Kysyisin mielipidettänne.
Eli kun narttukoiran kimpussa on monta urosta koirapuistossa, jotka yrittävät koko ajan astua, miten kannattaa toimia. Ensimmäisen kiiman jälkeen koira on puolustanut itseään astumisyrityksiltä ärhäkästi ja saanutkin ne hillintään. Ei ole koskaan purrut, mutta ärisee ja näyttää hampaita kun selkään hypätään. Murahtaa myös kun on aikeitakin, eli tassua laitetaan selkään, ollaan liikaa takapäässä, nuollaan korvantausta jne. Jos ei ole astumisyrityksiä, ei ole "vihainen".
Mietinkin, että kun jossain sanotaan, että laumanjohtajan, eli minun, pitäisi pelastaa tilanteesta, ja toiset sanovat että koiran pitää antaa itse selviytyä, ettei siitä tule "mammantyttö", joka tulee vaan koko ajan turvaan.
Eilen tein sitten niin, että tönäisin uroksen selästä pois ja se näykkäisi minua. En siis onnistunut tehtävässäni..:(
Koira kyllä itse puolusti itseään, mutta muutaman tunnin puistoilun jälkeen alkoi väsyä (niin kuin onneksi uroksetkin)
Hakeutui pari kertaa itsekin jalkoihini ja pidin silloin urokset vähän loitommalla ja silittelin. En kuitenkaan mitenkään tavallista paremmin. Muun ajan sai pärjätä itse ja tuli vain kutsusta.
Ei siis koko ajan hakeutunut jalkoihin ja lähti heti taas jatkamaan leikkiä kun oli jaloissa hetken. Ei ollut pelokas, väsyi vaan niin kuin tietysti käy.
Minusta on kiva, kun koira on sopivan itsenäinen. Kotona saa katsoa sitä kun se on hellittävänä, puistossa on tarkoitus katsoa koirien temmellystä. Toisaalta laumanjohtajan kuuluu hoitaa ongelmat, mutta eikös muut jutut ole tarkoitus lauman jäsenten keskenään selvittää.
Tuossa johtajuusjutussa on paljon järkeä ja paljon epäloogista, jossain se menee ylikin minusta.. (en jaksa nyt luetella, kysyköön ketä kiinnostaa)
Eli kun narttukoiran kimpussa on monta urosta koirapuistossa, jotka yrittävät koko ajan astua, miten kannattaa toimia. Ensimmäisen kiiman jälkeen koira on puolustanut itseään astumisyrityksiltä ärhäkästi ja saanutkin ne hillintään. Ei ole koskaan purrut, mutta ärisee ja näyttää hampaita kun selkään hypätään. Murahtaa myös kun on aikeitakin, eli tassua laitetaan selkään, ollaan liikaa takapäässä, nuollaan korvantausta jne. Jos ei ole astumisyrityksiä, ei ole "vihainen".
Mietinkin, että kun jossain sanotaan, että laumanjohtajan, eli minun, pitäisi pelastaa tilanteesta, ja toiset sanovat että koiran pitää antaa itse selviytyä, ettei siitä tule "mammantyttö", joka tulee vaan koko ajan turvaan.
Eilen tein sitten niin, että tönäisin uroksen selästä pois ja se näykkäisi minua. En siis onnistunut tehtävässäni..:(
Koira kyllä itse puolusti itseään, mutta muutaman tunnin puistoilun jälkeen alkoi väsyä (niin kuin onneksi uroksetkin)
Hakeutui pari kertaa itsekin jalkoihini ja pidin silloin urokset vähän loitommalla ja silittelin. En kuitenkaan mitenkään tavallista paremmin. Muun ajan sai pärjätä itse ja tuli vain kutsusta.
Ei siis koko ajan hakeutunut jalkoihin ja lähti heti taas jatkamaan leikkiä kun oli jaloissa hetken. Ei ollut pelokas, väsyi vaan niin kuin tietysti käy.
Minusta on kiva, kun koira on sopivan itsenäinen. Kotona saa katsoa sitä kun se on hellittävänä, puistossa on tarkoitus katsoa koirien temmellystä. Toisaalta laumanjohtajan kuuluu hoitaa ongelmat, mutta eikös muut jutut ole tarkoitus lauman jäsenten keskenään selvittää.
