Oon jutellut erään pojan kanssa viime kesästä lähtien mesessä.. Tää poika asuu 300km:n päässä musta, mut se on siis ennen asunut täällä samassa kaupungissa missä mäkin ja sen vanhemmat asuu edelleen..
Se käy täällä tosi harvoin, koska on niin kiireinen (vaativa ja paljon aikaa vievä harrastus, koulu..).
Viime kesänä kun oltiin matkoilla siellä kaupungissa missä hän asuu niin kysyin et voitasko tavata. Hän ei kerennyt tapaa mua.. Ja ymmärrän täysin jos hän ei halunnutkaan tavata mua, koska oltiin juteltu vasta noin viikko mesessä, hän ei tiennyt kuka mä oon, ei ollut nähnyt edes kuvaani.. Olin silloin vain niin sekasin tosta pojasta ja sit ku mentiin sinne sen kaupunkiin niin en pystynyt ajattelee mitään muuta koko matkan aikana kuin häntä ja halusin vaan niin paljon tavata sen. Tunsin olevani niin lähellä häntä kun olin samassa kaupungissa hänen kanssaan vaikka kaupunki onkin suuri.
Olin kyllä aika ajattelematon kun lähettelin sille tekstareita et voiaaks tavata vaikka hän ei mitenkään tuntenut/tiennyt mua, oltiin vain viikko juteltu mesessä jne.. Halusin vaan nähdä sen niin paljon ja olin niin sekasin, et en ajatellut fiksusti yhtään et ei tapaamista voi vielä ehdottaa..
Oon tähän poikaan ihan älyttömän ihastunut.. Monet varmaan ihmettelee et miten saatoin olla jo silloin kesällä ku oltiin vain oltu muutama kerta mesessä, mut totuus on se että ollaan käyty samaa koulua silloin kun hän asui vielä täällä, ei kuitenkaan olla oltu missään tekemisissä toistemme kanssa silloin kun hän asui vielä täällä. Hän ei kuitenkaan varmaan muista mua vanhasta koulustaan..
Ollaan juteltu siis viime kesästä asti mesessä tähän päivään saakka. Oon lähettänyt kuvianikin hänelle. Ei olla mistään ihmeellisestä juteltu mesessä tai mitään syvällisiä keskustelua käyty. Kysyttä aina kuulumisia, miten koulussa menee ja kaikkee sellasta perusjuttuu.. Minä olen kuitenkin ollut aina se joka on keskustelun aloittanut. Eikä tuo poika nyt mitään multa oo silleen kyselly kuin tyyliin et jos mä oon kysynyt et "Mitä kuuluu" niin hän on vastannut "Hyvää.. Sulle?" Ei siis mitenkään hirveen innokas oo ollut mun kaa juttelee mut on aina ollut mukava ja vastannut kaikkeen mitä oon kysynyt ja kysynyt samaa multa ja laittanut ihania hymiöitä..
Kerran kun kysyin et haluisko se nähä mut kun tulee tänne seuraavan kerran niin se sano et kyllä jos kerkee.. Vitsi, mä olin tosi onnellinen kun se sano noin. Oon oottanut sitä viime kesästä asti. Poika tulee siis tänne joululomaks.. Ois tosi ihana tavata just joulun aikaa, jouluhan voi saada ihmeitä aikaan :) Oon hihkunut itsekseni tota nyt kaikki nää viikot et me tavataan ja oon ajatellut meidän tapaamista niiin paljon, oon ollut hirveen onnellinen :D
Eilen kun taas oltiin mesessä niin kysyin tarkemmin milloin se tulee tänne ja et onks sillä sit aikaa nähä mut niin se vastas et se ei usko et se kerkee nähä mua.. Mun sydän särky. Mä olin ollut niiin onnellinen kun se sano sillon noin kuukausi sitten et voiaan nähä jos se kerkee. Tiesin kyllä et se ei ois mikään varma asia, mut uskoin siihen silti tosi paljon et nähtäis, siis jos se kerkeis ja mikseipä nyt sillä ois edes yhtä puolituntista aikaa nähä mua?
Kun sanoo et "voiaan nähä jos kerkeen" niin se kuulostaa musta aika varmalta tai et on mahdollisuus nähä mut sit kun sanoo et "En usko et kerkeen nähä" niin se kuulostaa aika varmalta ettei voida nähä ja aika mahdottomalta et nähtäs.. Sanoin kyllä sille et musta ois kiva jos voitas nähä ja sanoin myöskin et se voi sanoo mulle suoraan et jos se ei haluu nähä mua, mut se vakuutti ettei sillä oo vain aikaa, ettei se haluumisesta johdu..
