, poskionteloita, korvia poteva, mutta ei vahingossakaan mainitse epäilyään työperäisistä oireista, on ihan ok-tyyppi. On hyväksyttävää, että hän on sairaslomilla joka toinen viikko.
Olisi kai sitten täytynyt pitää suunsa kiinni ja olla sairaslomalla ihan vain jatkuvassa flunssassa. Vai mitä neuvotte.
t. yks hankala tapaus
Olisi kai sitten täytynyt pitää suunsa kiinni ja olla sairaslomalla ihan vain jatkuvassa flunssassa. Vai mitä neuvotte.
t. yks hankala tapaus
Vastaukset 35
Vanhimmat
mutta tylyä kohtelua saa joka paikassa homeista puhuva sairas.
Yritetään vaientaa ja syytetään hysterian lietsomisesta. Sairastumiset selitellään vaikka millä.
Kohtelu on entisajan spitaalisen luokkaa. Ihme, että sentään raha kelpaa yksityisellä. Menet muun vaivan vuoksi lääkäriin ja et edes mainitse sanaa home, niin silti olet leimattu. Luettu sieltä potilastiedoista ja asiakaspalvelu on sitten sen mukaista. Sivistyneessä yhteiskunnassa elämme - ei uskoisi.
Työpaikalla kohtelu painii samassa sarjassa eli leimattu on mielisairaaksi, vaikka diagnoosit on mustaa valkoisella. Kaikista naurettavin vastaus työpaikalla kuultuna on se, että joo, kyllä täällä sitä hometta on, mutta ei se minuun vaikuta. Jackpotin saivat.
Vaikuttaa siltä kymmenen vuoden kokemuksella, että vankin mielenterveys on kuitenkin sillä homeista sairastuneella, joka on ns. sinut sairautensa kanssa eli tietää rajoitteensa ja elää niiden mukaan. Ja vähät välittää esim. työkavereiden antamasta negatiivisesta palautteesta. Kehuskelevathan hekin aikansa, kunnes tauti iskee omaan nilkkaan.
http://www.youtube.com/watch?v=BUkdcwGl2eg&feature=user
huippuy.....
yhdessä ihmisessä yhdistyy homeen lisäksi muutkin huonon kohtelun aiheet niin soppa on valmis.
Muuten itsenäisyyspäivänä on Senaatintorilla keskipäivällä klo 11.00-12.00 vaikeavammaisten hiljainen mielenosoitus henkilökohtaisen avustajan saamiseksi subjektiiviseksi oikeudeksi.
Kaikki ihmiset kun eivät ole tässä maassa vielä (kään) itsenäisiä. Paikalla on ainakin Jukka Paarma ja kansanedustajat on kutsuttu paikalle, saa nähdä kuka tulee.
Sinne voi mennä tukemaan asiaa kuka vaan (ja katsomaan josko homealtistuneet joskus tekisivät saman tempauksen :-)
Itse olen sekalaisessa paketissa monisairas, vaikeavammainen ja homealtistunut.
erottelematta sitä homeoireiksi tai muuksi sairasteluksi. Vasta kun sairaus tai vamma on riittävän näkyvä (käsi poikki tms) on hyväksyttävämpää olla sairaslomalla. Suurinta syyllisyyttä potee yleensä sairaslomalla olija, joka myös monesti kuvittelee että muut kuvittelevat hänen olevan pinnari töistä joka on sairaslomalla sohvalla makailemassa.
Homesairaat jotka ovat menettäneet työnsä, eivätkä voi ottaa uutta paikkaa vastaan joko sairauden tai työpaikan sisäilman vuoksi - mihinkäs he kuuluvat. Ai niin....he loikoilevat siellä kotisohvalla, sehän täällä näyttää olevan asenne kotona altistuneita kohtaan.
