Ajattelin, että mulla on varmaan jonkinlainen paniikkihäiriö, mutta sitten luin netistä tietoa siitä ja totesin, ettei oireet ole sinnepäinkään. Osaako siis kukaan auttaa "diagnosoimaan" tän oudon olotilan?
Mä olen tehnyt vähän auki kaksi vuotta yötyötä, joka on kuin mulle tehty. Mun pahin mahdollinen kauhukuva on joutua päivätyöhön. Aamuheräämiset ei vaan ole mua varten. Mä olen aina ollut yökukkuja, yöllä kun olen syntynyt on mun selitys. Tulen toimeen myös vähällä unella, kunhan saan viikottain nukkua 1-2 kunnon yötä/päivää.
Yötyötä mä olen tehnyt useammassa työpaikassa. Vajaa vuosi sitten olin viikon töissä eräässä työpaikassa, joka ns. aiheutti ongelmani. Paikka sinänsä oli ok, mutta yksin suuressa talossa voimatta koko työvuoron aikana (10,5h) puhua kenellekään ja työtäkin oli aivan liikaa. Jo ekassa työvuorossa mua alko puristaa rinnasta niin, että pelkäsin luiden rusentuvan. Henkeä ahdisti, itketti ja kännykkälasku kasvo, kun soittelin kaikki puolitututkin yöllä läpi (kiva kaveri, ku soittelee yöllä).
Lopetin sen työn ja tein välillä päivähommia muutaman viikon. Pahin olo helpotti, vaikka aamuherätykset otti päähän. Sain taas yötyötä ja pidän tästä todella. Valvomisjaksolla kaikki on ok, mutta vapaan koittaessa toivon olevani taas töissä. Päivisin kaikki on ok, mutta illan ja pimeyden tullessa ahdistus vaan paukahtaa aivan yhtäkkiä. Ahdistus siitä, että kohta TÄYTYY mennä nukkumaan. Ja jos ahdistusta ei ajallaan kuulu, alan ihmettelemään sen puutetta ääneen ja eikös se kohta tömähdä tulla. Vaikka herään aamuisin vapaalla ihmisten aikoihin, n. klo 8, niin illalla voisin valvoa kuinka pitkään tahansa. Ja vaikka olisinkin väsynyt ja haluaisin nukkumaan, niin viimeistään sängyssä alkaa ahdistaa ja tuijotan kelloa saamatta unta. Pahimmilaan olen valvonut jopa klo kuuteen aamulla. Tai saatan nukahtaa nukkamaan mentyäni ja herään 10 min päästä virkeänä. Asiaa ei helpota myöskään se, että mieheni tekee vuorotyötä. Hänen ollessa yövuorossa on helpompi lipsua aikataulusta.
Työn vaihtaminen ei ole ratkaisu tähän, koska tämän on mun unelmatyö. Ja mikäs sen rattoisampaa olisikaan, kuin valvoa ahdistuksen kanssa klo neljään ja herätä viiden jälkeen töihin. Tähän oloon pitäisi saada joku selvyys ja ratkaisu. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Pimeys ja kaamos ei ole selitys mun vaivalle, koska pidän talvesta ja hämärästä. Kotona ja töissä vihaan suuria ja kirkkaita valoja. Kotona poltan paljon pieniä lamppuja ja kynttilöitä. Toki nautin auringonpaisteesta, kun sitä on, ja "lataan akkuja".
Mä olen tehnyt vähän auki kaksi vuotta yötyötä, joka on kuin mulle tehty. Mun pahin mahdollinen kauhukuva on joutua päivätyöhön. Aamuheräämiset ei vaan ole mua varten. Mä olen aina ollut yökukkuja, yöllä kun olen syntynyt on mun selitys. Tulen toimeen myös vähällä unella, kunhan saan viikottain nukkua 1-2 kunnon yötä/päivää.
Yötyötä mä olen tehnyt useammassa työpaikassa. Vajaa vuosi sitten olin viikon töissä eräässä työpaikassa, joka ns. aiheutti ongelmani. Paikka sinänsä oli ok, mutta yksin suuressa talossa voimatta koko työvuoron aikana (10,5h) puhua kenellekään ja työtäkin oli aivan liikaa. Jo ekassa työvuorossa mua alko puristaa rinnasta niin, että pelkäsin luiden rusentuvan. Henkeä ahdisti, itketti ja kännykkälasku kasvo, kun soittelin kaikki puolitututkin yöllä läpi (kiva kaveri, ku soittelee yöllä).
