7 kynttilää ja minä.
Talvinen ilta ja hämärä.
Minä yksin.
Hiirenhiljaista.
Ei edes koira haukahda.
Odotanko jotakin.
Vaiko vain uinailen.
Haaveissani.
Niin se on.
Niin kait sen olla täytyykin.
Katse ikkunasta kertoo sen.
Rakastunut neitonen.
Ei niin kaunokainen.
Mut nainen oikeanlainen.
Suukko.
Se siihen jää.
Jäljen jättää.
Kun oikein yrittää.
Puhaltaa huuruun.
Talvinen ilta ja hämärä.
Minä yksin.
Hiirenhiljaista.
Ei edes koira haukahda.
Odotanko jotakin.
Vaiko vain uinailen.
Haaveissani.
Niin se on.
Niin kait sen olla täytyykin.
Katse ikkunasta kertoo sen.
Rakastunut neitonen.
Ei niin kaunokainen.
Mut nainen oikeanlainen.
Suukko.
Se siihen jää.
Jäljen jättää.
Kun oikein yrittää.
Puhaltaa huuruun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sentään Margitta. Ihana tunnelma on runossasi. Nyt kun olen taas kuunnellut heviä kaiket illat, niin kaipaan hiljaisuutta itsekin.
Kiitos ihanasta lukuhetkestä.
Mukavaa illanjatkoa Sinulle : )
Olen tulossa vanhaksi: En enää osaa yhdistää mitään muuta mihinkään kuin itseni ukkosenjohdattimeen: Mehän ollaan vanhoja tuttuja!
Voi zsiisus sentään, hevari!
t: Fazerilta
niin ihana runo että sai sanattomaksi siis kiitos taas tästä todella kauniista runostasi!
Voi miten rakastan talvea.
Rakastan niin,että puhallan.
Huuruiseen ikkunaan.
Ja teen kädellä siihen.
Tähtösen.
Sormenpäillä hipaisen.
Nautin ja rakastan.
Kun talven jälkeen tulee kesä.
Ja rakkaani.
Kuin muuttolintu.
Ihanaa.