Onpas taas kurjaa kun työssä sairastuneilla on huolensa sairaslomista. Kotona sairastuneellahan on asiat tosi hyvin, saa makailla sohvalla, ei tarvitse mennä töihin, ei saa palkkaa eikä tarvitse hakea työtapaturma tms. päätöksiä. Saa vaan sairastaa kotona ilman sen suurempia tutkimuksiakaan kun rahat ei riitä yksityiseen lääkäriin ja tk-puolella hommat ei etene.
sitten niitä ihan oikeasti sairastuneitakin. Sillä tiedän, että monella työpaikalla on ongelmana myös siipeilijät. Ne jotka kuvittelevat sairastuneensa ensimmäisenä työpäivänään, kun eivät saaneetkaan sitä johtotehtävää itselleen. Ja sitten ne ihan oikeasti sairastuneet saavat nopeasti leiman näiden "minä en halua tehdä töitä" siipeilijöiden vuoksi. Homeongelma on niin laaja, että samamalla tavoin käy kuin selkäsairaillekin, moni oikeasti selkävammainen tekee työtä ja "minä en halua tehdä työtä" siipelijä nostaa korvausta ja tekee jotakin kivempaa ja silloin kun huvittaa. Kun lääkärit ottaisivat ongelman tosissaan. Kertoisivat miten tutkitaan ja sitten myös tutkitaan, sijoitetaan puhtaisiin tiloihin ja tehdään kaikki muu mahdollinen, heti kun työympäristön ongelmat ovat tiedossa. Että nämä sosiaaliset ongelmat eivät sitten kaada sairastuneiden oikeusturvaa, joka heille kuuluu niin kauan kun ongelma on olemassa joko työpaikalla tai henkilö sairastelee. Minä olen vähän kuumeillut ja kurkku on kipeä, minulla on homeallergia tyypit pitää saada kuriin ja ojennukseen. Jos hekin sitten oikeasti sairstuvat, niin tilanne on toinen, mutta ei pidä hyssätä näitä pitkin mantuja vipeltäviä "sairaita" ja jättää huolehtimatta niistä jotka oikeasti sairastavat. Jos kykenee elämään normaalia elämää muutoin, muttei voi mennä töihin, pitää löytyä se reitti miten tämä henkilö saadaan töihin turvalliseen ja puhtaaseen sisäilmaan, ei sairastuttaa häntäkään sitten uudelleen ja uudelleen siinä samassa homeläävässä. Uusia puhtaita työpaikkoja työtätekeville, sillä sairastuneet haluavat parantua ja mennä töihin, mutta se ei ole mahdollista jos heistä tehdään kroonisesti sairaita pakottamalla heitä olemaan homeläävissä töissä aina kun vähänkin kunto kestää!
myös kotona sairastuneiden. Ei ole kenellekään helppoa olla homesairas. Satun nyt vain olemaan työssä sairastunut. Menisin heti töihin, jos työnantaja osoittaisi tilat, joihin voisin mennä, mutta ei aiokaan osoittaa. Odottaa, että tekisin itse ratkaisun ja häviäisin jonnekin. Vaikea on tällainenkin tilanne. Ihan samassa pisteessä olen kanssasi siinä, että en tiedä, missä voisin yleensä olla, joten vaikea hakea uutta paikkaa.
Ei niistä tutkimuksista ole mitään hyötyä. Hyvin harva saa korvauksia ja ammattitautidiagnooseja. Täytyy olla varmaan kuoleman kielissä ennen kuin jotain diagnoosia irtoaa. En itsekään ole saanut, mutta työpaikalla en voi olla. Kotona kuitenkin kuntoudun työkuntoiseksi, mutta jos menen sinne takaisin, sairastun heti uudelleen. Työnantajaa ei näytä asia huolettavan. Työterveyslääkäritkin ovat työnantajan puolella, niin että ei sieltäkään apua heru, sairaslomaa saattaa saada jonkin aikaa, ja tietenkin pillerireseptejä. Mutta sitä tärkeintä, puhdasta työpaikkaa ei kukaan tarjoa, sanotaan sitten laissa miten hienosti tahansa.
homeisessa paikassa: "jos heistä tehdään kroonisesti sairaita pakottamalla heitä olemaan homeläävissä töissä aina kun vähänkin kunto kestää".
Voi valita: olla töissä homeläävässä tai lähteä pois ja säilyttää terveytensä.
Jos haluaa tahia loputonta taistelua työnantajan kanssa ja pitää kiinni oikeuksistaan ja olla muka oikeassa, niin oma valinta ja kaupan päälle krooninen sairaustuminen.
