en ole vielä hankkimassa lapsia mutta asia etenkin synnytys pyörii jo nyt mielessä vaikka hankin lapsia aikaisintaan kolmen vuoden päästä. pelkään synnytystä kamalasti, en teidä mistä pelko on tullut. ehkä kaikista kauhutarinoista, hyviä kun ei tunnu olevankaan. tunnen itseni täydeksi luuseriksi kun pelkään synnytystä koska niin moni nainen sen urheasti kohtaa. en edes kehtaa sanoa näistä peloistani kavereille tai poikaystävälle kun pelkään että he pitävät minua naurettavana..
häpeän itseäni..
enkeli**
101349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei. Minulla sama juttu esikoiseni kanssa.. Ennen rakautta kamalasti pelkäsin synnytystä. Olen nyt mennyt raskaudessa viikon yli laskeun ajan. /Eli vauva on vielä masussa.) Ihme ja kumma nyt ei pelota pisaraakaan. Odota vain pienen nyytin näkemistä. Yhdeksässä kuukaudessa ehdit melko varmasti tulla sinut asian kanssa. Synnytys on loppujenlopuksi pieni hetki ja palkinto siitä jotain aivan uskomatonta.
Synnytyspelossa ei ole mitään erikoista, mutta yleensä se iskee vasta raskaana ollessa (jos iskee). Olet ilmeisesti kehitellyt synnytykseen liittyvän jonkinasteisen pakkoneuroosin ja ehkä koet muille asiasta puhumisen hävettäväksi juuri siksi, ettei asia ole sinulle ajankohtainen?
Kyllä niitä hyviäkin (tai vähintään siedettäviä) synnyyskokemuksia on paljonkin, mutta eikö olekin ymmärrettävää, että niistä kamalimmista halutaan eniten puhua? Niinhän se on uutistenkin kanssa: kamaluudet saavat huomion.
Olen näilä näkymin menossa synnyttämään helmikuussa ja tällä hetkellä eniten pelottaa se, että kohdallani tehdään hoitovirheitä! Pelkään siis kätilöjä, lääkäreitä ja ylipäänsä sairaalaan joutumista enemmän kuin kipua ja itse synnytystä! Pelkoni johtuu siihen, etten luota em. ihmisiin, kuten en yleensäkään ihmisiin.
Aikaisemmin pelkäsin sitä, että Tehyn työtaistelun takia en ehkä pääse lainkaan sairaalaan synyttämään!
Sitten pelkäsin sitä, että joku sössii ja vauvat sekoittuvat...
Olen puhunut peloista miehelleni ja äidillekin - ja kyllähän ne vähän hölmönä minua pitävät :/ Yritän itse suhtautua asiaan huumorilla ja ennen kaikkea hyväksyä sen, ettei synnytystapahtuma ole täysin omassa hallinnassa. Keskityn silti YRITTÄMÄÄN hallitsemaan itseni silloinkin ja ainakin tiedän mitä sitten sairaalassa haluan: välttää kaikki mahdolliset riskejä sisältävät toimenpiteet, eli synnyttää mahdollisimman luomuna. Toisaalta JOS kipu on sietämätön, jotain lääkettä on varmaan otettava...Kaikkea ei voi suunnitella.
Pelon aihe voi olla mikä vain, jos on ihmisenä pelkäävää sorttia.
Puhut lasten hankkimisesta, mutta entä jos et voikaan tulla raskaaksi?! Siinäkin on yksi mahdollinen pelon aihe.
Ei kannata pelätä mitään ETUKÄTEEN, eikä varsinkaan hävetä omia ajatuksiaan, vaikka pelkäisikin. Et voi mitenkään etukäteen tietää, miten suhtautumisesi synnytykseen muuttuu, kun tulet raskaaksi ja etenkin raskauden edetessä. Loppuraskaudessa olo on yleensä niin paksu ja raskas, että synnytystä odottaa vain kärsimättömänä, menee se sitten miten menee...
pelkoasi. Kukaan ei pidä outona. Ja kun sen saat kerrottua niin se jo itsessään helpottaa. Itse olen synnyttänyt neljästi ja pelkään synnyttämistä, lisäksi poden neulakammoa.. silti on aina kaikki mennyt hyvin. Ja pelkopoliklinikka on järjestetty juuri kaltaisillemme jos tuntuu että on tarvetta sille..
synnytystä, mutta nyt minulla on 10 kk vauva ja koko synnytys on unohtunut. Minulla ei ollut helppo synnytys, en usko että sellaisia on. Kaikki meni kuitenkin loppupeleissä hyvin. Silloin ajattelin kun supistukset oli käynnissä, etten IKINÄ enää tee lapsia, mutta mieli on jo muuttunut. voisin alkaa yrittämään pikku sisarusta tyttärellemme.. Toivon että uskallat tehdä pienen nupun teille, varmasti selviät synnytyksestä. Suurin osa naisista selviää..
