Olen raskaana, sehän on maailman luonnollisin asia, en ole yksin, minulla on perhe ja kaikki muutkin asiat kunnossa mutta; miten voi olla mahdollista että mieliala voi vaihtua niin tiuhaan tahtiin? Riittää, kun joku sanoo minulle jonkun kiltin asian tai päinvastoin ja padot
senkun aukeavat..kaipa se kuuluu raskauteen. Tuntuu vain niin pitkältä ajalta koko raskaus. Tahtoisin jo nyt sen suloisen nyytin syliini...mutta se vie aikansa, tiedän sen. Onko kellään kokemusta millaista on synnyttää Jorvin sairaalassa? Saavatko perheenjäsenet olla mukana siinä määrin kun nyt itse haluavat?
Olen iloinen lähimmäisistäni, he auttavat ja tukevat minua, minun ei tarvitse olla yksin, silti välistä tulee melkein pelkotiloja; mitä jos vauvalla ei olekaan kaikki hyvin, mitä jos koko vauvaa ei edes ole olemassa...tiedän, että olen raskaana, mutta nämä ajatukset lentää liihottavat.. toivon kaikille odottajille kaikkea hyvää.
senkun aukeavat..kaipa se kuuluu raskauteen. Tuntuu vain niin pitkältä ajalta koko raskaus. Tahtoisin jo nyt sen suloisen nyytin syliini...mutta se vie aikansa, tiedän sen. Onko kellään kokemusta millaista on synnyttää Jorvin sairaalassa? Saavatko perheenjäsenet olla mukana siinä määrin kun nyt itse haluavat?
Olen iloinen lähimmäisistäni, he auttavat ja tukevat minua, minun ei tarvitse olla yksin, silti välistä tulee melkein pelkotiloja; mitä jos vauvalla ei olekaan kaikki hyvin, mitä jos koko vauvaa ei edes ole olemassa...tiedän, että olen raskaana, mutta nämä ajatukset lentää liihottavat.. toivon kaikille odottajille kaikkea hyvää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin,kyllä nuo mielialan vaihtumiset kuuluvat asiaan.Mulla myös välillä vaan itkettää,vaikkei mitään syytä..
Ja siitä että tuntuu ettei siellä mitään vaavia ole,ihan sama oli,mutta nyt on pakko uskoa,kun on jo ultra-kuva ja masu pyöristyy..
Että uskoa nyt vaan itseesi ja tsemppiä!!