Voit vaihtaa työpaikkaa ja hyvällä onnella löydät puhtaan työpaikan ja elämä jatkuu.
Mutta jos jää typeränä työpaikalle oman terveytensä menetyksen uhalla uhoamaan oikeuksistaan ja korvauksistaan, niin tie on loputon kuten täällä mm.:):):) kohdalla olemme nähneet. Enää ei hänestäkään tiedä mikä sairaus on ja mikä osa sairastelusta on psyykkistä pelkoa tms. Menee jo puurot ja vellit sekaisin.
täytyisi löytyä.
Keneltähän vielä voisi apua kysellä ?
Työsuojeluihmisiltä ei reittiä löytynyt, liiton henkilö neuvoi, että työsuojeluihmiset tai työsuojelupiiri auttaa. Ts-piiristä en ole vielä kysynyt, mutta auttaisivatko yksittäistä henkilöä. Tt-lääkäriltä ei myöskään apua löytynyt.
jossa ei oireilisi. Kävin yhdessä haastattelussa, ja jo siinä rupesi tuntumaan oireita. Onneksi eivät valinneet. Toisessa haastattelussa en tuntenut oireita, mutta kerroin olevani homeelle altistunut, eivät valinneet. Kertoako vai ei, siinä pulma.
Tuntuu aika ikävältä, että jos sattuisi pääsemään jonnekin paikkaan, niin huonolla tuurilla sitten alkaisi sama sairastaminen. Joku voi tietenkin ajatella, että "so what", sittenpähän alkaa sairastelu. Minusta ajatus siitä on kuitenkin pelottava.
PUUROT JA VELLIT -
Puuro-ohje noin neljälle hengelle
Voitele uunivuoka.
Lisää 2 dl kokonaisia ohrasuurimoita, 1,3 litraa maitoa ja 3/4
teelusikkaa suolaa. Voit halutessasi korvata osan maidosta vedellä.
Anna hautua 150 C asteessa kolme tuntia.
Nautitaan maidon, sokerin ja kanelin kanssa.
Kaura-omenapuuro
8 dl vettä
3/4 tl suolaa
3 1/2 dl kaurahiutaleita
500 g omenoita
2 rkl situunan mehua
1 tl kanelia
1-2 rkl sokeria
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää suola. Vispilöi hiutaleet liemeen ja anna kiehua hiljaa noin 8 minuuttia. Pese omenat harjalla ja raasta kuorineen siemenkotaan asti karkealla terällä.
Valele omenaraasteelle sitruunanmehua ja sekoita puuroon. Mausta kanelilla ja sokerilla ja kuumenna kiehuvaksi.
Tarjoa lämpimänä maidon ja kanelin kanssa.
MAISSIVELLI
tarvitaan:
pussillinen pakastemaissia
maitoa ja/tai vettä
hiukan vehnäjauhoja
ripaus suolaa (itse käytän yrttisuolaa)
Sulata maissit kattilassa runsaassa vedessä, älä kuitenkaan keitä. Kaada vesi pois, muussaa maissit esim. tehosekoittimella kunnes ne ovat tasaista muussia. Lisää joukkoon maitoa tai vettä riippuen haluatko vellistä paksua vai ohutta. Valmista nesteestä ja vehnäjauhoista suuruste. Lämmitä keitos uudelleen, tällä kertaa kiehuttaen miedolla lämmöllä. Suurusta keitto ja anna kiehua jatkuvasti sekoittaen kunnes velli on sopivan paksua. Lisää suolaa maun mukaan. Kevyttä ja helppoa!
HERKKUPUURO (Kapeen kylä - Teisko - Tampere)
1 l vettä
½ pkt rusinoita
muutama kuivattu luumu
4 dl kaurahiutaleita ( tai 4-viljan )
½ tl suolaa
Liota rusinoita ja luumuja yön yli vedessä, kiehauta ja lisää kaurahiutaleet. Keitä hiutaleiden ohjeen mukaisesti ( 8 - 10 min ) , mausta suolalla.
Jos et ehdi liottaa rusinoita ja luumuja, pilko ne ja keitä
5-10 minuuttia ennen hiutaleiden lisäämistä.