Moi!
Mielestäni synnytyspelossa ei ole mitään naurettavaa eikä sen asian takia kannata hävetä itseään. Totta on, että synnytys ei ole lasten leikkiä, mutta synnytyksessä kivulle on tarkoituksensa ja se auttaa uutta ihmistä maailmaan. Itse en varsinaisesti pelännyt synnytystä, vaikka tyttö on ensimmäiseni ja ei ollut tarkkaa käsitystä mitä tuleman pitää. Se kai siinä eniten jännitti kun ei tiennyt mitä milloinkin tapahtuu ja kauanko se tulee kestämään. Jälkeen päin juttelin neuvolassa terkkarin kanssa siitä, että saako keisarinleikkauksen sillä perusteella että pelkäisi synnytystä ja sen aiheuttamaa kipua. Ei valitettavasti saa noilla perusteilla, mutta sitten kuulema käydään pelkopoliklinikalla keskustelemassa ja totuttelemassa ajatukseen. Itse varmasti kävisin pelkopolilla ja juttelisin ystävieni ja jopa oman äitini kanssa synnytyksestä. Tätä ensimmäistä odottaessani keskuselin juuri äitini ja ystävieni kanssa synnytyksestä ja siihen liittyvistä ajatuksista. Heistä oli minulle suuri apu. Mukavaa joulunodotusta:)!
juuri niistä syystä. Siellä pelkopolilla käydään tutustumassa neuvolan valmennusta henkilökohtaisemmin (kahden kesken) synnytyksen kulkuun ja tapahtumapaikkaan, keskustellaan itse pelon aiheista ja jos silti ei kammo helpota, sektion kyllä saa. Suurella osalla pelot onneksi katoavat, osalla silti ei.
t: Pelkopolin entinen asiakas, sektiolla synnyttäneen terveen 8kk pojan ylpeä äiti, joka vieläkään ei pystyisi ns. normaalisynnytykseen
Älä kuuntele ollenkaan tommoisia kauhutarinoita. Kun sinulle aika koittaa otat heti neuvolassa asian puheeksi ja suljet korvasi kauhukokemuksilta. Miten joskus tuntuu että kukaan ei kerro niitä hyviä kokemuksia.Esikoista odottaessani rupesi jossain vaiheeessa ihmetyttämään, miten voikinkin kaikkien synnytykset mennä pieleen. Minulla kaksi erilaista synnytystä takana, ensimmäinen 4 h tosi helppo ja 13h vähän rankempi. Menisin koska vain uudestaan, mutta raskausaika otti molemmista koville.
ei sitä kannata pelätä..itse synnytin kuukausi sitten ja pelkäsin,tottakai se sattui mutta loppujen lopuksi ihana kokemus!!
Ei millään pahalla. Lapsia ei vaan niin hankita, niitä saadaan.
Niin....
Minä lykkäsin lapsentekoa synnytyspelon vuoksi. En edes uskaltanut ajatella joskus raskautuvani, pelkäsin koko raskauajan olevan ihan kauheaa joka sitten päättyisi aivan hirveään synnytykseen. Kadehtin miehiä, koska heidän ei tarvitse synnyttää.
35 vuotiaana aloin sitten mieheni kanssa suunnitella lasta, biologinen kello alkoi tikittää... Kävin ennen raskaaksi yrittämistä pelkopolilla rupattelemassa.
Kun tulin raskaaksi, huomasin ettei se ollutkaan kauheaa olla raskaana. Jotenkin vaan nautin siitä! En enää jaksanut stressata synnytyksestä, olin vaan tyytyväinen että olin vihdoinkin voittanut pelkoni raskautta kohtaan. Synnytyksestä ja sairaalassaolosta jäi ihanat muistot.
Ilman muuta sinun kannattaa puhua peloistasi miehen ja kavereiden kanssa. Ei sitä tarvi hävetä. Jos minä surkuluuseri voitin pelkoni niin kyllä sinäkin!