Tuossa johtajuusjutussa on paljon järkeä ja paljon epäloogista, jossain se menee ylikin minusta.. (en jaksa nyt luetella, kysyköön ketä kiinnostaa)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suosittelen ehdottomasti, että ette puistoile nylkyttävien koirien kanssa, vaan etsit koirallesi yhden/kaksi hyvää, luotettavaa ja nylkkäämätöntä kaveria joiden kanssa se saa leikkiä pelloilla/puistoissa. Astuminen on alistava ele, eli ne muut uroskoirat pyrkivät alistamaan narttuasi. Ja se ei tietenkään ole nartullesi mitään hauskaa leikkiä, vaan alistamisen muoto. Kun koira joutuu koko ajan puolustamaan itseään puistossa astujilta, niin se stressaantuu.
Vieraat koirat ovat vieraan lauman jäseniä ja sinun tehtäväsi on lauman johtajana pitää ne poissa omasta laumastasi. Eli jos joku koira astuu koiraasi, niin sinä menet nappaamaan sen vieraan koiran sieltä selästä alas. Jos koira joutuu itse puolustamaan itseään, niin sen asema laumassa nousee (kun sinä et kykene koiraasi puolustamaan).
Älä siis enää vie koiraasi puistoon muiden vieraiden koirien alistettavaksi, se on kamalan stressaavaa koiralle koko ajan puolustautua. Se yksikin hyvä ja astumaton koirakaveri juoksuleikkihin riittää enemmän kuin hyvin, muiden koirien alistusta ei koirasi tarvitse sietää. Eli puistoilet vain sellaisen koiran/koirien kanssa joista tiedät, että ne eivät hypi selkään. Jos puistoon sitten tulee muita, niin kysy omistajilta miten heidän koiransa käyttäytyvät, jos astuvat niin lähdette pois.
Miksi koirani sitten menee puistoon häntä heiluen ja lähtee sieltä häntä heiluen?
Ja toisaalta narttu on aina pomo, eikö vain?
Urokset puistossa kyllä alistuvat neidin murahtaessa ja ovat nöyristeleviä sille. Joten mielestäni alistamisesta ei ole kyse.. Epäilen ennemminkin, että narttuni erittää jotain erityisen vahvaa hormonia tms. hajua, mikä houkuttaa uroksia. Niin on sanonut moni uroksen omistaja, että ei heidän koiransa muita narttuja samalla tavalla..Ja se on nähtykin, kun on muita narttuja, urokset eivät niitä ahdistele vaan juoksevat kilvan omani kimpussa. Välillä leikki sujuu, välillä ei. Ja se on todellakin leikkiä; hännät viuhuu ja leikkiinkutsuja esitetään. Koira leikkii minun kanssani samaan tyyliin kuin koirien, tietystä sanasta ja lopettaa sanasta "loppu" vaikka jatkankin leikkiä. Lopettaa myös jos itse lopetan.
Samoin leikkii koirien kanssa. Koskaan ei ole mitään rähinöitä ollut (jos ei lasketa urosten häätämistä selästä..)
Johtajuus on mielestäni kunnossa, eli ei ole puistoilusta kärsinyt. Koira tottelee hyvin, kunnioittaa kieltoa, haluaa miellyttää, menee minne vain minne käsken (eilen käskin kävellä kapean aidan päällä, katsoi tarkkaan askeleensa mutta kiltisti käveli ymym.)
Etkös itsekin käy puistossa??
Käyn tosin harvoin, n. kerran kuussa tyyliin. Satunnaisesti ja harvoin, mutta koira on nauttinut puistoilusta ja siellä on mahdollisuus kouluttaa myös arkitottelevaisuutta. Hoitokoira on myös ollut kotona. Omani puolusti lelua, mikä sillä oli suussa tai ruokaa, mitä oli syömässä, mutta muuten kaikki lelut ja muut olivat "vapaata riistaa". Katsoi kyllä että mitä se toinen niillä tekee, mutta ei pomottanut.
Lenkillä tapaamme satunnaisesti koirakamuja. Jos olisi vain 1-2, ei niitä ehtisi/sattuisi koskaan samaan aikaan ja saattaisi olla, ettei nähtäisi koskaan.
Koirat eivät kuitenkaan ole susia, eikä niillä ole laumojen kesken samanlaista kilpailua esim. ruuasta, vaan jokainen sitä saa. Koirakamut ovat tavallaan ekstraa, mistä useimmat sosiaaliset koirat tykkäävät.
