Saako äitiä lyödä?

Usein näkee 3-4-vuotiaan hakkaavan äitiään jalkoihin/muuhun vartaloon kiukkupuuskassaan. Useinkaan äiti ei myöskään kiellä lasta, vaan on kun ei huomaisi. Onko se helpompi tapa rauhoittaa lapsi, kuin kieltäminen/estäminen? Vai pitääkö lapsen saada purkaa tunteitaan äitiin?

Jotenkin tulee mieleen, että jos hommalle ei laiteta pistettä, niin murrosiässä nämä samat laset sitten haistattelevat äitiään, eivätkä arvosta tippaakaan esim. äidin passaamista.
153416
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Ei saa, ei saa ja ei saa!! Milloinkaan ei saa antaa lapsen läiskiä aikuista, edes leikillään. lapsen käsiä on estettävä. ja lapselle paitsi näin teoin , myös sanoin tehtävä selväksi, että lyöminen on kielletty.
Jostakin luin, että raivoisaa lasta tulisi halata. Mielestäni tässä on käsitetty "holding" väärin. Kiinnipitely ei ole halaamista vaan niin lujasti pitelemistä, että lapsi ei satuta itseään eikä toisia. Oma ote on likimain sellainen, että lapsi on sylissä (istutaan siis) selin minuun, jalatminun jalkojen välissä lukossa, lapsen vartalo ristikkäisten käsivarsieni välissä ja käsilläni pitelen lapsen ranteita. Lapsi täytyy olla myös siinä asennossa ettei hän voi päällään takoa minua naamaan. siitä sitten pikkuhiljaa höllennetään otetta ja vaikka silitellään, mutta lapselle tehdään selväksi, ettei tästä lähdetä ennenkuin on varmaa että lapsi on rauhallisesti.
Joo joo, tiedän, kaupassa voi olla vaikeeta tai kotiovella kun bussin lähtöön on 2 minuuttia...

Äänestä
  • samaa mieltä ellin kanssa.
    ja vaikka kuinka oltaisiin kaupassa tai olisi kiire bussiin, ei lapsen lyömistä tule sallia, vaikkei mihinkään holding-terapiaan olisi aikaa/ mahdollisuutta. kyllä lapsen pitää uskoa myös käskyä!
    mistä luulette näiden mummonjen hakkajien tulevan?

    Äänestä

  • elisa kirjoitti:

    samaa mieltä ellin kanssa.
    ja vaikka kuinka oltaisiin kaupassa tai olisi kiire bussiin, ei lapsen lyömistä tule sallia, vaikkei mihinkään holding-terapiaan olisi aikaa/ mahdollisuutta. kyllä lapsen pitää uskoa myös käskyä!
    mistä luulette näiden mummonjen hakkajien tulevan?

    että tämä samainen holding-terapia toimii vaikka koiranpentuja käsitellessä!:-)

    Äänestä

  • Ei saa lyödä... sanopa tämä niille aikuisille jotka itse läpsivät lasta kädellä ja remmillä ja ovat sitä mieltä että TUKISTUS on kasvatusta ja KURI tarkoittaa fyysistä väkivaltaa.

    Äänestä

  • Brute Force kirjoitti:

    Ei saa lyödä... sanopa tämä niille aikuisille jotka itse läpsivät lasta kädellä ja remmillä ja ovat sitä mieltä että TUKISTUS on kasvatusta ja KURI tarkoittaa fyysistä väkivaltaa.

    eihän se toistepäinkään ole yhtään sen sallitumpaa!
    mutta ovatko nämä vanhemmat, jotka lyövät lapsiaan, lyöneet lapsena vanhempiaan?
    kaikenlaista väkivaltaa pitää välttää ja siihen on opit saatava jo lapsuudessa.

    Äänestä

  • Brute Force kirjoitti:

    Ei saa lyödä... sanopa tämä niille aikuisille jotka itse läpsivät lasta kädellä ja remmillä ja ovat sitä mieltä että TUKISTUS on kasvatusta ja KURI tarkoittaa fyysistä väkivaltaa.