Lopetin sen työn ja tein välillä päivähommia muutaman viikon. Pahin olo helpotti, vaikka aamuherätykset otti päähän. Sain taas yötyötä ja pidän tästä todella. Valvomisjaksolla kaikki on ok, mutta vapaan koittaessa toivon olevani taas töissä. Päivisin kaikki on ok, mutta illan ja pimeyden tullessa ahdistus vaan paukahtaa aivan yhtäkkiä. Ahdistus siitä, että kohta TÄYTYY mennä nukkumaan. Ja jos ahdistusta ei ajallaan kuulu, alan ihmettelemään sen puutetta ääneen ja eikös se kohta tömähdä tulla. Vaikka herään aamuisin vapaalla ihmisten aikoihin, n. klo 8, niin illalla voisin valvoa kuinka pitkään tahansa. Ja vaikka olisinkin väsynyt ja haluaisin nukkumaan, niin viimeistään sängyssä alkaa ahdistaa ja tuijotan kelloa saamatta unta. Pahimmilaan olen valvonut jopa klo kuuteen aamulla. Tai saatan nukahtaa nukkamaan mentyäni ja herään 10 min päästä virkeänä. Asiaa ei helpota myöskään se, että mieheni tekee vuorotyötä. Hänen ollessa yövuorossa on helpompi lipsua aikataulusta.
Työn vaihtaminen ei ole ratkaisu tähän, koska tämän on mun unelmatyö. Ja mikäs sen rattoisampaa olisikaan, kuin valvoa ahdistuksen kanssa klo neljään ja herätä viiden jälkeen töihin. Tähän oloon pitäisi saada joku selvyys ja ratkaisu. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Pimeys ja kaamos ei ole selitys mun vaivalle, koska pidän talvesta ja hämärästä. Kotona ja töissä vihaan suuria ja kirkkaita valoja. Kotona poltan paljon pieniä lamppuja ja kynttilöitä. Toki nautin auringonpaisteesta, kun sitä on, ja "lataan akkuja".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lakkauta laajakaista. Netti se on joka päiväjärjestyksen sekoittaa -ainakin minulla.
Mitähän se kello...jaa jos sammuttaisi tämän ja yrittäisi nukkua.
Tarttee kai sit sanoa noille "kaupunginisille", et tää kaupunki (työnantaja) ei tarvii nettiä ja kaikki kalliit ohjelmat saa hylätä eikä minkään tarvii toimia. Kotona en roiku netissä öisin enkä juuri päivisinkään kuin pakon edessä (laskut yms.).
Mä halusin ihan oikeita mielipiteitä ja ajatuksia, en mitään tollasta potaskaa ja kikkakolmosia.
No ehkä se olikin kikka-kolmonen, mutta usko pois ei kukaan sinun omaa mieltäsi voi mitenkään muuttaa. Ei sellaista lääkäriä olekaan. Ne ovat ihmisiä kuten itsekin ja heillä on vain se heidän oma mielensä.
Potaskaa olet saamassa jos auktoreihin uskot mielen asioissa. lääkkeitä ei kannata ottaa, ei ensimmäistäkään. Liikunta ja säännöllinen uni/ruokailu ovat taas niitä kikka-kolmosia. Oikeasti on niin että kukaan ei voi mainitsemiasi asioita sinulle toisiksi muuttaa.
Jos joku kirjoittaa nettiin kolmen ja viiden aikaan aamuyöstä, niin ei se normaalia ole. Todennäköisesti nukut sitten päivällä ja kierre on valmis. Valoisaan aikaan et ehdi ulos ja lenkille joten käy sitten vaikka yöllä juoksemassa, jos uskallat.
Odotan mielenkinnolla jotakin patentilääkettä joka ei ole mainitsemiani kikka-kolmosia. Ehkä joku todella tietää sellaisen.
Itse muuten olen juuri ilmoittanut lakkauttavani laajakaistan. Osaksi ihan samasta syystä, osaksi sen hinnan vuoksi, osaksi sen "sisällön" vuoksi. Näin se oma elämä muuttuu vähemmän riippuvaseksi. Köysi poikki vain!
Jollain taitaa tosiaan olla itsellä melkoisen väärä lääkitys, tai sen oikean puute...
Olenko mä sanallakaan maininnut haluavani lääkkeitä? Ja olenko maininnut haluavani jonkun lääkärin muuttavan mieltäni? Haluaisin vain ymmärtää itseäni.
Ja haloo, jos joku kirjoittaa kolmen ja viiden aikaan aamuyöstä nettiin, niin voiskohan tää yötyötä tekevä joku olla vaikka töissä?! Ja todennäköisesti nukun sitten päivällä, että jaksan taas mennä seuraavaksi yöksi töihin. Kuten sanoin, valvontajaksolla (työjaksolla) ei ole mitään ongelmia. Ja viimeisen yön jälkeen nukun vain muutaman tunnin.
Ja kaikki säännölliset on kokeiltu ja noudatetaan edelleenkin. Ja helvetti vieköön, kun ei auta siihen outoon ahdistukseen, joka iskee salaman lailla. Yöjuoksua en harrasta.
Siitä laajakaistasi irtisanomisesta. Eiköhän sieltä netistä "tule" juuri sitä, mitä itse haluat. Ja itsekuri on sallittua netinkin käytössä. Kuten itse mainitsin, vapaillani en juuri netissä käy kuin pakolliset (laskut) toimittamassa.
