Nykyään äitiys ei ainakaan lehtien perusteella ole enää osa luonnollista elämää. Lapsen myötä kaiken täytyy muuttua, äidin pitää elää vain lapselle ja jos ei niin tee, on huono äiti, lasten hylkääjä ja itsekäs.
Miksi ei voitaisi ajatella, että lapset tulevat ja ovat ja toki vaativat kaikenlaista, mutta eivät ole koko elämä. Lapsiaan rakastaa, vaikka välillä ottaisi reilusti itsensäkin huomioon. Ennenwanhaan lapsia vain tuli ja silti elämä jatkui melko normaalina. Lapset hoidettiin ja muut tärkeät asiat.
Miksi ei voitaisi ajatella, että lapset tulevat ja ovat ja toki vaativat kaikenlaista, mutta eivät ole koko elämä. Lapsiaan rakastaa, vaikka välillä ottaisi reilusti itsensäkin huomioon. Ennenwanhaan lapsia vain tuli ja silti elämä jatkui melko normaalina. Lapset hoidettiin ja muut tärkeät asiat.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ei naiset juosseetkaan yksin kapakoissa, vähän pitemmälle kun mennään, eivät sinne ilman miestä päässeet edes sisälle!
Jos on "pelkkä" nainen, elämä on tosiaan helpompaa kuin naisena ja äitinä. Mutta miksi hankkiutua äidiksi, jos vain naisena olo kiinnostaa? Siihen voi itse aika pitkälti vaikuttaa...
Eikö voi olla nainen ja äiti yhtä aikaa? Onhan isäkin mies. Miksi nainen ei voisi saada molempia?
koski äitiyttä.
Se on rooli, joka valitaan. Tai ainakin näin pitäisi olla. Siihen ei pidä ketään pakottaa(isäksi voi ja pakotetaan). Jokaisella pitäisi olla tieto siitä, ettei äitiys pääty, kun sattuu iskemään menoputki päälle! Että äiti ei voi olla osa-aikaisesti (pikkusen vaan leikisti), ja silti kaikki sujuisi. E-hei!
Kyseessä on lapsen tulevaisuus. Hänen elämässä selviämisensä!
Vielä kertaalleen: nainen sinä olet jo syntyissäsi, äiti vasta kun synnytät. Mutta äitiys on rooli(elämäntapa), joka ei kaikille synnyttäneille istu!
Ja miksi todella hommata lapsi, jos kerran jotakin muuta haluaa? Siinä pohdittavaa!
äidit on itse tehneet äitiydestä jotain outoa!
Ennen oltiin äiti sen jälkeen, kun lapsi oli saatu. Ei silloin tarvinnut enää kapakoissa liehua, eikä "omaa aikaa" kukaan kaivannut.
Nykyään se oma aika tuntuu vaan olevan kaikkein tärkein, vaikka lapsia tipautellaan maailmaan säännöllisin väliajoin.
Pitäis eka päättää, mitä haluaa ja sen jälkeen vasta tehdä. Lapsen jos tekee heti, kun värkit sen sallii, ei ymmärrettävistä syistä voi olla enää ainoastaan nainen.
Äitiys velvoittaa arvon naiset. Se pakkaa naisena unohtumaan...
Ja sinulle sanoisin, jos sinulla ei vielä ole lapsia, älä ihan heti hankikaan.
Minusta on paljon normaalimpi suhtautumistapa, että ajattelee lapsen olevan osa sitä elämää eikä niin, että lapsi on se elämä. Tämän tietysti monet tulkitsee, että lapsen saa jättää heitteille jne. Eikö todellakaan teille ole mitään keskitietä? Esim. niin, että lapsia rakastetaan ja ne hoidetaan hyvin, ne ovat tärkeitä, mutta kuitenkin muistetaan myös pitää se nainen sielä äidin takana elossa.
Lapset kuitenkin joskus lähtee pesästä. Lyön vaikka vetoa, että eroamista helpottaa se, jos on pitänyt huolta aikuiskontakteistaan ja työkelpoisuudestaan.