KALJAVELLI
Vettä
Kotikaljaa
Rusinaklimppejä
Kotijuustoa
Suolaa
Siirappia
Klimppitaikinan valmistus
Sekoita 0,5 dl:n vettä kananmuna, vähän suolaa ja sokeria ja rusinoita sopivasti. Sekoita veteen vehnäjauhot voimakkaasti vatkaten. Vehnäjauhoja lisätään sen verran, että taikinasta tulee sitkeähköä. Jos klimpeistä tulee keitettäessä tympeitä on taikinan liian kovaa ja jos klimpit hajoavat keitettäessä on taikina liian löysää. Taikinaan voi lisätä halutessaan voisulaa.
Klimpit keitetään runsaassa kiehuvassa vedessä. Taikina pudotellaan lusikan avulla klimpeiksi veteen. Klimppien keittoaika on n. 10-15 min.
... Kaljavelli
Poista osa klimppien keitinvedestä (jätä klimpit) ja lisää kalja. Tilkkaan kaljaa sekoitetaan suurustetta (vehnäjauhoja 1 rkl/ l) Veden ja kotikaljan suhde vellissä: kaljaa 1,2 - 1,6 osaa vedestä (riippuen kaljan vahvuudesta).
Mausta velli siirapilla ja suolalla maun mukaan.
Anna vellin kiehahtaa ja lisää kuutioitu kotijuusto.
Tarjoa lusikan ja lautasen kanssa - ja syö!
p.s. klimppitaikinan ohje sopii myös klimppisopan valmistukseen, jätä vain sokeri pois
Puuro-ohje
1 l vettä
1 tl suolaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruishiutaleita
0,5 dl vehnäleseitä
0,5 dl luonnonriisiä, tummaa riisiä tai täysjyväriisiä
0,5 dl kokonaisia ohrasuurimoita
iso nokare voita
lisukkeeksi omenahilloa
Neljänviljan puuro mikrossa. Päälle ripotellaan kesän marjoja: mustikoita, vadelmia, mansikoita.
http://www.nicehouse.fi/keittio/reseptit/kilpailures/2001/puurot.htm
valitettavasti, on liikaa hiilihydraatteja ja sokeria, hiivabakteerit elimistössä lisääntyvät tällä ravinnolla. Maitohappbakteerit elimistössä ovat immuunipuolustuksen perusta. Ei ole asiantuntija nyt asialla näillä ohjeillaan :-)
Tässä näkee taas jonkun täysin tietämättömän kommentin. Ei ole käsitystä elämästä, ei oikeasta elämästä, jossa on eurot käyttövoimana. Miten maksat lainat ja lyhennykset, lasten päivähoidon ja harrastukset, ruoat ja joulukin on tulossa. Että jos on syntynyt kultalusikka suuhun tai hakee isiltä ja äidiltä rahaa, voinee tehdä noin. Aikuiset sitten miettivät miten hoitavat sen jälkikasvunsakin. Yksinelävän on myös aika vaikea jättää laskuja maksamatta ja kertoa että "ei ole pakko" täti kertoi tuolla homesairaussivustolla. Ja kyllä se täti tietää, ellei sitten olekin setä tai muuten vaan tietämätön realiteeteista. Jätä nämä näsäviisaat neuvosi jo, ei niitä täällä kukaan kaipaa.
jos olet noin avuton.
Kokemusta oikeasta elämästä homesairaana:
Homeasunto laitettiin myyntiin ja se mitä siitä saatiin, sillä maksettiin lainaa pois. Loput sovittiin pankin kanssa uudelleen järjestelyllä.
Lasten harrastuksia supistettiin ja ruoka tehdään itse jolloin säästää pitkän pennin. Joululahjoja ei osteta kuin muutama lapsille. Joulun idea on yhdessä oloa eikä mitään materialismin suurkulutusta. Jälkikasvun hoitamiseen tarvitaan yhdessä oloa ja rakkautta ja sitä ei rahalla saa. Kun on homesairautensa vuoksi työttömänä jää aikaa sille jälkikasvullekin. Tosin omista menoista ja vaatteista joutuu karsimaan mutta se on sitä tosi elämää hometalollisen kohdalla.