Jotenkin musta silti tuntuu et se ei vaan haluu vai onko muka mahdollista et sillä on niin kiire koko joululoman et se ei ehdi nähdä mua? Tiedän kyllä et se ei oo nähnyt aikoihin sen kavereita, perhettä ja sukulaisia ja et sen pitää niitäkin tavata mut silti et ei jää yhtään aikaa nähdä mua kuulostaa vähän epäuskottavalta. Voihan se tietty olla totta. Tää poika on kyllä ihan oikeesti sellanen fiksu ja rehellinen tyyppi, sen tiedän mut ehkä se ei silti vaan voi suoraan sanoo et ei haluu nähä..
Mitä mä nyt teen? Oon oottanut viime kesästä asti et saisin nähdä sen, koko syksyn vaan miettinyt sitä et nähään kun se tulee joululomalla tänne, sen avulla mä oon jaksanut vaikka mitä.. Ja varsinkin kun se sano et voidaan nähdä jos se kerkee.. Se kuulosti niin varmalta. Olin tosi onnellinen.
En, en todellakaan jaksa odottaa ensi kesään et ehkä sit nähdään kun se tulee tänne. En vaan jaksa. Mietin jo viime kesänä kun ei voitu tavata siellä missä se nykyisin asuu ku oltiin matkoilla etten jaksa odottaa jouluun asti mut nyt jos pitää vielä odottaa ensi kesään asti niin en tiedä mitä teen. Tulen hulluksi.
Haluaisin vain nähdä sen, tutustuu, olla sen ystävä ja ehkä sitten joskus voisin kertoo et mulla on tunteita sitä kohtaan kun oltas tavattukin.. Oon niin ihastunut tähän poikaan, en pysty ajattelee mitään muuta, välitän siitä oikeesti joten en voi yrittää unohtaa sitä, jatkaa eteenpäin, ruveta kattelee muita poikia. Se ei tule kuulonkaan.
En aio luovuutta, aion olla sinnikäs. Oon aina luovuttanut, enkä oo uskonut mihinkään ja sit kaikki on kaatunut ja epäonnistunut mut nyt mä en aio luovuttaa, aion taistella, tehdä kaikkeni tän pojan eteen, uskon oikeesti tähän juttuun.
Sitten vasta suostun luovuttamaan kun tämä poika on tavannut mun kanssa ja sanoo mulle kasvotusten et meistä ei ikinä voi tulla mitään. Sitä ennen en aio luovuttaa vaikka tää tällänen sattuukin ihan hirveesti. Itken usein tän pojan takia. Kun teen kaikkeni niin kuka tietää mitä vielä joskus tapahtuu? Ehkä me ollaan vielä joku päivä yhdessä? Oon muuttamassa samaan kaupunkiinkin missä hän asuu reilun vuoden päästä. Ehkä sit on paremmat mahdollisuudet et saisin sen itselleni, mut haluaisin sitä ennenkin jo olla sen ystävä ja nähdä sitä kun se käy täällä.
Mietin vain et johtuukohan se vaan siitä miks hän ei suostu tapamaan mua, et hän on niin ujo tai häntä jännittää. En tiedä onko hän ollut paljon tyttöjen kanssa tekemissä, käynyt treffeillä tai onko hänellä ollut tyttöystävää.. Ehkä häntä jännittää vaan lähtee jonkun mesetutun kanssa jota ei muuten tunne niin jonnekkin. Kyllä muakin jännittää ja tosi paljon ja oon itsekin ujo mut mä oon kuitenkin valmis tapaa sen kun välitän siitä niin paljon.
Ehdotuksia? Miten saisin tän pojan tapaa mut ja vielä nyt joululomalla siis jos se ei oikeesti johdu kiireestä miks se ei voi nähdä mun kanssa? En oikein voi taas kysyy mesessä et voiaanko nähdä tai sanoo et musta ois kiva jos nähtäs koska oon sanonut niin jo. Enkä voi lähettää viestiäkään joululomalla et oisko sillä nyt aikaa nähä mua koska se on sanonut et sillä ei oo aikaa.
En voi alkaa roikkuu siinä, olla päällekäyvä ja tyrkky. Sit se ainakin alkas inhoo mua kun koko ajan vaan kysyisin ja sanosin samaa. Mut en voi tähänkään tyytyy. Oon oottanut niin kauan et saisin nähdä sen, en jaksa oottaa taas johonkin kesään et koko talvi vaan mesessä juteltas. Oon ihan sekasin.. Mitä teen?
