Lasten liikalihavuus

ovat yleensä esimurrosikäisiä 11-12vuotiaita tai murrosikäisiä. En itse ainakaan tunne yhtään lihavaa leikki-ikäistä.

Terveydenhoitajamme ei ole oikeastaan aluksi sanonut lapsemme lihavuudesta paljoakaan. Enemmän palautetta on tullut päivähoitopaikasta. Päivähoidon kanssa sovimme ruokamäärän annostelusta. Sovituista asioista olemme puhuneet terveydenhoitajan kanssa, lähinnä me vanhemmat olemme oma-aloitteellisesti kysyneet terveydenhoitajan mielipidettä. Asian kanssa olemme olleet sujut, joten työntekijöiden palaute on tuntunut hyvältä ja tavoitteet kaikilla samat. Perheessämme kaikilla esiintyy lievää tukevoitumista. Asian kanssa on vain opittava elämään ja taistelemaan:)

Tämä kyseinen aihe on varsin puhutteleva ja ajankohtainen varsinkin nykypäivänä kun vanhemmilla on alituinen kiire. "Lapsenvahtina" toimii liiankin usein tietokonepelit ja välipalana pikaruoka.
Omassa perheessämme ei lasten liikalihavuutta ole esiintynyt, koska lapsemme on pienestä pitäen olleet varsin aktiivisia liikkujia, mutta tunnen kuitenkin perheitä joissa painitaan tämän ongelman parissa.
Ensiarvoisen tärkeää palautteen antamisessa on hienotunteisuus niin lasta kuin myös vanhempia kohtaan. Voi olla, että pieni neuvo tai vinkki siitä, kuinka arjen pienistä asioita voidaan helposti keksiä lapsille mielekästä liikuntaa ja puuhastelua on jo kullan arvoista. Pieni kertaus terveellisistä välipaloista ja ruuasta saattaa olla toisille tärkeää.
Mielestäni tärkeintä terveydenhoitajan antamassa palautteessa on kuitenkin asiantuntevuus ja asiallisuus. Näin annettu palaute saa varmasti toivotunlaista vastakaikua ja toivottuja tuloksia aikaan.
Muistetaan kuitenkin, että tärkeintähän on lastemme terveys ja tulevaisuus!

En tiedä kuinka suuri ongelma lasten liikalihavuus on nykyään, mutta voisin kuvitella sen olevan kasvussa. Eihän nykyajan lapset enää liiku niin kuin ennen, ja ruokailutottumukset ovat muuttuneet. Kai tämän aiheuttaa se kuuluisa kiire mikä melkein kaikilla on nykyään. Siispä, viettäkää aikaa perheidenne kanssa kokaten ja ulkoillen/harrastaen liikuntaa yhdessä. Meillä toiminut tähän asti ainakin!
Aihe on vanhemmilla varmastikin erityisen arka, onhan vastuu heillä ja näin ollen tarvitsisi katsoa peiliin sormea heiluttaen. Siispä, terveydenhoitajan palautteen tulisi olla rohkaisevaa ja opettavaa, ei kuitenkaan tuomitsevaan sävyyn. Joten tsemppiä tuleville terveydenhoitajille!!!

ehkä aluksi kun terveydenhoitaja mainitsi poikamme lihavuudesta,niin otin ehkä liikaakin sen itseeni. Mutta näin myöhemmin ajateltuna se oli hyvä asia kun hän sanoi minulle siitä ja antoi ohjeita mitä tulisi tehdä. Siis emme varsinaisersti laihduta poikaamme, mutta paino on nyt viimeisen vuoden pysynyt samana kun pituutta on tullut lisää.

Miehen poika on 6-vee ja on 114 cm pitkä ja painaa 26 kiloa.
Minusta poika on lihava ja syö aivan hirveästi, mutta kukaan ei tunnu kiinnittävän asiaan mitään huomiota.