Narttukoirat eivät ole koskaan nylkyttäneet koiraani. Se on iso ja vahva ja itsetietoinen (puistossa kävelee nokka pystyssä:), pitää puolensa, mutta ei alista ellei sitä yritetä alistaa. Olen sosiaalistanut pennusta asti ja kouluttanut hyvin, joten suurempia ongelmia ei ole ollut.
Mallistahan koira oppii myös, eli jos näkee että omistaja aina häätää vieraat koirat, sehän tekee samoin pian. Jos taas omistaja on rauhallinen/ystävällinen ja vaatii samaa koiralta, sekin on. Meillä on kyllä vakituisiakin kavereita, mutta heitä näkee harvoin. Puistoon kun menee, tietää että sinne tulee joku. Selvästi alistavaa tai aggressiivista koiraahan sinne ei saa tuodakaan ja huomaa kyllä jos sellainen ilmestyy. Kuitenkaan koskaan ei ole koirani vastannut aggressiivisuuteen, ei esim. murise takaisin jos toinen hyökkii.
Puistohan on vieras alue ja siellä ollaan vieraita. Se ei ole omaa reviiriä.
Uros on kiinnostunut>yrittää astua>koirani torjuu>uros alistuu
Yksi uros ei alistunut ollenkaan, sama joka näykkäisi minua. Se murisi kun koirani esti sitä astumasta. Se oli minusta dominoiva ja ei-sallittu yksilö, onneksi lähtikin pian pois, koska ei isäntäänsäkään kunnioittanut..
Minusta aika peruskaava on, että urokset koettavat astua, mutta kun huomaavat ettei narttu "anna" ne lopettavat. Koko ajan kuuluu kuitenkin alistua nartulle. Jotkut on vain sinnikkäämpiä yrittämään ja yritys on kova etenkin kun on monta urosta ja vain yksi kiinnostava narttu.
Koirat leikkivät, olen sen niin monesti omin silmin todistanut! Ne leikin varjolla ottavat selvää voimastaan, nopeudestaan ja asemastaan, kumpi on parempi.
Miksi urokset eivät astuneet pientä narttua, joka ei ottanut niihin mitään kontaktia?
Kysyit enkös itsekin käy puistossa. Vastauksena voin kertoa että en käy. Tai joissakin poikkeustapauksissa kun siellä ei ole muita koiria ja jos joku koira sinne tulee, niin me poistumme. Koirani juoksee vapaana metsissä/pelloilla ja leikkii koirakavereidensa kanssa samoin metsissä ja pelloilla.
Miksi en puistoile? Se on koiralle aika stressaavaa puuhaa. Ne muut koirat kun eivät ole samaa laumaa, vaan vierasta laumaa ja niiden kanssa kuitenkin joutuu selvittämään sitä arvojärjestystä. Koirapuisto on koiralle aika epäluonnollinen tila: Paljon eri lauman koiria sysätään yhteen pieneen tilaan, pakoon ei oikein pääse, siinä on vaan pakko olla.
Hännän heiluttaminen on viestinä muille koirille, eli "tulen ystävällisellä mielellä". Tarkkaile myös muita koirasi eleitä sen "leikkiessä" eli selvittäessä arvoasteikkoa: Onko häntä matalalla, koipien välissä, entä korvat, onko luimussa? Onko koirasi epävarma, pelokas tms. Kun se hakeutuu jalkoihisi, niin toki se tulee etsimään turvaa, siitä on silloin leikki kaukana.
Ei narttu todellakaan ole aina pomo, joskus tulee vastaan myös se dominoiva uros, joka alistaa dominoivimmankin nartun. Ja myös nartut saattavat ottaa yhteen selvittäessään paikaansa.
Tietenkin toimit oman koirasi kanssa kuten parhaaksi näet - tämä on minun kokemukseni.
Katselen kyllä puistossa koko ajan koiraani. Puisto on tosi iso, isoin missä olen käynyt.
Ei ole koskaan pelokkaan näköinen, ja tavallaan osaksi kokonsa ansiosta. Yleensä muut koirat kunnioittaa, koska on jo valmiiksi ylvään näköisenä.
Ei alista kuitenkaan muita vaan pitää puolensa.