Yksineläjä turvaa sosiaaliturvaamme joka on tarkoitettu siinä tilanteessa kun muita vaihtoehtoja ei ole.
Jos ei vahvan altistumisen vuoksi voi mennä homepaikkohin töihin jää vaihtoehdoksi olla kotona ja tehdä kotoa käsin töitä, jos jollekin se onnistaa.
Tämä on kuules elämän realiteettia monen hometalollisen kohdalla. Mutta onneksi työssäaltistuneella on sentään puhdas koti jonka kotona altistunut on jo kerran (ainakin) irtaimistoineen menettänyt.
Joka kuudes suomalainen elää toimeentulotuen varassa. Kaikki, joiden tulot eivät riitä elämisen perustarpeisiin ovat oikeutettuja toimeentulotukeen. Siinä huomioidaan kohtuulliset asumiskulut ja muu välttämätön toimeentulo. Kukaan ei kuole nälkään tai asunnottomuuteen tai kylmyyteen. Lasten päivähoidon saa veloituksetta, jos tulot eivät riitä sen maksuun. Lääkäri- ja lääkekulut korvataan, jos itse ei niistä selviydy. Toimeentulotuen lisäosalla katetaan lasten harrastusmenot. Toimeentulotukea saavan elintaso ei ole kadehdittava, mutta sillä selviää. Sillä selviää siis joka kuudes suomalainen. Miksi et siis sinä?
Jos haluaa asettaa terveyden elintason edelle, niin se on ihan ikioma valinta tässä maassa.
on. Toimeentulotuki ja velkasaneeraus ja työttömyys on tuttu kuvio monille kotona sairastuneille. Siinä katastrofissa on kärsijöitä yleensä enemmän kuin yksi, mutta hekin jatkavat elämäänsä tosin niukemmalla toimeentulolla kuin aikaisemmin. Kun heidän tarinoitaan kuuntelee ja heidän elämänasennettaan seuraa, voi vain todeta että rankoista tapahtumista poikii jotain hyvääkin. He ovat empaattisia,ymmärtäväisiä ja iloakin löytyy kaiken läpikäydyn jälkeenkin. Vaikka heilläkin sairaudet jatkavat puhkeamistaan kuten muillakin altistuneilla. Mistä ihmeestä he voimansa saavat?
tosiaan, kun olisikin. Vaan työkavereita seuraamalla olen huomannut, että en ole ensimmäinen joka oltuaan hometyöpaikassa muutaman vuoden verran alkaa löytää kotoaankin hometta; ja pian joka paikasta, myös ulkoilmasta, kun altistuminen jatkuu.
Miksi joku haluaa jatkuvasti lietsoa kummallista vastakkainasettelua työssä ja kotona sairastuneiden välille? Entäs hei koulussa ja päiväkodissa sairastuneet, tai vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa, huh-huh? Mihin heidät unohdit? On se niin väärin, ettei heiltäkin ole kodit menneet.
Kirjoitit "oikeasta" elämästä homesairaana, johon sisältyy kai se ajatus, että muiden sairastuneiden kokemukset olisivat jotenkin vääriä, jos heillä on (vielä) asunto alla? Toivon sydämestäni että löydät itsellesi vähän joulumieltä ja hyvää tahtoa kanssakulkijoita kohtaan, vaikka heidän kokemuksensa homesairaudesta olisi erilainen kuin omasi.
Nähtävästi moni pelkää turhaan mitä tapahtuu kun homeongelma omalle kohdalle sattuu. Tästä kirjoituksesta näkee, ettei sen ihmeellisempää apua tarvita, kun mitä yhteiskunta jo antaa ja tuloksena on onnellinen ja tasapainoinen perhe-elämä, on aikaa ja elämä hymyilee. Hienoa. Itse mietin jo miten auttaisin ystävääni, mutta nähtävästi apua on turha tarjota, elämä on ihan noinkin hyvää ja arvokasta, ei siinä rahalla mitään tee. Joten lähetän rahat kehitysapuun, sillä siellähän ihmisillä on oikeasti hätä.
huomioon sekin, että tälläkin palstalla on myös eri vaihetta `homekatastrofiaan´ eläviä ihmisiä ja asennoituminen on sen mukaista. Minullekin oli aluksi suuri shokki, kun huomasin asian. Sitten on ollut toivoa ja epätoivoa vuorotellen, vihaakin. Ymmärrystä ei kovin ole kanssaihmisiltä eikä viranomaisilta herunut. Tätä epätietoisuuden vaihetta tässä eletään edelleenkin. Ehkä voin vuoden tai parin päästä sanoa minäkin, että hyvin menee kaikesta huolimatta. Ehkä voin kertoa selviytymistarinaa minäkin, tai sitten en... Mutta ei nyt. Elämän perusturvallisuus on minulla syvästi järkkynyt, lopullisesta terveydentilastani/sairaudestani en vielä tiedä ja huomisen ajattelu pelottaa...
kyllä sitä vaihtoehdot ovat vähissä kun kotona altistuu. Mutta siinäkin on tehtävä valinta: jatkaako asumista ja sairastuu lisää vaiko muuttaa pois. Työpaikalla voi valita samoin: jatkaako työssä olo ja altistuu lisää vaiko lähtee pois.
Kotona kun nämä ratkaisut tekee, on kylläkin suuremmat seuraamukset.
Jos kyseessä vuokra-asunto, menettää takuut ja vuokrat ja irtaimen omaisuuden ja tietysti sen tärkeimmän eli terveyden.
Omasta jos lähtee, on mentävä vuokralle. Maksettava vuokrat ja oman asunnon kulut, kunnes oman asunnon kohtalo selviää.
Omasta asunnosta tulee lisäkuluina tutkimus ja eri asiantuntilausuntojen palkkiot ja summat voivat ylittää maksukyvyn. Oman asunnon arvo on homeisena olematon ja seuraamukset ovat pitkät riippuen siitä, kuka tiesi ja mitä esimerkiksi kun on huomannut että hiljattain ostettu koti onkin hometalo.
Siinäkin menee lisäksi irtain omaisuus ja terveys ja samassa rytäkässä monesti työpaikka.
Altistuneena yleensä kierre jatkuu, eikä ole harvinaista että homeasunnosta muuttanut joutuu muuttamaan useamman kerran koska ei herkistyneenä voi asua rakennuksessa jossa on kosteus-ja homevaurioita.
Jos vertaa työssä ja kotona altistunutta, on työssä altistunut siinä onnellisessa asemassa että yleensä hänellä on puhdas koti ja hän säästyy tältä muuttorumbalta johon homeasuntoinen joutuu.
Työssäsairastuneen rahalliset menetykset ovat hiiren pieraisu kotinsa ja omaisuutensa menettäneen rinnalla.
Yhteistä on että molemmat ovat homesairaita eikä kumpikaan voi työskennellä homeisissa tiloissa.
t. 5 muuttoa takana hometalosta päästyämme ja edelleen sairaspäivärahalla kynsiään syövä homesairas:)
sehän se tärkeää on, ei terveys. Että päästiin taas asiaan.
toivo,epätoivo,viha,luottamuspula,pelko huomisesta jne. Aikamoinen tunnerepertuaari!
Vertaisilta onneksi saa apua. Avulla tarkoitan ymmärtämistä ettei tarvitse joka asiaa perustella ja puolustella, sillä samoja latuja sitä mennään, eri vaiheissa tosin.
Vertaistapaamiset ovat siksi aika mukavia että ei tarvitse tosiaan selitellä perusteellisesti kaikkea, ymmärtävät vähemmälläkin. Ymmärtävät myös sen ettet jaksa sitä tai tätä tai että olet pitkällä sairaslomalla monien syiden seuraamuksena.
Kyllä sinäkin varmasti selviydyt, kunhan muistat ettet jää sinne homeasioiden loputtomaan suohon jumiin, vaan muistat että elämässä on paljon muutakin. Sieltä noustaan ylös, jokainen omassa tahdissaan, kunhan ei jää sinne ja jää tänne palstalle vuodesta toiseen. Se osoittaa että elämäsi ei todellakaan jatku.
mietti miten selviää, kun pitää joululahjat ostaa,lasten harrastukset kustantaa jne. Siinähän on kyse juuri rahasta.