Mulla ei taida olla vaihtoehtoja.. Täytyy antaa asian vain olla eikä kysyy siltä enää et voiaaks nähä jouluna. Se ei kuitenkaan tarkota sitä et luovuttaisin mut ku tosiaankaan en halua antaa itsestäni tyrkyn kuvaa..
Oon oikeesti ihan mukava ja silleen. Ois kiva jos se vois lähtee mun kaa edes kerran kahville ku ei se oikeesti tiedä minkälainen mä oon joidenkin mesekeskustelujen kautta. Sit se vasta voi tehdä johtopäätöksensä musta ja tietää oikeesti millanen mä oon jos se suostuu tapaa mut. Eiks se haluu ees tutustuu muhun? Sitpähän tietäis minkälainen mä oikeesti oon ja haluaako se olla mun ystävä ihan oikeesti ystävä kun oltais tavattu. Mä oon 15 ja tää poika 17.
Anteeks ihan kauheesti et tästä tuli näin pitkä. Kiitän jokaista joka jakso lukee tän ja kaikkia jotka vastaavat mulle :) Oon tosi kiitollinen kaikista neuvoista!
Se käy täällä tosi harvoin, koska on niin kiireinen (vaativa ja paljon aikaa vievä harrastus, koulu..).
Viime kesänä kun oltiin matkoilla siellä kaupungissa missä hän asuu niin kysyin et voitasko tavata. Hän ei kerennyt tapaa mua.. Ja ymmärrän täysin jos hän ei halunnutkaan tavata mua, koska oltiin juteltu vasta noin viikko mesessä, hän ei tiennyt kuka mä oon, ei ollut nähnyt edes kuvaani.. Olin silloin vain niin sekasin tosta pojasta ja sit ku mentiin sinne sen kaupunkiin niin en pystynyt ajattelee mitään muuta koko matkan aikana kuin häntä ja halusin vaan niin paljon tavata sen. Tunsin olevani niin lähellä häntä kun olin samassa kaupungissa hänen kanssaan vaikka kaupunki onkin suuri.
Olin kyllä aika ajattelematon kun lähettelin sille tekstareita et voiaaks tavata vaikka hän ei mitenkään tuntenut/tiennyt mua, oltiin vain viikko juteltu mesessä jne.. Halusin vaan nähdä sen niin paljon ja olin niin sekasin, et en ajatellut fiksusti yhtään et ei tapaamista voi vielä ehdottaa..
Oon tähän poikaan ihan älyttömän ihastunut.. Monet varmaan ihmettelee et miten saatoin olla jo silloin kesällä ku oltiin vain oltu muutama kerta mesessä, mut totuus on se että ollaan käyty samaa koulua silloin kun hän asui vielä täällä, ei kuitenkaan olla oltu missään tekemisissä toistemme kanssa silloin kun hän asui vielä täällä. Hän ei kuitenkaan varmaan muista mua vanhasta koulustaan..
Ollaan juteltu siis viime kesästä asti mesessä tähän päivään saakka. Oon lähettänyt kuvianikin hänelle. Ei olla mistään ihmeellisestä juteltu mesessä tai mitään syvällisiä keskustelua käyty. Kysyttä aina kuulumisia, miten koulussa menee ja kaikkee sellasta perusjuttuu.. Minä olen kuitenkin ollut aina se joka on keskustelun aloittanut. Eikä tuo poika nyt mitään multa oo silleen kyselly kuin tyyliin et jos mä oon kysynyt et "Mitä kuuluu" niin hän on vastannut "Hyvää.. Sulle?" Ei siis mitenkään hirveen innokas oo ollut mun kaa juttelee mut on aina ollut mukava ja vastannut kaikkeen mitä oon kysynyt ja kysynyt samaa multa ja laittanut ihania hymiöitä..
Kerran kun kysyin et haluisko se nähä mut kun tulee tänne seuraavan kerran niin se sano et kyllä jos kerkee.. Vitsi, mä olin tosi onnellinen kun se sano noin. Oon oottanut sitä viime kesästä asti. Poika tulee siis tänne joululomaks.. Ois tosi ihana tavata just joulun aikaa, jouluhan voi saada ihmeitä aikaan :) Oon hihkunut itsekseni tota nyt kaikki nää viikot et me tavataan ja oon ajatellut meidän tapaamista niiin paljon, oon ollut hirveen onnellinen :D
Eilen kun taas oltiin mesessä niin kysyin tarkemmin milloin se tulee tänne ja et onks sillä sit aikaa nähä mut niin se vastas et se ei usko et se kerkee nähä mua.. Mun sydän särky. Mä olin ollut niiin onnellinen kun se sano sillon noin kuukausi sitten et voiaan nähä jos se kerkee. Tiesin kyllä et se ei ois mikään varma asia, mut uskoin siihen silti tosi paljon et nähtäis, siis jos se kerkeis ja mikseipä nyt sillä ois edes yhtä puolituntista aikaa nähä mua?
Kun sanoo et "voiaan nähä jos kerkeen" niin se kuulostaa musta aika varmalta tai et on mahdollisuus nähä mut sit kun sanoo et "En usko et kerkeen nähä" niin se kuulostaa aika varmalta ettei voida nähä ja aika mahdottomalta et nähtäs.. Sanoin kyllä sille et musta ois kiva jos voitas nähä ja sanoin myöskin et se voi sanoo mulle suoraan et jos se ei haluu nähä mua, mut se vakuutti ettei sillä oo vain aikaa, ettei se haluumisesta johdu..
Jotenkin musta silti tuntuu et se ei vaan haluu vai onko muka mahdollista et sillä on niin kiire koko joululoman et se ei ehdi nähdä mua? Tiedän kyllä et se ei oo nähnyt aikoihin sen kavereita, perhettä ja sukulaisia ja et sen pitää niitäkin tavata mut silti et ei jää yhtään aikaa nähdä mua kuulostaa vähän epäuskottavalta. Voihan se tietty olla totta. Tää poika on kyllä ihan oikeesti sellanen fiksu ja rehellinen tyyppi, sen tiedän mut ehkä se ei silti vaan voi suoraan sanoo et ei haluu nähä..
Mitä mä nyt teen? Oon oottanut viime kesästä asti et saisin nähdä sen, koko syksyn vaan miettinyt sitä et nähään kun se tulee joululomalla tänne, sen avulla mä oon jaksanut vaikka mitä.. Ja varsinkin kun se sano et voidaan nähdä jos se kerkee.. Se kuulosti niin varmalta. Olin tosi onnellinen.
En, en todellakaan jaksa odottaa ensi kesään et ehkä sit nähdään kun se tulee tänne. En vaan jaksa. Mietin jo viime kesänä kun ei voitu tavata siellä missä se nykyisin asuu ku oltiin matkoilla etten jaksa odottaa jouluun asti mut nyt jos pitää vielä odottaa ensi kesään asti niin en tiedä mitä teen. Tulen hulluksi.
Haluaisin vain nähdä sen, tutustuu, olla sen ystävä ja ehkä sitten joskus voisin kertoo et mulla on tunteita sitä kohtaan kun oltas tavattukin.. Oon niin ihastunut tähän poikaan, en pysty ajattelee mitään muuta, välitän siitä oikeesti joten en voi yrittää unohtaa sitä, jatkaa eteenpäin, ruveta kattelee muita poikia. Se ei tule kuulonkaan.
En aio luovuutta, aion olla sinnikäs. Oon aina luovuttanut, enkä oo uskonut mihinkään ja sit kaikki on kaatunut ja epäonnistunut mut nyt mä en aio luovuttaa, aion taistella, tehdä kaikkeni tän pojan eteen, uskon oikeesti tähän juttuun.
Sitten vasta suostun luovuttamaan kun tämä poika on tavannut mun kanssa ja sanoo mulle kasvotusten et meistä ei ikinä voi tulla mitään. Sitä ennen en aio luovuttaa vaikka tää tällänen sattuukin ihan hirveesti. Itken usein tän pojan takia. Kun teen kaikkeni niin kuka tietää mitä vielä joskus tapahtuu? Ehkä me ollaan vielä joku päivä yhdessä? Oon muuttamassa samaan kaupunkiinkin missä hän asuu reilun vuoden päästä. Ehkä sit on paremmat mahdollisuudet et saisin sen itselleni, mut haluaisin sitä ennenkin jo olla sen ystävä ja nähdä sitä kun se käy täällä.
Mietin vain et johtuukohan se vaan siitä miks hän ei suostu tapamaan mua, et hän on niin ujo tai häntä jännittää. En tiedä onko hän ollut paljon tyttöjen kanssa tekemissä, käynyt treffeillä tai onko hänellä ollut tyttöystävää.. Ehkä häntä jännittää vaan lähtee jonkun mesetutun kanssa jota ei muuten tunne niin jonnekkin. Kyllä muakin jännittää ja tosi paljon ja oon itsekin ujo mut mä oon kuitenkin valmis tapaa sen kun välitän siitä niin paljon.