Itse en missään nimessä hanki lapsia vielä moneen vuoteen. Ja vaikka moittivat äänet sanoisi mitä, pidän kiinni myös itsestäni.
isiltä on aina se kapakoissa ja työreissuilla heiluminen onnistunut vallan mainiosti. Miksi sama asia pilaisi äidin?
äitiä vaan LAPSEN.
Tuo oli jo liian paksua
Kuinka moni mies haluaisi isäksi, jos sen sanottaisiin edellyttävän sitä, että lapsen tulosta lähtien kaikki toimet ja halut, jotka eivät liity vauvan hyvinvointiin, ovat arvostelun uhalla kiellettyjä(tämä arvostelu olisi siis sitä, että isän sanottaisiin pilaavan lapsen itsekkäällä käyttäytymisellä)? Vai onko isille ja äideille edelleen eri säännöt?
TIETÄVÄT tämän ja ovat tunnetusti vähemmän halukkaita tekemään niitä lapsia kuin naiset!
Kuka muuten sinun mielestäsi "pilaa" lapsen, jollei hänen vanhempansa?
Vastuuta peliin!
Mainokset, mediat, isovanhemmat...Ainakin. Vanhemmat yksin eivät pysty suojelemaan lasta, vaikka ovatkin avainasemassa. Minusta esim. lapsiin kohdistuvaan mainontaan (tytöillä aikuisten naisten paljastavia vaatteita minikoossa, poikien väkivalta sarjakuvat) pitäisi puuttua. Esim. laihuusihanne tulee useimmiten kodin ulkopuolelta.
ja huolto kuuluu vanhemmille. Viimeiseksi yhteiskunnalle!
Ootko joku ihan uuvatti? Nainen ilmeisesti! Joka työntää kasvatusvastuuta pakolla hankkimastaan kakarasta kaikille mahdollisille tahoille!!!
Pitääkö vanhempien sun mielestä istua kädet ristissä ja katsoa kuinka pedofiili raiskaa lasta? Odottaa, että yhteiskunta hoitaa häirikön pois!
OOT SAIRAS!
No tämä kirjoituksesi ei juurikaan liity tarkoittamaani asiaan. Haluat ilmeisesti tahallasi ymmärtää väärin, tai sitten olet se, joka tänne kirjoittelee useammallakin nimimerkillä.
vanhemmat ovat vastuussa jälkikasvustaan. Kotoahan kasvatuksen pitää lähteä, ja jo siitä hetkestä kun lapsi tuodaan kotiin synnäriltä.
Eihän yhteiskuntaa voi syyttää lapsen pilaamisesta, jos siihen on itse "antanut" luvan.
Ja tietenkin tärkeimmät vuodet lapsen normaalin kehityksen ja luottamuksen(vanhempiinsa nähden) kannalta ovat ihan ensimmäiset vuodet. Jos ne pilaat ja töpeksit, on hankaluuksia tiedossa myöhemmin roppakaupalla.
Tämä on mun näkemys asiasta. Lapsi ei ole mikään esine. Eikä tosiaan pidä jäädä odottamaan, että muut tekevät OMAN lapsen eteen jotakin.
Kasvatusvastuu niinä tärkeinä vuosina on vanhemmilla kokonaan.
liity!
Luulinkin jo, että olet aivan löylynlyömä nainen!
Ja allu on allu. Ari-Tapani. allu.
no tottakai kasvatus kuuluu ensisijaisesti vanhemmille, mutta tuskimpa tossa kirjotuksessa sitä tarkotettaisiin että se ei kuuluisi, vaan että lapsia on vanhempienkin melko mahdotonta suojella yhteiskunnan negatiivisilta vaikutuksilta!
oletteko muuten ihmiset tulleet ajatelleeksi että kouluikäinen lapsi viettää melkein puolet valveillaoloajastaan koulussa. eikö koululla ole mitään vastuuta? vanhemmat eivät voi millään vahtia mitä lapsille tapahtuu koulun sisäpuolella tai vaikkapa tarhassa. opettajat eivät liioin myöskään ota paljoakaan kasvatusvastuuta... ainakaan mitä tulee lasten keskinäisiin väleihin... esim. kiusaamiseen ei juuri puututa siinä määrin missä pitäisi.
noh nyt meni vähän ohi aiheen, mutta ei se mitään...
mielestäni tosi tärkeää asiaa. Omien kokemusteni mukaan ei osalla lastentarhanopettajista eikä opettajista ole juuri minkäänlaista vastuuntuntoa siitä mitä tarhassa ja koulussa tapahtuu ja saavutetaanko siellä ne asiat jotka pitäisi. Lapset pistetään kyllä arvioimaan itseään, mutta missä viipyy opettajien tulostavotteiden arviointi?
Osalla opettajista on sellainen meininki, että jo ala-asteella käytäisiin lähinnä tenttimässä taululle merkityt asiat. Opella ei ole aikaa, halua tai kykyä niitä lapsille opettaa.
Onneksi joillakin onnekkailla on onni saada kunnon opettajia, mutta tilanne on todella huolestuttava. Tiedän erään ala-asteelta pois pistetyn epäpätevän "opettajan"/rakennusmestarin jonka oppilaat eivät oppineet käytännöllisesti katsoen mitään muuta kuin kuuntelemaan huutoa ja irvailua. Kyseinen opettaja on nyt sitten opettamassa yläasteella matematiikkaa ja yrittäjyyttä...
Onkohan vanhemmilla mahdollisuus vaatia vahingonkorvauksia lapsilleen heidän tulevaisuutensa pilaamisesta?
"Onkohan vanhemmilla mahdollisuus vaatia vahingonkorvauksia lapsilleen heidän tulevaisuutensa pilaamisesta?"
Mitenhän mahtaa olla, voivatkohan lapset vaatia vanhemmiltaan vahingonkorvausta tulevaisuutensa pilaamisesta. Kun molemmat vanhemmat ovat töissä päivät pitkät siksi, että eivät ole valmiita luopumaan elintasostaan lainkaan eivätkä "viihdy" vain lapsen kanssa kotitöissä ja lapsi joutuu niinollen olemaan päivänsä päiväkodissa ja kouluikäisenä iltapäivät yksin kotona, siitä aiheutuu kaikenlaisia traumoja herkän lapsen mieleen.
olen melko paljon samaa mieltä! Miten voi rakastaa ja jaksaa pitää huolta lapsista jos ei rakasta ja pidä huolta itsestään ja mielenterveydestään!!Ennen vanhaan naiset saivat varmaan muuta ajateltavaa pyykin pesusta järvessä ja karjanhoidosta ym. mitä nyky äiti harvoin enää tekee..täällä me sitten nyhjätään lapsien kanssa kotona yli väsyneinä neljän seinän sisällä ja ainut ulkopuolinen maailma taitaa olla internet.. Näin ainakin mulla! Ei ole ihme kun joillain sekoo pää T.Äiti vasta 20 v
kirjoittaa!
En ole ikinä aiemmin tätä tehnyt, mutta nyt on PAKKO!
Olen hyvin usein seurannut netistä kaikenmoista keskustelua. Jos te täällä pidätte itseänne normaaleina äiteinä, niin pakko on sanoa, että äitiys on kärsinyt melkoisen inflaation sen jälkeen, kun minä olen lapseni maailmaan saattanut.
Siis äitiyshän on se, joka antaa paljon ja auttaa jaksamaan! En ikimaailmassa olisi halunnut aikanaan vaihtaa lapsia nettiyhteyteen! Ja se pää on sekaisin, joka näin ajattelee.
Teille kaikille tämän lukeville voisin heittää kysymyksen:
MIKSI OLET ÄITI? Mitä siltä odotit ja mihin olet pettynyt?
terveisin Äiti45
En kyllä ole mielestäni kertonut itse olevani mitenkään pettynyt äitiyteen, enkä olekaan!! ENKÄ MYÖSKÄÄN OLE PUHUNUT MITÄÄN MISTÄÄN ÄITIYDEN VAIHTAMISESTA NETTIYHTEYTEEN!!!??? (Mistähän tuonkin keksit)Taitaa olla se oma pää sekaisin... Yritin vain sanoa että olen hyvin yksinäinen kun mieheni on töissä päivät ja siksipä surffailen täällä sillä aikaa kun vauva nukkuu.
Ilmeiseti ei täälläkään saa olla vapaasti mitä mieltä haluaa kun heti joku tulee sättimään huonoksi äidiksi ym.. Olen omalle lapselleni paras äiti mitä maailma päällään kantaa!! Vaikka kävisinkin välillä laatamassa akkuja ystävien luona ilman vauvaa, mitä en ole edes vielä tehnyt!!
Ei tuossa kyllä kukaan sinulle sanonut, että olet huono äiti. Sen arvion annoit ihan itse äitiydestäsi.
Tämä akkujen lataus on juuri se, mitä minäkään en ymmärrä.
Mulla ne ainakin latautu kun lapset nukkui, tai kun yhdessä miehen kanssa tehtiin kaikkea kivaa lapsilta salaa...öisin.
Onko nykynainen niin paljon edeltäjäänsä heikompi, ettei hän jaksa edes lastaan hoitaa ilman "lataamista"?
Jos näin on, älkää hyvät naiset hankkiko lapsia, sillä se koituu teidän molempien päänmenoksi!
Lastenhoito on vaativaa työtä! Ei mitään ruusunpunaa ja lataamista.
Onkohan siinä teidän lähellä jotain leikkipuistoa? Siellä voi tavata muita äitejä ja saada välillä vähän aikuista seuraa ja jakaa kokemuksiaan (joita lapsettomat ystävät ei välttämättä pysty ymmärtämään).
Jos vain mahdollista niin emmekö me kaikki kaipaa jonkinlaista yhteisöllistä olemista edes hetkittäin?
Ensin sanot, että kukaan ei ole moittinut huonoksi äidiksi ja sitten perään ihmettelet äitejä, jotka kaipaa jotain muutakin akkujen lataamista kuin "miehen kanssa öisin kivan tekemistä". Minun tulkinnan mukaan viestissäsi piilee moite siitä, että joku muu uskaltaa olla mielipiteissään erilainen äiti kun sinä...
Ymmärrän hyvin, jos äidit nykyään kaipaa aikuisten seuraa ja nimenomaan niitä akkujen lataamisia. Kenenkään ei siitä tule huonoa omatuntoa kärsiä jos välillä viettää aikaa ystävien kanssa ja lapsi on vaikka isän kanssa. Eihän se sitä tarkoita että AINA ja joka viikonloppu täytyisi jossain olla.Kohtuus kaikessa. Ei pidä kärjistää asioita.
Ei nykynaiset ole sen heikompia kun ennenkään. Joka ajalla on ominaispiirteensä ja aika on MUUTTUNUT. Ei siitä pidä äitejä syyllistää. Minulla nousee aina niskakarvat pystyyn kun joku alkaa puhumaan tyyliin " ei sitä ennekään tehty niin tai näin..." So what? Me eletäänkin tässä ajassa, toki vanhaa viisautta kunnioittaen.
tulkintaa äitiydestä!
Tätä ilmeisesti tarkoitit. Äidin pitää muuttua joksikin kumman yli-ihmiseksi heti saatuaan lapsen. No, linkki ainakin todistaa, että olit oikeassa.
On ihmisiä, jotka todella ajattelevat näin, että
epäonnistuminen ÄIDILLE on mahdotonta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=116&conference=690&posting=22000000000749759
Edellä ollut linkki kertoo selvin sanoin, että äiti onnistuu kyllä, JOS TAHTOO...kauheeta syyllistämistä.
näkyy olevan!
Ihminen ei voi olla terve! Oikeessa oot, kauheeta syyllistystä. JOS TAHTOO!!!!!
Jos mun kamuja olis olisin vetäny jo ottaan!
Miksei voi äitinäkin olla normaali ihminen? Kuten aloittaja sanoi, jatkaa samaan tapaan. No, ihmekös tuo, kun vaatimukset ja asenteet on tätä tasoo.