Onko poika mielestänne lihava?

minun tyttöni on nyt 6-vuotias, ja lihavuudesta mainittiin 4-vuotis neuvolassa ensimmäisen kerran. Terveydenhoitajamme kertoi meille hyvin asiasta monenmoista tietoa ja vieläkin on hyvä mennä sinne, kun vastaanotto siellä on niin ystävällistä.ensi vuonna työttöni sitten meneekin kouluterveydenhoitajalle, että toivottavasti siellä on myös yhtä hyvä sellainen yhteishenki. ehkä pientä miinustakin pitäisi antaa siitä,että en olisi halunnut terveydenhoitajan puhuvan asiasta tyttöni kuullen,kun aluksi ajattelin tietenkin että se vaikuttaisi häneen negatiivisesti, mutta puhumalla lapsen kanssa ja lukemalla aiheeseen liittyviä satukirjoja on meidän perheessä selvitty pitkälle.

Meillä tytöllä paino nousi 4v-5v 10kg vuodessa ja sen jälkeen alkoi painokontrollit 2-4krt/v. Ohjeena oli ruokavalion keventäminen, liikunnan lisääminen, herkkujen ja ruuan määrän vähentäminen sekä runsas vedenjuonti. Koska lapsella on lisäksi viel taipumus ummetukseen (kakkaa liian harvoin), on meillä jatkuvasti käytössä Levolax/Duphalax. Vaikka kaikki muutokset on tehty, niin painoa kertyy jatkuvasti liikaa. Lisäksi painimme 3v. sitten alkaneen migreenin kanssa. Terveydenhoitaja vain mittaa pituutta ja painoa, piirtää käyriä ja laittaa lastenlääkärille lähetteitä. Lääkäri puolestaan syyttää meitä vanhempia, kun lihotamme lasta. Nyt tyttömme on jo ekaluokkalainen, mutta toiminta jatkuu samalla tavalla. Itse olen myös terveydenhuoltoalan ammattilainen ja kaiken työn tämän asian suhteen saan tehdä itse. Muutoksista ei ole ollut apua.

on liika lihava?

Itselläni on tällä hetkellä 6-vuotias poika ja n. vuosi sitten sain terveydenhoitajalta palautetta että poikani olisi huomattavasti liian lihava hänen taulukoidensa mukaan. Näin jälki käteen ajateltuna hän oli asian suhteen oikeassa mutta tapa jolla hän toi tämän esille oli hyvin syyttävä ja paheksuva, suorastaan loukkaava. Sain kuulla puolen tunnin moraalisaarnan aiheesta terveellinen ruoka ja liikunta, ja hetken jo luulin palanneeni takaisin yläasteen terveystietotunnille. Olin aivan hämilläni tilanteessa, ja kiukkuhan siinä vain kasvoi. Poikanikin taisi pelästyä "tätiä" koska tämän jälkeen nämä käynnit olivat niitä ei-toivottuja. En saanut mitään käytännön ohjeita tai yleensäkään kannustusta uusien elämäntapojen opettelussa. Joten kantapään kautta jouduin itse opettelemaan. Toivoisinkin että tämä keski-ikäinen, työhönsä kyllästynyt terveydenhoitaja jäisi eläkkeelle mielummin ennemmin kuin aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja näin ollen toivon ettei uusista terveydenhoitajista tulisi koskaan näin negatiivisia ihmisiä. Palautteen pitäisi olla mahd. rakentavaa!

lapsi lihoo, kun hänen energiansaantinsa on suurempi kuin sen kulutus. Mutta mitä vanhempana lapsi on ylipainoinen, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän on myös sitä aikuisena. Ylipainosta on terveydellistä haittaa varsinkin vanhempana, mutta lasta ei kannata jatkuvasti muistuttaa ulkomuodostaan. Leikki-ikäisten kohdalla laihdutus kannattaa toteuttaa liikunnan ja pienten, mutta merkityksellisten ruokavaliomuutosten avulla.