Ehdotuksia? Miten saisin tän pojan tapaa mut ja vielä nyt joululomalla siis jos se ei oikeesti johdu kiireestä miks se ei voi nähdä mun kanssa? En oikein voi taas kysyy mesessä et voiaanko nähdä tai sanoo et musta ois kiva jos nähtäs koska oon sanonut niin jo. Enkä voi lähettää viestiäkään joululomalla et oisko sillä nyt aikaa nähä mua koska se on sanonut et sillä ei oo aikaa.
En voi alkaa roikkuu siinä, olla päällekäyvä ja tyrkky. Sit se ainakin alkas inhoo mua kun koko ajan vaan kysyisin ja sanosin samaa. Mut en voi tähänkään tyytyy. Oon oottanut niin kauan et saisin nähdä sen, en jaksa oottaa taas johonkin kesään et koko talvi vaan mesessä juteltas. Oon ihan sekasin.. Mitä teen?
Mulla ei taida olla vaihtoehtoja.. Täytyy antaa asian vain olla eikä kysyy siltä enää et voiaaks nähä jouluna. Se ei kuitenkaan tarkota sitä et luovuttaisin mut ku tosiaankaan en halua antaa itsestäni tyrkyn kuvaa..
Oon oikeesti ihan mukava ja silleen. Ois kiva jos se vois lähtee mun kaa edes kerran kahville ku ei se oikeesti tiedä minkälainen mä oon joidenkin mesekeskustelujen kautta. Sit se vasta voi tehdä johtopäätöksensä musta ja tietää oikeesti millanen mä oon jos se suostuu tapaa mut. Eiks se haluu ees tutustuu muhun? Sitpähän tietäis minkälainen mä oikeesti oon ja haluaako se olla mun ystävä ihan oikeesti ystävä kun oltais tavattu. Mä oon 15 ja tää poika 17.
Anteeks ihan kauheesti et tästä tuli näin pitkä. Kiitän jokaista joka jakso lukee tän ja kaikkia jotka vastaavat mulle :) Oon tosi kiitollinen kaikista neuvoista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moikka tyttö005!
Haluaisin nyt ihan rehellisesti neuvoa, että annahan vähän tilaa itsesi ympärille ja tämän pojan. Jos toinen tuo kuplan ihan lähelle joka suunnasta, niin tilaa hengittämiselle ei enää jää ja lopulta tulee kuolema.
Vaaleanpunaiset päiväunet eivät ehkä ole parhaita täysin tuntemattomasta ihmisestä. Et siis moikkailuiden tai "mitä kuuluu" -lausahduksien jälkeen voi sanoa tuntevasi poikaa juuri lainkaan.
Minusta tuntuu, että olet ihastunut vain ihastumisen itsensä takia ja omiin kuvitelmiisi. ehkei tuo poika olekaan yhtä ihana kuin olet kuvitellut.
Väittäisin, että pojalla ei niin kiire ole, ettei joskus saisi järjestettyä aikaa tapaamista varten. Kysymys on nyt vain halusta. Poika ei tunnu olevan yhtään kiinnostunut tapaamaan sinua, koska ei ehkä tunne sinua riittävästi, jotta haluaisin tutustua sinuun enemmän. Inttäminen ja ainaiset kysymykset "koska tavataan" ovat todella rasittavia.
Sanoisin, että poika ei vain tunne riittävää kiinnostusta sinua kohtaan ja on liian kiltti sanoakseen, ettei halua tavata. "Lupaamalla", että ehkä voidaan tavata, hän vain siirtää vastuuta myöhemmäksi.
Jätä siis tilaa hengittää ja muista keskittyä myös itseesi. Jos haluat tutustua poikaan paremmin, niin puhu hänen kanssaan muustakin kuin ilmasta ja kuulumisista. Kerro, mitä mieltä olet maailmasta ja näytä millainen oikeasti olet. Poika saattaa kiinnostua sinusta ja ehdottaa tapaamista tai sitten hän jatkaa samaa "joo-ei-joo" -linjaansa ja venyttää vain suoran ein sanomista.
Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa joulun odotusta! :)
Älä turhaan pyytele anteeks pituutta tai mitään, on hyvä että edes joku jaksaa tilittää hieman pidemmän kautta juttujaan. Näin vastaaminenkin helpottuu huomattavasti.
