Kiinnostaisi tietää kirjoitteleeko täällä muita sosiaalialan ihmisiä? Ja minkähän ikäisiä? Oletko työpaikalla "komerossa"? jos et niin miten työpaikkasi on suhtautunut asiaan?
Nyt kaikki hoitsut on poissuljettu...
Itse kolmekymppinen ja sosiaalivirastossa työskentelen. Enkä ole kertonut lesboudestani kenellekään töissä. Kiitti vastauksista etukäteen.
Nyt kaikki hoitsut on poissuljettu...
Itse kolmekymppinen ja sosiaalivirastossa työskentelen. Enkä ole kertonut lesboudestani kenellekään töissä. Kiitti vastauksista etukäteen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täällä yksi sossutantta vm-75. Myös "viraston" asioita hoitelen. Töissä osa tietää suuntautumisestani, mutta eivät sitä vie eteenpäin, mikä on hyvä. Olen huomannut, että osa on fobiaisia vaikkain luulen, että suurin osa ei tekisi lesboudesta suurta numeroa :-( Ollaan joskus juteltu tästä l-kavereiden kanssa, ja tultu siihen tulokseen, että esim. nuorten kanssa töitä tehdessä vanhemmat eivät ainakaan halua, että joku homo nuoriansa ohjaa, vaikka nuorisopuolella on meikäläisiä aikas paljon :-)Kiva kysely! Joulun odotusta kaikille sossuille (ja muillekin)!
Sosiaalialalla ollaan. En virastossa, vaan ohjaan/annan vinkkiä asiakkailleni oman elämänsä hallinnassa. Töissä tietää vaan pari henkilöö!
Vuosi mallia oon - 73.
Reipasta loppu vuotta kaikille!
Sosiaaliohjaajana (sosionomi)...Joku saattaa tietääkin, mutta en "huutele" asiasta. Vm. -84. Uskoisin, että hyvin suhtauduttaisiin. Koulutusorganisaation alla työskentelee sivistyneitä ja avarakatseisia ihmisiä.Siihen luotan :)
Joskus olen joutunut tekemisiin sellaisten kanssa, kun halusin lahjoittaa rahaa alaikäisille lapsilleni.
Olihan se kokemus, ensin piti mennä töhrityllä ja kusenhajuisella hissillä ankeaan portaikkoon ja soittaa ovikelloa. Vahtimestari päästi aulaan ja saattoi sieltä vähän ajan kuluttua lukittuun käytävään jossa sosiaalitädit istuivat lukituissa huoneissa. Vahtimestari kysyi pitääkö hänen jäädä paikalle, ei tarvinnut. Toimitin 70 sivun nivaskan papereita, täti oli kovin epäileväinen ja sanoi ettei tällaista kukaan tee, kuulemma yksi tapaus oli ollut pari vuotta sitten.
Lautakunta sitten vastusti sitä että lapset saisivat rahaa, onneksi sain päätöksen nurin raastuvassa.
Nytkin on yksi asia kesken, pari vuotta sitten tätini kuoli. Oli testamentannut omaisuutensa sisarensa lapsenlapsille kun omia lapsia ei ollut.
Olen varmasti toimittanut sata sivua papereita jotta edes pankkitili saataisiin jaettua lapsille. Aina vaaditaan lisää, mm. vuonna 1930 kuolleen isäni testamenttia jota ei ole koskaan ollut. Tai pikkuvauvana kuolleen veljeni kuolintodistusta. Tällä hetkellä vaaditaan että 86-vuotias tätini antaa kahden todistajan läsnäollessa paperin missä myöntää saaneensa oikeaksi todistetun jäljennöksen testamentista. Tämän paperin hän on siis jo tehnyt kerran tai kahdesti, mutta siinä ei ollut todistajien allekirjoituksia eikä mainintaa että testamentti on ollut oikeaksi todistettu.
Tositarinoita Espoosta. :-)
En ole kaapissa ja työkaverit suhtautuu samalla tavalla kuin muihinkin. Ja ikää kolkyt ja vähän päälle.
Eli sosiaalityötä opiskelen yliopistossa (vm -83). Muutaman vuoden päässä häämöttää valmistuminen... Toivottavasti työt maittaa sitten aikanaan, eikä ongelmia suuntautumisen kanssa tule työyhteisössä.
Olen kolkyt ja risat, sosionomi länsi-suomesta. Tuo nuorisotyön kommentti aika alussa pitää kyllä niin paikkaansa. Aivan niin kuin meikäläisillä ei olisi minkäänlaista ammattietiikkaa vaan tuputettaisiin homoutta kaikille nuorille. Sinä vuosi mallia -73. Mistä päin suomea olet? Mietin vaan...
...eli asustelen pääkaupukiseudulla :)
Vuosimallia -73
Täällä on yksi nuori tyttö, joka opiskelee sosiaalityötä yliopistossa =)
sosionomi olen ja työskentelen päihdeongelmaisten parissa. Kaapissa joillekin, sillä työyhteisöni on todella suuri ja siinä jakautuu erikseen sos.alan ihmiset sekä muiden alojen ammattilaiset. Eli sossupuolella kaikki varmaan tietää...ihana charmantti pomoni etenkin, slurps.
30 on mittarissa.
Helsingissä lastensuojelussa olen töissä. Bi-seksuaalisuuteni olen pitänyt omana tietonani. Seurustelin naisen kanssa vuosia ja rankkaa oli kyllä, kun ei voinut kertoa kumppanistaan avoimesti. Enpä toisaalta nytkään ihmeemmin asoistani töissä kuuluttele vaikka sinkkuna elellen.
moi minäkin tuleva sos.tt..opiskelen yliopistosssa mut nyt on ollu vähän taukoo opiskeluissa kun oon ollu niin paljon töissä..nyt oon nuorisokodissa ohjaaja ja en kyllä oo kertonut kenellekään suuntautumisestani..minäkin sinkku..
Itse kai eniten olen miettinyt lasten ja nuorten suhtautumista, kun esim. homo-sanahan on nykyään haukkumanimi. Eli voisi olla aika tukala tilanne kun puhutaan ja kammoksutaan homoja yleisellä tasolla ja sitten aikuiset puhuvat suvaitsevaisuudesta, lähteä siinä puolustamaan omaa suuntautumistaan. Tarkoitan että vaikka asia "hyväksytään" on ainakin minulle joskus tullut tunne että homoseksuaalisuutta ei kuitenkaan aidosti pidetä tasaveroisena heteroseksuaalisuuden kanssa. Jollain muulla alalla varmastikin olisi avoimesti lesbona eläminen helpompaa. Vaikka toisaalta, onhan meillä poliitikkojakin jotka ovat avoimesti homoja.