Häntä ei ole koipien välissä, ei silloinkaan kun urokset piirittivät. Korvat ovat niin höröllä kuin luppakorvat voivat olla ja on ryhdikäs. Häntä ei ole myöskään pystyssä, mutta ajoittain nostaa pystyyn jos joku koettaa alistaa. Alistuu silloin kuin itseään sattuu huvittamaan, eli esim. pennuille kierii ja keikistelee. Mutta ei alistu, kun esim. uros koettaa alistaa. Olen opettanut, että karkuun juoksee ja pistää leikiksi jos joku uros ahdistelee. Niin tekeekin niin kauan kuin intoa riittää. Juoksee ympäri ämpäri ja yllyttää muitakin leikkiin. Aina kun tapahtuu, menee mukaan leikkiin. Nartuille ei ole ärissyt, vaan niiden kanssa leikkii oikein kivasti. Puistossa käy pieniä ja isoja koiria ja kaikista on tykännyt. Koskaan ei ole pelännyt koiraa, koska pennusta asti on saanut leikkiä vapaana. Hihnassa korkeintaan nuuskitaan joskus harvoin, eikä saa vetää.
Aika nopeasti tutustuu uusiin koiriin, olisi heti leikkimässä. Ei ole arka eikä dominoiva ollenkaan. Pentuna oli yli-innokas leikkimään. Aina on kuitenkin mennyt selälleen, jos joku todella murahtaa, pienillekkin koirille. Nauttii kun saa juosta ja leikkiä. Seurakoiranahan tuo on, joten ei moni muukaan juttu ole luonnollista mitä se tekee. Stressaavaa on moni muukin kiva, esim. jänisten perässä ois kiva juosta ja mitenköhän korkealle siinä stressitaso nousee? Tai leikeissä ihmisen kanssa?
Ei ole ollut mitään ongelmia, puistoilun jälkeen ei ole ollut levottomampi eikä muuta, vaan tavallista rauhallisempi. Olen tehnyt selväksi, että aina pitää sietää toisia koiria eikä ole paljoa tarvinnut siihen kouluttaa. Ainut vaan, että olen kouluttanut ettei toisten koirien luo mennä ilman lupaa (vaikka kuinka haluaisi moikata) ja että pitää totella ja ei saa olla yli-innokas.
Aikuisena järkeäkin on tullut päähän eikä ala leikittää jotain kääpiöpinseriä mikä on kumminkin liian pieni. Juoksee itse poispäin ja kutsuu uudestaan leikkiin, josko joku lähtisi perään.
Samoja leikkejä leikitään yhdessä, minun ehdoillani ja sitä koira rakastaa. Puistossakin kyllä kiinnostus muihin häviää jos minä alan leikittää. Tosin leikitän muitakin ja silloin pitää olla osallistumatta ja odottaa.
"Toisaalta laumanjohtajan kuuluu hoitaa ongelmat, mutta eikös muut jutut ole tarkoitus lauman jäsenten keskenään selvittää. "
Toisilleen vieraat koirat eivät ole keskenään lauman jäseniä vaan kuuluvat omiin laumoihinsa omistajansa ja perheen muiden koirien/ihmisten kanssa.
Eikö niiden urosten omistajat tee mitään?? Antavatko he koiriensa vain nylkyttää sinun narttuasi kaikessa rauhassa? Ensisijaisesti heidän pitäisi laittaa omat koiransa kuriin! Poikakoirakin joka on oikein koulutettu lopettaa kyllä astumisen ku niin käsketään. Voit sanoa poikakoirien omistajille, et voisivatko he komentaa koiriaan lopettamaan, ja se heidän kuuluu tehdä. Jokainen vastaa oman koiransa käyttäytymisestä..
Ei ollut mitkään pikkukoirat kyseessä!
Omani on reilut 35 kiloa painava ja urokset sitäkin isompia. Niitä oli kolme. Yksi oli mahdoton dominoija, joka oli vihainen (ei silti koettanut purra, paitsi minua..:( )
Toinen oli vielä pentu ja kolmas vakiokaveri, pienempi kuin oma koirani.
Omistajat kielsivät ensin ja se tehosikin, hetken. Yhteistuumin sanottiin, että narttu pitää kyllä parhaiten puolensa. Niin pitikin, mutta aina uudestaan yrittivät. Eihän niillä muu ollut mielessä, vaikka jossain vaiheessa eivät enää selkään yrittäneetkään.
Yleensä on ollut koirat hallinnassa, varsinkin koulutetut. Sellainen koira, joka ei ole sosiaalistettu eikä koulutettu, ei luonnollisesti tiedä "sääntöjä". Urosten omistajat ovat vieneet koiransa pois tai tehneet jotain jos uros ei ole uskonut.
Onko uroksen omistajia, mitä olette mieltä?