Hei, ja kiitoksia kaikille vastauksistanne.
Nyt toivoisimme vielä vähän tarkennusta vastauksiinne. Eli millä tavoin koitte sen kun lapsenne todettiin lihavaksì? Ja mitä mieltä olitte neuvolan ohjauksesta? Ja lihavalla lapsella tarkoitamme lasta, jolla on ylipainoa yli 20%.
Terveisin sh.opiskelijat Päivi & Marjut

Aihe on ajankohtainen, ja nopeasti yleistyvä. Meidän perheessä on kaksi lasta todettu ylipainoiseksi. Järkytyimme ensin kun terveydenhoitaja näytti meille painokäyriä, ja kehoitti meitä tarkkailemaan ruokailutottumuksiamme. Saimme kuitenkin terveydenhoitajalta positiivistakin palautetta ja hän antoi meille ohjausta ja saimme myös ohjelehtisiä, miten voisimme tehdä terveellisempää ruokaa. Raskasta on tämä on ollut koko perheelle, koska meidän perheessämme kaikki on ylipainoisia. Ehkä tämä elämänmuutos on kuitenkin ollut kaikkein vaikeinta meille vanhemmille. Lapsille on vaikeaa selittää että miksi eivät saa ottaa ruokaa lisää..Meillä vanhemmilla on tullut erimielisyyksiä pysyä samassa päänmäärässä elämäntapojen suhteen ja toinen ei välillä jaksaisi pysyä päämäärässä, mikä on kuitenkin koko perheen etu.Neuvolassa on hyviä ruoka-ohjeita ja sieltä saan lisää motivaatiota,terveellisempään ruokavalioon.Mutta vaikeaa on vielä saada koko perhe mukaan tähän laihdutukseen ja terveellisempiin kuvioihin.

Törmäsin tähän vanhaan viestiketjuun, koska aihe on tällä hetkellä itselleni ajankohtainen. Tulen lihavasta suvusta, jossa kaikki naiset ovat kärsineet enemmän tai vähemmän pyöristymisestä/painon kertymisestä, lisäksi olen itse ylipainoinen. Syntyessä normaalipainoinen ja sen jälkeen paino on vaihdellut ja noin 30 vuoden kieppeillä kertynyt suhteellisen pysyväksi. Koko elämäni on ollut pelkkää jojo-laihduttamista, eli saan pudotettua painoa, joka sitten kertyy takaisin.

Minulla on 9 v tytär, joka painoi syntyessään lähes 5 kiloa. Olen odottamisesta saakka saanut kuulla terveydenhuoltoammattilaisten kommentteja siitä miten 'läskit äidit, saavat läskejä lapsia' (neuvolan terveydenhoitaja toiselle terveydenhoitajalle) tai 'ette näköjään pysty laiduttamaan' (70 v koululääkäri), 'etkö halua terveydenhuollon apua' (terveydenhoitaja 55 v) jne. jne. Minulla ei ole todettu lihavuutta aiheuttavaa sairautta.

Näitä kommentteja lukiessa selviää se, että lihavuudesta 'sanotaan' paljon, siitä ja sen olemassa olosta 'todetaan' lihaville paljon mutta siihen se sitten jääkin. Annetaan ruokaohjeita ja neuvoja liikkumiseen ja sanotaan, että tee näin. En käsitä miten voidaan ajatella, että kommentoimalla lihavuus hoidetaan kuntoon, en todellakaan. Lihavia tutkitaan kliinisesti, heidät laitetaan riviin istumaan ja heille puhutaan ja he ovat edlelleen lihavia.

Mediassa meuhkataan lihavuudesta ja siitä, miten lihavien tulisi laihduttaa. Sitä olen tehnyt lähes koko ikäni, Tarttisko tehdä jotain toisella lailla? Minua eivät auta nämä viestiketjut, eivät terveydenhuollon ammattilaisten puheet, ei istuminen kuuntelemassa jorgonia lihavuudesta. Minä t i e d ä n siitä lähes kaiken. Minua auttaisi yksilöllinen apu ja ohjaus mutta sitä ei ole olemassa. Jatketaan siis puhumista ja kuuntelemista.

Olen itse vielä lapsi, ja tunnen itseni lihavaksi. Ek tiedä mitä tehdä.

Olen itse lapsi tunnen itseni lihavaksi en tiedä mitä pitäisi tehdä