Työssä käyvälle raha näyttää olevan tärkeämpi kuin menetetty terveys.
täällä on nyt joku ilkeä ihminen taas kiusaamassa ja hämmentämässä sairastuneiden välejä. Missä kirjoituksessa oli lahjoista jotakin, en löytänyt... Onneksi olkoon siitä, että elämäsi on rikasta ja nautit siitä. Niin minäkin, mutta jätä palsta jo rauhaan.
tekstejä vuodesta toiseen, saati sitten olla se häirikkö. Mutta eipä se terveyttä takaa lukeeko palstaa tai ei, jos kirjoittaa sinne ilkeyksiä tämän tästä.
kuka vain pystyy lukemaan kumpaan kastiin kuulut! Homeista sairastuneet ovat ihan hiukkasen fiksumpia ja empaattisempia kuin sinä.
pakko täällä häiriköidä vuodesta toiseen.
tutustu tarkemmin niin huomaat eron.
Tiedätkö että tässä oikeassa elämässä on jo paljon niitä, jotka ovat joutuneet luopumaan omasta kodista ja jopa lainan lyhennyksistä, kun homekoti on vienyt heiltä kodin,työn ja terveyden. Se on sitä oikeaa elämää.
Sosiaalitoimi maksaa heille sen, mitä lain mukaan heillä on mahdollisuus saada tukea. Asumistukikin on monelle entiselle hometalolliselle tuttu tuki.
Ei tarvitse näsäviisastella näillä asioilla. Sieltä lasivitriinistä kannattaisi astua ulos ja herätä tämän päivän todellisuuteen jollainen on homeiden vuoksi asuntonsa menettäneillä.
Pikku juttu kaiken rinnalla on se että työ menee, kokonaispaketissa sekään ei tunne enää miltään.
Näin nyt ja vieläkin pahemmin tulevat nämä hometapaukset rasittamaan yhteiskuntamme kassaa. Mutta sitähän saa mitä kylvää.
joka täällä viisastelet muiden sairastelua! Ihme, että et itse vaihtanut sitä asuntoa ajoissa? Miksi jäit siihen oleilemaan, jos siitä luopuminen vasta tois sinulle elämisen arvoisen elämän?
olet tapahtumaketjusta vuokra tai oman asunnon kohdalla, jos siinä havaitaan kosteus-ja mikrobivauriot.
He sairastuvat myös, mutta he menettävät sen lisäksi kotinsa,irtaimen omaisuutensa ja joutuvat kovaan taisteluun todistaakseen asioiden oikean tilan.
Et taida tajuta, ettei sitä asuntoa niin vaan vaihdeta. Paitsi jos nyt ei sitten satu kuulumaan siihen mainitsemaasi kultalusikka suussa syntyneisiin. Hehän eivät yleensä kanna vastuuta, vaan myyvät silmää räpäyttämättä homepaskansa seuraavalle.
Ei kukaan oleile huvikseen homekodissa. Älä nyt edes sellaista kuvittele. Mutta sinullahan ei ole siitä kokemusta - vielä.
fiksuus ja empaattisuus ei riipu sairaudesta vaan omasta asenteesta ja suhtautumisesta myös muihin ihmisiin. Oman kilven kiillottaminen kuten sinäkin teit ei osoita fiksuutta eikä empaattisuutta.
voi nopeasti vaihtaa ja muuttaa, mutta homeisesta asunnosta ei pääse eroon tai voi muuttaa. Niin, helppoa sitä on antaa muille neuvoja ja tehdä sitten itse.... Vuokralta on muutettu ja muutetaan, että silleeen... kultalusikkaa ei ole näkynyt, ei paljon muutakaan, mutta ei valiteta ei. Elämähän on nyt vasta sitä elämisen arvoista... kiitos vain neuvoistasi.
Äitini on tehnyt ksljavellin niin että klimpit on pudotettu suoraan kaljan sekaan ja ne on kypsyneet siellä. Eikä velliä ole maustettu siirapilla, vain rusinoilla ja leipäjuusto palatsilla. Mutta makunsa ja tapansa kullakin.