    ... voi sanoa, että "sitä saa, mitä tilaa"! Olen sitä mieltä, että jos itse tukistaa (tms) lastaan, niin turha on kieltää lasta satuttamasta takaisin vanhempaansa tai esim. pikkusisartaan.

    Äänestä

  • elisa kirjoitti:

    eihän se toistepäinkään ole yhtään sen sallitumpaa!
    mutta ovatko nämä vanhemmat, jotka lyövät lapsiaan, lyöneet lapsena vanhempiaan?
    kaikenlaista väkivaltaa pitää välttää ja siihen on opit saatava jo lapsuudessa.

    mutta lapset ovat erilaisia. Kukaan ei voi väittää, ettei tukistaminen sovellu yhdellekään lapselle jos ei omiaan koskaan ole tukistanut. Omalla kohdallani tukistaminen tai luunappi silloin, kun lapsen käsi on väärässä paikassa toistamiseen monen sanomisen jälkeen, on jotakuinkin luonnollinen refleksi kuten kissaemoille.. Vanhin ja nuorin lapseni totteli aina sanaani, keskimmäisen kanssa oli vaikeuksia. Hyvä niinkin, sillä siihen asti ajattelin, etten IKINÄ tukistaisi tai antaisi luunappeja lapselleni.

    Äänestä

  • Olen Ellin kanssa eri mieltä halaamisesta.

    Halaaminen on oikea termi, sillä otettaessa lapsi syliin kerrotaan lapselle miksi näin tehdään: ettet hän satuttaisi itseään tai muita. Samoin lapselle toistellaan "Rakastan sinua".

    Ideana on osoittaa että minun rakkauteni (halaaminen) on voimakkaampi kuin lapsen viha (lyöminen, rimpuileminen)

    Myös minä pidän lastani tällöin tiukasti, jottei hän satuttaisi, mutta otteessa on mukana hellyys häntä kohtaan.

    Äänestä

  • Laurenzia kirjoitti:

    Olen Ellin kanssa eri mieltä halaamisesta.

    Halaaminen on oikea termi, sillä otettaessa lapsi syliin kerrotaan lapselle miksi näin tehdään: ettet hän satuttaisi itseään tai muita. Samoin lapselle toistellaan "Rakastan sinua".

    Ideana on osoittaa että minun rakkauteni (halaaminen) on voimakkaampi kuin lapsen viha (lyöminen, rimpuileminen)

    Myös minä pidän lastani tällöin tiukasti, jottei hän satuttaisi, mutta otteessa on mukana hellyys häntä kohtaan.

    Enpä sanoisi noinkaan...

    Jos lapsi rimpuilee todella voimakkaasti ja huutaa kuin syötävä niin ainakaan oman lapseni pitelystä ei tullut muuta kuin lohjennut hammas, mustelmia rintaan ja kädet tärisivät kuin horkassa 30 min. pitelyn jälkeen, jonka jaksoin pidellä, sitten luovutin. Rakastan sinua -lauseen toistaminen olisi tuntunut enemmän kuin kornilta.

    Rakastan lapsiani enemmän kuin jaksan heitä pidellä.

    Äänestä

ei se ole hyväksyttävää missään muodossa eikä missään tilanteessa.
Olen ammattini vuoksi joutunut puuttumaan useampaan tilanteeseen kun lapsi lyö äitiään. Esimerkiksi oli tilanne kun äiti sanoi pienelle kolmi vuotiaalle että lyö äitiä kun äiti on tyhmä.
En oikein uskonut ensin korviani mutta tilanne puhui puolestaan. Puutuin heti asiaan ja puhuimme siitä kauan ja useamman kerran. Siitä äiti on nyt onnellinen,(10 vuotta jälkeenpäin) mutta ensin ei hyväksynyt että puutuin heidän lapsi, äiti väliseen asiaan. Näin on useampi äiti reagoinut kun joudun ottamaan asian esille.
Voisin kertoa useamman jopa järkyttävänkin esimerkin, mutta säästän ne omana tietonani. Eihän ne auta lasta eikä äitiä muuttamaan käytös tapaansa vaan se on opittava yhdessä muuttamaan.