Pää menee monesti sekaisin, jos ei ole säännöllinen vuorokausirytmi. Jos pidät yötyöstä, niin suosittelisin pitämään samanlaista vuorokausirytmiä. Eli nukut ja heräät suunnilleen samoihin aikoihin joka päivä.
Nuorena minullekin oli unelmatyö ilta- tai yötyö, mutta enpäs sitten pystynytkään. Piti alkaa totuttamaan heräämään aamuisin ja nukkumaan öisin, kun pää meni niin sekasin. Hassu, tuo ihmisen sisäinen kello. Tuntuu, että sinunkin sisäinen kellosi sanoo, että miksi menet nyt nukkumaan ja se tuntuu ahdistuksena.
Sanoisin vielä, että yritä nukkua aina n. 8 tuntia, vaikka tuntuisikin, että riittää vähempi. Saatko asuntosi täysin pimeäksi, kun nukut?
Veikkaan, et perhe on mun kanssa eri mieltä, jos nukun vapaillakin päivät ja valvon yöt. Enkä mä vois kuitenka öisin tehä normijuttuja, siivota, käydä kaupassa, kattoa telkkaria jne. Hiljaa pitäs vaan istuskella.
Mulla on paljon kollegoja, jotka ovat valvoneet useita vuosia/vuosikymmeniä ilman ongelmia. Enkä mä nyt itekään enää mikään nuorukainen oo...
Mulla on silmissä erittäin toimivat luomet, jotka saan kiinni nukkuessa. Siinä mun asunnon pimennys.
Heti lekurille! Unettomuus ja liian vähän nukkuminen on sellasia ongelmia, että ne pistää pään sekasin nopeasti. Sulla on unettomuutta ja itsetarkkailua, joka on itseään ruokkiva kierre, etkä sit enää ainakaan saa unta.
Liian vähän nukkuminen on henkisesti tosi raskasta ja tää on nyt kehittynyt jo niin pitkälle, että sä olet pahasti ahdistunutkin aiheesta. Silloin on syytä akea apua ammattilaiselta, ei mitään kikkakolmosia enää.
Kauanko tätä on jatkunut?
Tämä outo tunne on ollut vähän auki vuoden. Liian vähää mä en mielestäni nuku. Olen aina tullut toimeen vähälläkin unella, jos saan 1-2 kertaa viikossa nukkua reilusti. Voisinpa sanoa tätä jopa lähisuvun yhteneväisyydeksi. Päivisin en ole väsynyt, ja jos olen, nukun lyhyet päiväunet. Niin käy ehkä muutaman kerran vuodessa, eli tosi harvoin.
Ja itsetarkkailuun mulla on liian hatara pää, en muistaisi sitä tehdä. Lääkäriin/psyk.hoitajalle menoon mulla on tosi korkea kynnys. Haluaisin itse selvitellä asiat päässäni, kuten tähänkin asti kaikki. Sellainen mä vaan olen.
tästä päättelin että on itsetarkkailua:
"Ahdistus siitä, että kohta TÄYTYY mennä nukkumaan. Ja jos ahdistusta ei ajallaan kuulu, alan ihmettelemään sen puutetta ääneen ja eikös se kohta tömähdä tulla. Vaikka herään aamuisin vapaalla ihmisten aikoihin, n. klo 8, niin illalla voisin valvoa kuinka pitkään tahansa. Ja vaikka olisinkin väsynyt ja haluaisin nukkumaan, niin viimeistään sängyssä alkaa ahdistaa ja tuijotan kelloa saamatta unta."
Tai siis sen, että toi on sun sisäinen kierre, henkinen juttu, jonka itse teet itselles. Pelkäät ettet saa unta, etkä sitten saakaan. Pelkäät että ahdistut ja sitten ahdistut. Ja jos et ahdistu, niin ihmettelet sitä. Se on jo sitä itsetarkkailua.
Mä itse ainakin ahdistun siitä että mietin ahdistunko. Onpas typerää. Näistä kehistä pitää päästä yli, ja niihin on kai ihan kognitiivisia keinojakin, miten niin tehdään. Itse en ole omassa psykoterapiassa (lyhytjaksoinen juttu vaan) niin pitkälle päässyt.
Mulle vois olla kans kova juttu tää laajakaistan lopetus. Tai jos siihen saisi vaikka jonkun aikalukon :D
Alkoi vähän samaan tapaan. Aluksi ahdistus hiipi salakavalasti mieleen ja otti vallan kun alkoi ilta hämärtämään ja pimeä tuli. Ties että tulee mennä nukkumaan. Lopuksi se vaihtui niin, että kun sain nukahdettua, oli ahdistus päällä heti aamulla herätessä.
Tällä hetkellä syön cipralexia paniikkihäiriöön ja rauhoittavia (alprox) tarvittaessa jos totinen paniikki iskee.
Nykyään saan unta, illat ovat levollisia, eikä aamutkaan enää niin pahoja.
Voisitko sinä kuvitella meneväsi lääkäriin? Ja aloittavasi jotain lääkehoitoa. Vaikka vain nukahtaislääkettä, jotta saisit illalla unenpäästä kiinni?