Olin pari kuukautta sitten lähes samantapaisessa tilanteessa kuin kuvailemasi poika. Netissä tapaamani tyttö kyseli aivan samoja kuin mitä sinä olet kysellyt ja minä vastailin kuten tuntemasi poika. Totuus on, että koin hänet tajuttoman tyrkyksi ja päällekäyväksi, enkä halunnut tavata häntä koska oma kiinnostukseni oli lopahtanut aivan täydellisesti tytön yliaktiivisuudesta johtuen. Alussa olin kyllä ollut jollakin tasolla kiinnostunut mutta tyttö tivaamisellaan ja kysymyksillään ikäänkuin pilasi kaiken.
Ikävä kyllä ulkopuolisen silmin katsottuna näyttää siltä, että pojalla ei juurikaan ole minkäännäkösiä aikeita tavata sinua. Hän ei ole juurikaan kiinnostunut koska ei aloita keskusteluja ja vetoaa milloin mihinkin, jotta hänen ei tarvitsisi tavata sinua. Jopa tuo pojan lausuma kommentti, joka ilahdutti sinua, kuulostaa siltä, että pojalla ei ollut minkäänlaisia aikeita tavata sinua alunperinkään. Kyllä kiinnostunut ihminen olisi valmis uhraamaan toisen vuoksi henkilökohtaisia menojaan tapaamisen vuoksi (sinäkin olisit todennäköisesti valmis tekemään niin).
Tilanteesi ei vaikuta kovinkaan valoisalta ikävä kyllä :( en henkilökohtaisesti usko, että poika muuttaa mieltänsä suhteesi vaikka yrittäisit mitä. Arvostan kuitenkin rehellisyyttäsi ja tahtoisin että tilanteesi olisi parempi...
Toimi tästä edespäin näin:
1. Lopeta KAIKKI yhteydenpito poikaan. Tämä aluksi tuntuu erittäin pahalta ja on hirveän vaikeaa toteuttaa mutta jos pojalla on edes jonkilaista kiinnostusta sinua kohtaan niin hän jossain vaiheessa ottaa sinuun omatoimisesti yhteyttä. Tähän saattaa mennä jopa viikkoja mutta nyt saattaa olla niin, että poika on kyllästynyt siihen, että otat aina ensimmäiseksi yhteyttä. Hänen mielenkiintonsa on nollassa ja toipuminen tästä voi viedä julmetusti aikaa. UNOHDA KAIKKI KYSELYT TAPAAMISISTA YMS.!!!
2. Hanki uusi aktiviteetti, harrastus tai jokin joka auttaa sinua miettimään jotain muuta kuin tätä poikaa. Mitä enemmän ajattelet häntä, sitä pahemmalta sinusta tuntuu ja sorrut kaikennäköisiin "tyhmyyksiin", jotka vain vieraannuttavat teitä entisestäänkin. Aina kun poika tulee mieleesi ala tekemään jotain, mikä auttaa unohtamaan tämän.
3. Älä unohda muuta elämää! Tapaa uusia ihmisiä ja luo ystävyyssuhteita, et voi ikinä tietää kenet tapaat seuraavaksi ;)
Voimia ja joulumieltä!
Kiitos kaikille vastanneille ja toki vieläkin saa vastata!
Sain eilen myöhään illalla tietää et sillä on tyttöystävä. Itkin varmaan kolme tuntii putkee.. Mä olin kesästä asti vain ajatellut tätä poikaa, unelmoinut meistä ja uskonut siihen ihan oikeesti ja yhtäkkiä saan tietää et sillä on ollut kokoajan tyttöystävä jota se on ajatelut, jonka kanssa se on ollut ja jota se rakastaa.. Itsepähän kysyin sitä..
On se tietty hyvä et tiedän sen nyt vaikka toivoisinki et en ois saanut tietää et oisin vaan voinut jatkaa unelmoimista.. Kyllähän tää tuntuu pahalta.. Kuitenkin niin kauan ajatellut tuota poikaa ja sit se kaikki vaan särkyy.. Mut oishan mun pitänyt alunperinkin tietää et sillä on tyttöystävä kun se on niin ihana ihminen :)
Tää poika on oikeesti niin ihana ihminen että haluan jokatapauksessa olla sen ystävä ja tavata sen vielä joskus :)
Pyysin siltä muuten eilen anteeks jos oon ollut vähän rasittava mut se sano et en oo ollut..