Eikä ollenkaan pidä olettamus paikkaansa että lapsen pitää saada purkaa kiukkuaan lyömällä äitiään/vanhempiaan tai kavereitaan.
Ei kukaan ihminen lapsi tai aikuinen saa purkaa kiukun tunteitaan lyömällä. Sen mitä ehdottomasti et hyväksy lapsesi tekvän niin ole ehdoton ja aseta selvät rajat.
Lapsi oppii kyllä ymmärtämään mitä et hyväksy. Eikä sinun tarvitse sitten myöhemmin jankuttaa samoista asioista itseäsi ja lastasi uuvuksiin. Anna lapselle kehuja jos näet lapsen käyttäytyvän miellyttävästi.

Äänestä
  • Isän viimeinen lause on sitä, mitä itsekin "viljelen" lasteni kasvatuksessa (toistaiseksi hyvin tuloksin :-) ).
    Huonosta käytöksestä selkeä moite tai tarvittaessa jopa fyysinen rajoittaminen (esim. käsistä kiinni, mutta tyynen rauhallisesti, ei väkivalloin).
    Hyvästä käytöksestä taas kaunis kiitos ja selkeä hyvänmielen ilmaisu (ei tarvi palkita materialla). Uskon, että lapsesta on mukavaa, kun vanhemmalla on mukavaa ja siitä syntyy myönteinen kierre.

    Äänestä

Kun minun neljävuotias tyttöni saa noita kohtauksia, minä kiellän sen välittömästi.
Sen jälkeen otan syliin "jumiin" siksi aikaa kunnes rauhoittuu.

Terveisin ilkka

Äänestä

Siitä sen näkee, mistä tulevat hakkaajat ja haistattelijat saavat voimansa. Jo lapsena pitää opettaa käytöstavat. Jos ei puhe auta, niin kunnon selkäsauna tekee kyllä tehtävänsä. En tarkoita pahoinpitelyä, vaan vitsalla kyllin kovaa paljaalle pepulle ja reisille niin että tuntuu jonkin aikaa.

Äänestä

Onko kellään ollut mitään hyötyä tästä kiinni pitelystä? Meidän poika on nyt 2.2v ja lyömistä ja myös puremista on jatkunut nyt melkein puoli vuotta. Koska se loppuu? Kiellän lasta tiukasti joka kerta ja otan syliin tiukkaan otteeseen. Ei mitään hyötyä !!! Siis luovutanko jo?

Äänestä
  • Koitahan vanhaa hyvää konstia. Ota lapsi polvillesi pylly paljaana ja anna esim. koivuvitsalla muutama napakka isku. Ei mitään pahoinpitelyä, vaan kuintenkin niin että tuntuu ja pylly punoittaa ja kirvelee jonkun aikaa. Jos uhmittelu edelleen jatkuu, niin uusi käsittely niin usein kuin on tarpeen. Kyllä lapsi siitä oppii, mitä voi tehdä ja mitä ei.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


K-18 kirjoitti:

Usein näkee 3-4-vuotiaan hakkaavan äitiään jalkoihin/muuhun vartaloon kiukkupuuskassaan. Useinkaan äiti ei myöskään kiellä lasta, vaan on kun ei huomaisi. Onko se helpompi tapa rauhoittaa lapsi, kuin kieltäminen/estäminen? Vai pitääkö lapsen saada purkaa tunteitaan äitiin?

Jotenkin tulee mieleen, että jos hommalle ei laiteta pistettä, niin murrosiässä nämä samat laset sitten haistattelevat äitiään, eivätkä arvosta tippaakaan esim. äidin passaamista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu