Hankkikaa itsellenne pitkäkestoinen, vaikea-asteinen masennus! Itselläni on nyt ollut sellainen 12 vuotta ja oon pysynyt solakkana.Usein menee 4 - 5 päivää etten syö yhtään mitään. Eikä ole nälkä. Ja sitten kun väkisin yrittää syödä niin parin voileivän ja maitolasillisen jälkeen meinaa tulla Anna Ylen. Kyrsiihän se mutta en valita.Pohjois-Satakunnan pääkaupungin mielenterveystoimistosta yritin saada apua masennukseeni. Keskustelukerroilla minulla sattui olemaan maanis-kausi meneillään ja tämä paranoidisia ilmiöitö tutkineen naislääkärin Rauni L:n nuorehko sukunimikaima-psykologi luuli että olin joka kerta juovuksissa. Kun kerran sitten tein sen vakavan virheen (masentuneellakin on oikeus ottaa joskus pahaan oloon,ellei jokin lääkitys sitä estä)että soitin hänelle ollessani humaltunut pyytääkseni ensiapulääkettä pahaan olooni niin hän lupasi soittaa seuraavana päivänä. Hän soitti ja kertoi lääkepyyntöni olevan aivan ABSURDI ja jatkoi vielä väittämällä minun olleen joka kerta humalassa käydessäni vastaanotollaan. Ymmärsin tuolla hetkellä etten voi saada apua tuolta ammattitaidottomalta naiselta. No, tarvitsevathan he suojatyöpaikkansa koska eivät normaalityössä pärjäisi.Eritoten masentuneena.
Toimiva laihdutuskeino
Juppe Makerias Puputti
9967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eipä auta. Minä nimittäin hoidan sitä masennustani syömällä eli mitä masentuneempi niin sitä enemmän on saatava tunkea jotain suuhun. Eikä siinä silloin salaatit auta - eikä kiinnosta.
enemmän. Eli syön murheeseen.
kirjoitusvirhe. Mutta tuli mieleen, että kun Suomen kansa vain lihoo jatkuvasti, että syy on mitä todennäköisemmin MASENNUS. Ei valoa, kuin joskus kesällä hiukan...
Kokeile sellaista purulelua, että sen voi sitten laittaa suuhun ja olla syövinään kun masentaa!
Mites olisi tutti? Sitä saisi imeskellä kuin äidin rintaa vauvana, olo olisi turvallinen. Olisiko siitä ehkä apua?
mä oon ottanu tiedosta vaarin
kiitos!
Minä olen 100% varma siitä, että minulle käy juuri päinvastoin. Näin syksyisin masennun aina jaonkin verran - käyn kyllä töissä, mutta pimeys ja yksinäisyys tekee sen, että mikään ei huvita, väsyttää vaan ja keljuttaa, tympii ja ärsyttää. Ruoka on ainut lohtuni ja mielihyvän tuoja yleensäkin elämässäni. Ja varsinkin syksyisin se kongretisoituu oikein todella. Kun olen joskus ollut rakastunut, elän käytännössä "pyhällä hengellä", ruoka ei maistu ja elämä hymyilee. Laidun ja liikunkin mielelläni kun mieli on hyvä ja virkeä. Silloin kun oikein vit...aa, niin pizza tai suklaalevy on paras lohtu....
Itse lihoin 10 kiloa masennuksen aikana, koska ennen sitä liikuin ja paljon. Motivaatio lopahti kokonaan kun tuli masennus. Ja syöminen auttoi sen pienen hetken pahaan kun söi.
Tuollainen hetkellinen "kaamosmasennus" on lyhyt kuin saunareissu. Ei siitä ruokahalut mene. Mutta kun se on kesät talvet 12 vuotta ja syvenee siihen että ihmisestä tulee täysin toimintakyvytön niin silloin on leikki kaukana. Kaikki aistit turtuu. Shatopriankin maistuu kuin pettuleipä. Musiikkia ei pysty kuunteleen.(nuorena soitin kitaraa orkesterissa) Ei pysty katseleen televisiota eikä elokuvia. Ei kiihotu seksuaalisesti koska naiset ei näytä enää miltään. Postia ei viitsi hakee laatikosta. Ei jaksa pestä pyykkiä eikä peseytyä. Perkele, se vasta on tosi makeeta masennusta.