Tai mitä itse teette vastaavassa tilanteessa?
koirani rakastaa koiria, kaikenlaisia. Vähintään tulee toimeen. Kerran sen kimppuun hyökättiin ja itse se sai haavoja, mutta yhtään puremaa ei aiheuttanut hyökkääjälle. Jos koirani olisi tuolloin alistunut, olisiko toinen jatkanut? Koska kun otin omani itseäni vasten, toinen rynni takaisin ja jatkoi puremista. Onneksi kaveri sai sen erilleen. Kai koirallani oli oikeus puolustaa omaa pihaansa kun sen päälle käytiin? Mutta olisiko ollut hyvä, jos se olisi alistunut, sitä mietin. Se olisi ollut hyvä jos toinen olisi silloin heti lopettanut, mutta jos ei, olisi voinut käydä huonosti. Se oli häiriintynyt koira, joka oli elänyt häkissä koko ikänsä. Koirani ei pelkää toisia koiria, joten se ei puolustaudukaan ilman syytä.
Ja oon sitä mieltä et ei pitäis jättää narttua oman onnensa nojaan uroksien nylkytettäväks ajatellen et kyl narttu puolensa pitää.. Sinun nartun omistajana on pidettävä huoli et nartulla on hyvä ja mukava olla (ja varmasti ei ole kivaa jos kolme urosta nylkyttää!). Sun pitää vaatia niitä urosten omistajia käskeen koiriensa lopettaa nylkytys eikä sopia yhteistuumin et selvittäköön itse. Itse en ole koskaan urokseni sallinut ketään nylkytellä, mielestäni parempi nii. Kyllähän se joskus yrittää, mut nykyään riittää tuima katse niin johan tullaan äkkiä pois nartun selästä. :) Tän uroksen lisäks mulla on kolme narttua. Yks nartuistani joutui nuorempana jatkuvasti nylkytettäväks/astumisen yrittämisen kohteeks (naapurin koira oli sinnikäs tapaus) ja tää narttu aikansa toimi samoin ku sinunki koira. Mut sit kerran sillä paloi totaalisesti hihat ja se melkein tappo sen naapurin uroksen, retuutti niskasta/kurkusta, riepotteli pitkin pihaa täysin tappomeiningillä. Uros selvis haavojen tikkauksilla, sillä menin väliin komentaan omaa narttua lopettamaan. Luulen et urokselta olis lähteny henki jos en olis menny. Kai nartulla vaan lopulta paloi hihat, nykyään ei siedä muita uroksia ku oman.. Tämän kerroin siks et voi tulla päivä et sinunkin koira väsyy tilanteeseen totaalisesti ja hyökkää nylkkyjen kimppuun. Siinä voi käyä erittäin huonosti.. JOTEN ETHÄN ANNA UROSTEN NARTTUASI NYLKYTTÄÄ..
Ajattelinkin, että ei ole hyvä kun sen pitää kolmea vastaan "taistella.."
Mutta säikähdin, kun se yksi hirveä yritti puraista kun koetin ottaa irti selästä.
Minustakaan ei saa urokset nylkyttää, mutta joskus näyttää että ne ei voi sille mitään..
Ja omistajat kun haluaa pitää koiransa siellä..Vaikea meidän kahden nartun on monta "urosta" vastaan sanoa.
Kun isot miehet sanoo koirineen, että koirat puolensa pitää, katso nyt miten urokset heti väistää niin vaikea siinä on kokeneemmille vastaankaan väittää.
Tällaista tilannetta ei ole ollutkaan, yleensä on useampi aikuinen nartun omistaja ja urokset on kurissa.
Tietysti, melkein jokainen uros jossain vaiheessa koettaa onneaan.
Pienet urokset saavat astua koirani jalkaa antaumuksella loppuun asti ja se katsoo että "just, ei ees yletä oikeeseen kohtaan..." mutta isompia varoitellaan jo valmiiksi yrittämästäkään. Ikävä kyllä sillon ne vasta keksiikin, että on hauska yrittää ja yrittää..
Mutta yleensä siis omistajat puuttuu siihen. Kyllä minusta koiran pitää omistajansa antaa edes laittaa alas, jos ei tottele ärähdystä. Kun se dominoijakoira ei antanut omistajankaan koskea. Seuraavan kerran jos Kaupungin Kingi saapuu puistoon, saa jäädä pari neitiä ulkopuolelle eikä seuraksi tule.. Kiitos:) Köpelösti kyllä kävi, hyvä konkreettinen esimerkki. Saan siis itse tönäistä uroksen alas (tai potkaista?) jos ei muuten hyppää alas?
No itse en kyllä vierasta urosta lähtis tönimään tai potkimaan, siinä voi tulla itselle vahinkoja. OOn edelleen sitä mieltä, et se on niiden urosten omistajien tehtävä komentaa koiriaan. Jos eivät omistajiaankaan tottele, niin pois puistosta kouluttamaan uroksensa kunnolla. Sanot vaan napakasti näille urosten omistajille et käskevät uroksiaan lopettaa! Jos sanovat vastaan ja vikisevät jotain et selvittäköön koirat itse.. Ni pyydät uudestaan! Sanot vaikka et sun koira stressaantuu ku kiimaisia uroksia on kimpussa koko ajan, mikä kyl varmaanpitääkin paikkansa. Tässä vaihees tilanteeseen voi viel vaikuttaa, mut sit ku narttusi totaalisesti tympääntyy, ni se ei välttämättä koskaan enää siedä uroksia ja muutenki vahingot voi olla kohtalokkaat. Minua ainakin harmittaa et ennen niin sosiaalisesta ja kaikille kiltistä nartustani tuli urosten suhteen oikea raivotar..
yrittävät astua voimakashajuista narttua. Sellainen narttu ei sovi yhtäaikaa aitaukseen urosten kanssa eikä se ole kenenkään "vika". Sovi urosten omistajien kanssa pelisäännöistä: kenen vuoro puistoilla jne. Kurjaa kaikille osapuolille.
Itselläni leikkaamaton uros, joka innostuu joistain nartuista ihan ylettömästi ja joidenkin muiden narttujen kanssa leikkii kuin paras kaveri.
Kysymykseesi, minusta sinun olisi tullut ottaa koirasi ja lähteä ja viedä se pois. Sen ei taatusti ollut siellä miellyttävä olla.
Tuntikausia vieläpä !
Minä jäin ihmettelemään, kuka ihme on koirapuistossa *muutaman tunnin* ?!
Wau. Että ! Mitä on muutama tunti ? Minusta se tarkoittaa ainakin kolmea.
Jos narttukoiran pitää koko ajan tuntikausia vieläpä olla ison uroslauman härkittävänä itseään puolustaen, kyllä se on jo koiraparan kiusaamisen sallimista kuka sen sallii. Pitäs pikkasen ajatella miltä omasta koirasta tuntuu.
Tahtoisitko itse ison mieslauman ahdisteltavana olla ?
Koirasi ainakaan ei kuulosta pitävän siitä mille sinä itse sen altistat.Sori, mutta kuulostaa tosi ikävältä !
No, yleensä ollaan puistossa aika pitkään, kun kerta sinne asti mennään ja jos toisia koiria sattuu vieläpä olemaan. En malta lähteä pois, vaan annan koiran leikkiä ja olla niin pitkään kun haluaa. (tietysti joskus ollaan kävästy 5 minuuttiakin vain, mutta yleensä mulla ei oo parempaakaan tekemistä kuin katsoa koirien peuhuuta joten viihdyn puistossa pitkään)
Tuolloin oltiin jotakuinkin klo. 16-20 puistossa, eli kyllä se minun mielestä muutama tunti on. Yleensä mennään iltapäivällä viikonloppuisin ja lähetään illalla, kun puistoon ei enää ketään oo tulossa.
Koira kyllä tykkää, yleensä. Joskus on sitten noita ikäviä, nylkyttäviä uroksia, mutta ei se minun mielestä ole kärsinyt siitä. Isona koirana pitää kuitenkin suht. hyvin puolensa ja ihan ilonen on. Aina mennään puistoon häntä heiluen ja koskaan ei ole ollut aggressiivinen, vaan mallikas ja tottelevainen puistoilija. Meillä on kyllä myös koirakavereita, mutta niitä ei näe koskaan takuuvarmasti: puistossa taas on yleensä aina joku.
Nykyään on sitten kaverina toinenkin koira, urospentu:) Hyvin kumpainenkin puistossa viihtyy.
Noin yleensä ottaen koirat on hyvin käyttäytyviä, joskus vaan sitten sattuu huono mäihä ja on nylkyttäviä uroksia..Mutta ei se maailmaa kaada. En ole kyllä huomannut, että koira stressaantuisi..Se nauttii toisten koirien seurasta ja leikistä, nylkyttämisestä ei, mutta eihän se olekaan koirapuiston idea..
Ja toisaalta pitäähän koiran sietää paljonkin sellaista, mistä se ei pidä.